keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Ideoita eteiseen: heijastinseinämä, kirnu mailatelineenä ja pottatuoli

Ideoita eteiseen: heijastinseinämä, kirnu mailatelineenä ja pottatuoli
Ikkunanurkkauksessa mm. pottatuoli.
Eteinen on kodin tiloista yksi vaikeimmista: mitä useampi henkilö perheessä on, sitä enemmän on takkeja, kenkiä, lakkeja, ulkohousuja, hanskoja, pipoja, hattuja, sateenvarjoja, heijastinliivejä, heijastimia, taskulamppuja ja kaikkea muuta tarpeellista. Saati sitten harrastusvälineitä kuten erilaisia kypäriä (pyöräily, jääkiekko, karting jne.), mailoja, palloja ja pukuja (meillä esim. karting ja Taekwon-Do). Miten ihmeessä eteisen saisi pidettyä kunnossa ja miten sinne saisi paikan kaikelle?

Meillä ulko-ovesta saavutaan noin kymmenen neliön eteiskuistiin, johon on yritetty järjestää monenlaisia säilytyspaikkoja, kaappeja ja koreja - kaikille ja kaikelle oma paikkansa. Toivottavasti näistä ideoista olisi apua jollekulle toisellekin. 🙏

(Tässä ikuisuusprojektissa listoja ja verhotangot uupuvat vielä eteisestä, mutta älkää niistä välittäkö. 😀)

Vanhat kokopuiset kaapit ovat kauniita ja kestäviä ja niihin mahtuu paljon tavaraa. Meidän eteiskuistilla on kolme vanhaa puukaappia. Hengarillisessa (enkelikoristeisessa) kaapissa on hengaritakkien alapuolella tilaa koreille, joissa on erilaisia ulkotavaroita kuten frisbeitä ja palloja.

Kaapin päällä on Eepin ja minun Taekwon-Do-laukut - sieltä ne on nopea ottaa harjoituksiin lähtiessä. Viereisessä naulakkokaapissa on takkien alapuolella reilusti tilaa erilaisille kypärille, joita onkin nelihenkisessä perheessä melko paljon.


Kaappiseinä ja Roosan seinäkoukut.
Näiden kaappien alaosissa on valtavan isot laatikot, joissa säilytämme kesäisin talvisia asusteita (pipoja, hanskoja, huiveja jne.) ja talvisin kesäasusteita (lippiksiä, kesähattuja jne.). Sieltä ne saa helposti vaihdettua eteiskaappien koreihin. Kaappien päällä olevissa koreissa säilytetään harvemmin käytettyjä harrastusjuttuja.

Kolmannessa, hyllyllisessä kaapissa on jokaiselle perheenjäsenelle oma hyllynsä - korkeusjärjestyksen mukaan Roosalla alin ja Renillä ylin - ja lisäksi pari yhteistä hyllyä, joilla on mm. sadeasuja. Omilla hyllyillä on jokaiselle omat korit lakeille ja hanskoille, lisäksi on tilaa ulkohousuille ja fleecepaidoille.

Roosalle ja Eepille on seinillä omat, sopivalla korkeudella olevat seinäkoukut, joihin he voivat laittaa jatkuvasti käytössä olevat takkinsa. Yhden ikkunan alapuolella on tällä hetkellä kaksi hyllyä Roosan ja Eepin kengille - tulossa on kolmannes, jahka saan hankittua kauniit hyllynkannattimet.

Kumppareita ja muita sotkuisempia kenkiä varten on kenkäkaukalo/kenkämatto toisen ulkoparioven edessä - parioven toista puolta käytetään harvemmin. 

Eteiskuistin kauimmaisessa nurkassa on lähes kattoon yltävä kenkäkaappi, jossa ovat minun ja Renin kengät. Kenkäkaapin sivulla on koukkuja heijastinliivejä ja sateenvarjoja varten. Vieressä, sähköpääkeskuksen edessä, on pystynaulakko, johon on kätevä laittaa kosteat vaatteet kuivumaan. Jos on tulossa vieraita, naulakko tyhjennetään heitä varten.

Lasten kenkähyllyt, kenkäkaukalo, karting-asut.
Yhden kaapistoseinän nurkkaan jää juuri sopiva tila vanhalle korkealle kirnupytylle, jossa säilytetään sähly- ja jääkiekkomailoja, sekä pienemmälle sateenvarjotelineelle, jossa säilytetään pienempiä mailoja, pitkää kenkälusikkaa ja muita pitkiä tavaroita.

Heijastimia tarvitaan pimeään vuoden aikaan jatkuvasti ja ne ovat aina hukassa. Miksi kauniit heijastimet pitäisi laittaa kaappiin piiloon, kun seinällä ne ilahduttavat ympäri vuoden? Päätimme Eemil-Eepin kanssa ottaa kapea, vaikeasti hyödynnettävä seinätila ikkunan ja ulko-oven välissä käyttöön ja laitoimme heijastimet siihen pieniin metallikoukkuihin.

Aurinkolasit ja aurinkolasikotelot ovat toinen asia, jotka ovat aina hukassa ja väärissä paikoissa. Ikkunan toiselle puolelle jäävään kapeaan kohtaan laitoin erilaisia vanhoja seinäkoreja, joihin kuhunkin mahtuu muutama aurinkolasikotelo. Lisäksi Roosa-Ilonan kaunis rivallinen aurinkolasikotelo on alimpana omassa koukussaan.

Aurinkolasikoteloiden alla on kätevä vanha pottatuoli, jonka kansi aukeaa ja paljastaa ison laatikkotilan. Perusteellisen klooripesun jälkeen tuoli toimii nyt uudessa roolissaan: istuen on tietenkin mukava laittaa kenkiä jalkaan, mutta tärkeä on myös säilytystila, johon voi laittaa hieman likaiset pihatouhuvaatteet odottamaan seuraavaa leikkikertaa.

Pottatuolin viereen ikkunan alle laitoin kangaspussukoita, joissa on tossuja ja villasukkia.

Jokaiselle on oma hylly ja omat korit.
Kauniin pienen pöydän päällä on puisessa astiassa taskulamppukokoelma valmiina uloslähtöön. Hyllyllä on kori ulkoilukinttaita varten. Kaappiosassa on esimerkiksi puutarhahanskoja pussissa. Kaapin vieressä mustassa korissa on lisää ulkovarusteita kuten pesisräpylöitä.

Eteisen lattia on tehty kivitason paloista. Sommittelin keskelle lattiaa kompassin. Kivilattia on käytössä kätevä: se kestää ja on helppo pitää puhtaana. Lattialämmityksen ansiosta lattia on mukavan lämpöinen ja kuivattaa kengät helposti.

Näillä järjestyksillä eteinen pysyy suhteellisen siistinä - tai ainakin siistiminen on nopeaa, kun kaikelle on paikkansa. Vielä kun saisi hankittua muutaman seinäkoukun takeille sekä lasten kolmatta kenkähyllyä varten hyllynkannattimet sekä asennettua verhotangot ja loput listat, eteinen olisi vallan ihana ja toimiva. Kahdessa ikkunassa on kauniit ikkunavalot, jotka on ihana sytyttää illalla vastaanottamaan kotiintulijoita. 💛


Mukavia pimeneviä iltoja!
💥 💛 💥 Muistakaahan heijastimet! 💥 💛 💥



Kenkäkaappi ja naulakko.
Heijastimet seinällä.
Vanhat seinäkorit aurinkolasikoteloille.
Kirnu ja sateenvarjoteline mailatelineinä.
Kivipaloista sommittelemani kompassi.
Tervetuloa peremmälle Koikkelaan!

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Syksyinen kranssi palleroporonjäkälästä

Syksyinen kranssi palleroporonjäkälästä
Valmis palleroporonjäkäläkranssi.
Kuten aiemmin kerroin, Roosa-Ilona innostui keräämään metsäretkellä puolukoiden sijaan palleroporonjäkälää. Päätimme tehdä jäkälästä syksyisen kranssin etuoveen.

Huomaa, että jäkälän keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Me keräsimme ainoastaan irronneita, metsätiellä olevia jäkäliä. Maastohan oli täynnä juoksevia lapsia, joten teillä riitti irronneita turppaita. Kranssintekoon turppaiden ei tarvitse olla isoja, koska jäkälät kiinnitetään nipuissa - palasetkin riittävät.

Palleroporonjäkälä on kaunista kuin pilven hattara. Ulkona se pysyy hyvänä etenkin tällaisella kostealla syysilmalla. Yhdistin jäkäläkranssiin roikkuvan, metallisen sydänkoristeen, jossa istuu kaksi lintua. Lopputuloksesta tuli mielestäni ihanan söpö. 💗

Kranssin tekeminen ei ole monimutkaista ja se onnistuu lapsenkin kanssa. Ainakin Roosa oli hyvänä apuna ja niputti näppärästi palleroporonjäkälöitä minulle. Roosa myös osallistui suunnitteluun. Rautalankatyöt tein itse - siihen ei vielä kolmevuotiaan sorminäppäryys vielä riittänyt.


Roosa suunnittelee kranssia.

Kranssin tekemiseen tarvitset:


- palleroporonjäkälää
Meillä oli jäkälää kolme pikkuämpärillistä (yhteensä vajaa 3 litraa) ja kaikki menivät.
- kranssipohjan
Me käytimme vanhaa risuista ja kanervista tehtyä kranssia pohjana.
- rautalankaa
- katkaisupihdit tmv. rautalangan katkaisemiseen
(- halutessasi muuta koristetta, esim. hirven- ja torvijäkälää)



Jos kranssissa ei ole roikotuslenkkiä, voit tehdä sen rautalangasta, kuten tässä meidän kranssissa. Kiepauta rautalankaa kranssin ympärille, kiedo rautalangan pää kiinni ja kiepsauta toiseen päähän lenkki ripustusta varten.

Varsinainen koristelu aloitetaan kiinnittämällä rautalanka kranssiin esimerkiksi kiepauttamalla sitä yhden kerran kranssin ympäri ja kiertämällä rautalangan pää kiinni.

Kiinnitä jäkäläniput rautalangan avulla.
Niputa palleroporonjäkälää ja kiedo nippu tyvestä rautalangalla, jonka kiinnitit kranssiin. Tee rautalangalla muutama kierros nipun ympärille, mutta varo ettet katkaise jäkälää. Pidä rautalanka mahdollisimman lyhyenä ja koita saada jäkälä suoraan haluamallesi kohdalle kranssiin. Kun jäkälänippu on kiinni rautalangassa, kiepauta rautalanka kranssin ympäri pitäen kiinni jäkälänipusta ja kiristä tiukalle.

Kiinnitä seuraava palleroporonjäkälänippu kietomalla rautalankaa sen ympärille ja kiedo taas rautalanka kranssin ympärille. Taas jäkälänipun kiinnitys kietomalla tiukasti ja koko rautalanka kranssin ympäri tiukalle jne.

Välillä kannattaa tehdä ylimääräinen kierros rautalangalla kranssin ympäri ilman jäkäläsidontaa, jotta rautalanka pysyy kireänä ja kranssista tulee napakka. Jos joku jäkälänippu tai osa ei ole kiinnittynyt kunnolla, voit kiepauttaa rautalankaa jäkälöiden välistä ja yrittää saada sillä niput pysymään koossa. Jos jäkälä menee hieman väärään kohtaan, voit lisätä aukkopaikkaan seuraavalla kierroksella toisen jäkälänipun. Pikkuhiljaa kierros kierrokselta täytät kranssia haluamaasi muotoon.

Halutessasi voit kietoa kranssiin jotain muutakin palleroporonjäkälän lisäksi. Me kiinnitimme yhteen kohtaan (oikealle ylhäälle) nipun hirvenjäkälää, jonka myös löysimme irronneena maastosta. Kiinnitys tapahtui samoin kuin palleroporonjäkälän eli kokosimme hirvenjäkälän nipuksi ja kiedoin rautalankaa nipun ympärille. Joissain palleroporonjäkälänipuissa on myös mukana hieman torvijäkälää, kuten kuvista näkyy.

Huom: Hoidin jäkälöiden kiinnityksen kranssiin niin, että pidin rautalangan koko ajan rullassa. Kiepautin lisää rautalankaa sitä mukaa kun sitä tarvittiin. Katkaisin rautalangan vasta kiinnitettyäni viimeisen jäkälänipun kranssiin. Näin työ joutui sujuvasti.

En halunnut tehdä kranssista liian symmetristä tai pelkkää palleroporonjäkäläkranssia. Siksi kiinnitin jäkälänippuja näennäisen summittaisesti ja jätin näkyviin kaunista kanervakranssia. Halutessaan kranssista voi toki tehdä täysin symmetrisen ja piilottaa jäkälällä koko pohjakranssin.


👌 💟 👌 Hauskoja kranssintekohetkiä! 👌 💟 👌

Etuoven syysilmettä.