tiistai 16. tammikuuta 2018

Kokoa hylly tasosta, penkistä, leipomisalustasta ja vanhoista tiilistä

diy teeseitse hyllytaso
DVD-kokoelma sai hyllyn koottuna rakkaiden mummojeni huonekaluista: 60-luvun tasosta, vanhasta penkistä ja leipomisalustasta.


diy hylly teeseitse
Vanhat tiilet näyttävät hauskan rouheilta hyllykokonaisuudessa.
Meillä Koikkelan perheessä nautitaan elokuvien katsomisesta ja vietetään perinteisesti perjantaisin elokuva- ja herkutteluiltaa, jos se vain sopii viikonloppusuunnitelmiin (toisin sanoen, emme ole menossa mihinkään reissuun). Rakkaita elokuvia ja sarjoja katsotaan uudestaan ja uudestaan ja DVD:t (ja BlueRayt) ovatkin meillä arvossaan.

Vuosien varrella DVD-elokuvia on kertynyt sekä lapsille että aikuisille kiitettävä määrä (ja lisäksi vinot pinot VHS-kasetteja, joista suurin osa on laatikoissa). Koska meillä on oma huone pyhitetty television katsomista varten, DVD:t saavat vallan hyvin olla esillä, eikä niitä tarvitse piilottaa kaapin uumeniin.

Hyllykkö DVD-kokoelmalle syntyi 1960-luvun tasosta, vanhasta penkistä ja vanhasta leipomisalustasta. Kaikki ovat rakkaiden mummojeni peruja.

Alimmainen, tumman ruskea taso, oli Vihannin mummolla tv-tasona olohuoneessa. Sen edessä vietimme aikaa mummon kanssa katsoen uutisia ja keskusteluohjelmia.

Keskimmäinen hyllyn osa oli samaisella Vihannin mummolla penkkinä. Penkki on aikanaan tehty lattialankuista, jotka on purettu vanhan kirkon lattiasta uuden lattian tieltä eli lankut ovat lie kuinka vanhoja.

Päällimmäinen hyllyn osa on Paavolan mummolla käytössä ollut leipomisalusta eli siinä mummo on aina launtaisin pyöritellyt leivät, pullat ja pitkot.

Tason ja penkin sai helposti hyllyköksi vain asettamalla ne päällekkäin - penkissä kun oli juuri sopivan korkuiset jalat. DVD-kotelot mahtuvat juuri sopivasti penkin alle pystyyn.

lattialankut penkiksi
Valkoinen penkki on tehty vanhoista kirkon lattialankuista.
Mutta leivonta-alustassa ei varsinaisia jalkoja ollut. Niinpä asetin sen parin vanhan tiiliskiven ja puupalan päälle, jotta sain DVD-levyt mahtumaan välikköön.

Ylin hylly on pyhitetty pienille soveltuville ohjelmille, keskimmäisessä on hieman isommille tarkoitettuja ja alin hylly on varattu aikuisten ohjelmistolle.

Alimmalla hyllyllä on DVD-levyjen edessä myös joitain lautapelejä - niitä kun on kertynyt niin paljon, ettei kaappitila tahdo riittää. Pelaaminen on toinen rakas perheharrastuksemme. 🎲

Vanhoja leivonta-alustoja oli mummolla kaksi ja toinen odottaa vielä käyttötarkoitustaan. Harmillista, kun tähän hyllyyn ei saa enää mahtumaan toista alustaa - lisähyllytila olisi tarpeen.

Muuten, hyviä aarreaittoja DVD-elokuville, kuten kaikelle muullekin, ovat kirpputorit. Kunhan vain muistaa tarkistaa, ettei DVD:ssä ole naarmuja. Kirppareilta voi hyvällä tuurilla löytää omia vanhoja suosikkeja, joita ei muualta enää löydä. Voi kunpa löytäisin 80-luvun Robin Hood -sarjan, jossa oli Michael Praed pääosissa. Muistaako joku muu sitä ihanuutta? 💓

arkiolohuone kiva paikka katsella elokuvia
Televisiohuoneen parisängyllä on mukava loikoilla perheen kanssa, keinua kiikkustuolissa ja katsella elokuvia.


Yläkuvassa näkyy televisiohuonekokonaisuutta talviasussaan. Sängyllä on mukava maata tyynyröykkiöiden seassa viltin alla ja katsoa jännittäviä elokuvia. Parisänkyyn mahtuu koko nelihenkinen perheemme.

Vanha keinutuoli on Renin lempipaikka. Itselleni kiikku on liian jännittävä - se kun laskeutuu aivan alas, makuuasentoon asti! Liian hurjaa kyytiä minulle. 😱

Televisiohuoneen katto on muuten maalattu kahvilla! Lisää kahvintuoksuisia hetkiä aiemmassa blogipostauksessa kahvimaalista.


🎭 🎬 👿 Jännittäviä elokuvahetkiä kaikille! 👾 🎬 🎭


perjantai 12. tammikuuta 2018

Täydellinen perhepotretti vs. vilkkaat lapset!

Täydellinen perhepotretti vs. vilkkaat lapset! Perjantaitervehdys Koikkelasta! Vaihdoin hiljattain Instagrammin ja Facebookin Koikkelasta kajahtaa -profiiliin uuden perhekuvan, kuten osa onkin jo varmaan huomannut. Tähän kuvaan liittyy (näin jälkikäteen ajateltuna) hauska muisto.

kuva perheestä valokuvaus lapset kuvassa
Vilkkaiden lasten kanssa tämä oli tällä kertaa paras kuvaustulos. 😆

Kuten arvata saattaa, ainakaan meillä perhekuvan ottaminen ei ole ihan yksinkertaista. Lapset kun eivät malttaisi pysyä paikoillaan ja tekevät mitä milloinkin. Ja me vanhemmat tietenkin yritämme heitä toppuutella, jolloin meidänkin katseet ovat milloin missäkin ja ilmeet ei-niin-valokuvaukselliset. 😆

Kuulostaako tutulta?

Jotenkin kummasti joskus saa aikaiseksi kuvankauniita kuvia, jotka heijastavat rauhaa ja tyyneyttä, vaikka oikeasti sekunnin murto-osa aikaisemmin oli täysi hulabalo päällä! Sattui vain kameran näpsäys juuri kohdalleen, juuri oikeaan aikaan, kun kaikki näytti sekunnin murto-osan ajan tyyneltä. 😇

Mutta tällä kertaa, juhlien jälkimainingeissa, sitä täydellistä, rauhaisaa sekunnin murto-osaakaan ei tuntunut löytyvän. Tässä animaatio meidän lyhyestä kuvaussessiosta. Enempää kuvia ei ehditty ottaakaan, kun lapset jo riensivät tahoillensa. 🏃🏃 Yksi jotakuinkin kelvollinen perhekuva saatiin aikaiseksi tuona päivänä. 😄




Nyt on perjantai, perjantai!
😘💕😘 Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! 😘💕😘



PS. Täällä on eletty outoja aikoja kahtena päivänä. Eilen jotenkin kummasti kännykkäni ei herättänyt minua ollenkaan - oli kyllä soimassa, mutta ei koskaan soinut - ja nukuimme lasten kanssa todella myöhään, jolloin Eepi myöhästyi koulusta. 😳 Ekaluokkalaisella ei kovin montaa tuntia koulua ole, joten hän ei päässyt sitten kouluun ollenkaan.

Tänään Eepi pääsi kouluun asti, mutta kymmenen maissa koululta soitettiin, että Eepi oksentaa. Ei muuta kuin hakemaan hänet koulusta ja kotona onkin päivä mennyt häneltä sängyn pohjalla. 😓 Nyt alkaa jo elämä voittamaan, onneksi. Toivottavasti me muut vältymme taudilta, eikä viikonloppu mene koko perheellä sängyn pohjalla.

Terveyttä teille, rakkaat lukijat. 🙏