maanantai 14. elokuuta 2017

Katsotaan Wanhoja esineitä uusin silmin

Rakastan kaikkea wanhaa (kuten lukijat varmaan ovat huomanneet!). 💗 Eikä kaiken tarvitse olla tip-top, vaan huonekalun osista tai hieman rikkinäisistä jutuistakin saa hienoa aikaiseksi. Tässä muutama esimerkki kodistamme.

Aikanaan tontillamme vanhan navetan takana oli pieni huussirakennelma, jossa oli myös pieni, matala varastotila. Tästä romahtamassa olleesta pikkukömmöstä löysimme monenlaista vanhaa, esimerkiksi kaksi samanlaista pienen pientä kaappia, jotka ovat ilmeisesti olleet joskus osa peililipastoa tai muuta huonekalua. Kummassakin kaapissa kun törrötti ylös pitkä puuosa, joka kaartui kussakin kaapissa omalle puolelleen peilikuvana niin, että niiden väliin voisi kuvitella korkean peilin.

Kaapeissa on kauniit, tumman vihreät koristelasit ovissa ja hienot nupit. Onneksi lasit olivat säilyneet ehjinä säilytyspaikastaan huolimatta! Toisen kaapin pohjalauta on hieman vääntynyt yhdestä kulmasta, kuten kuvastakin näkyy, mutta mielestäni kolo komiassa ei haittaa! Alkuperäinen maali on ihmeen hyvänä säilynyt, enkä tehnyt kaapeille muuta kuin pyyhin ne.

Vaikka kaapit olivat selkeästi osat jostain aikojen saatossa hukkuneesta huonekalusta ja sinällään oudon näköisiä, löytyi niillekin oma paikkansa. Kun kaapit asetti vierekkäin seinälle, kaartuvat puuosat menivät nätisti vierekkäin ja muodostivat nätin koristeen kaappien päälle. Nyt ne somistavat makuuhuoneessa peilipöydän viertä sisällään hajuvesiä. Puupiipuloitten eteen tuli hieno paikka kellolle. Kaappien takana olevan paneloinnin maalasin itse tekemälläni munatemperalla, jonka sävytin lähes samanlaiseksi. Hyllyn alapuolella vanhassa naulakossa roikkuvat kauneimmat juhlalaukkuni. Harva se päivä ihailen tätä kokonaisuutta. 😘

Erään kerran vastaani tuli kirpputorilla tosi likainen, osin rikkinäinen kulmahylly, jossa oli ihania puuleikkauksia. Olen aina ihaillut tällaisia koristeellisia hyllyjä ja tämä näytti hyljätyltä, eikä hintakaan päätä huimannut. En voinut olla ostamatta sitä, vaikka yksi koristeleikkaus oli aikojen saatossa katkennut, kuten pikkukuvasta näkyy. Kotona pyyhin hyllyn perusteellisesti Tolu-vedellä ja lian ja pölyn seasta kuoriutui esiin tummapuinen hyllykaunotar. 😍

Laitoin hyllyn makuuhuoneen nurkkaan niin, että koristeellinen osa on alaspäin - koristeosaa on turha laittaa ylöspäin, kun eiväthän leikkaukset tällöin tavaran takaa kuitenkaan näkyisi. Hyllylle laitoin nätin pienen pitsireunaisen liinan ja askartelemani enkelin. Nyt ei kukaan huomaa hyllyn rikkinäistä osaa, vaan ainoastaan kauniin kokonaisuuden. Tai kuten mummoni ruukasi sanoa: "Tyhmä ei huomaa ja viisas ei sano." 😁

Mitään muuta en sinällään näillä esineille tehnyt kuin vain putsasin ne pölystä ja liasta ja asetin uusiin paikkoihinsa. Kauneus on siinä wanhassa, menneessä elämässä, joka esineistä henkii. Wanhoilla esineillä on sielu, joka puhuttelee. 💗


📯 💠 📯 Nautitaan kaikesta wanhasta kauniista! 📯 💠 📯


Jos pidät kirjoituksistani, voit seurata blogiani seuraavien avulla: Facebook, Blogit.fi, Bloglovin, Blogipolku ja Instagram.
Tai lisää itsesi sähköpostilistalle sivun alalaidasta.

lauantai 12. elokuuta 2017

Marjainen jälkiruoka jäätelön kera

Marjainen jälkiruoka jäätelön kera On punaviinimarjojen aika, slurps! 😋 Osa on vielä kypsymässä, mutta aurinkoisemmilla paikoilla ainakin meillä pensaat ovat jo punaisenaan näitä vitamiiniherkkuja. Marjoja on ihana napsia suoraan pensaasta, pakastaa talven varalle ja pyöräyttää erilaisia jälkiruokia ja leivonnaisia. Tässä jälkiruoassa punaherukka makeutuu sokerilla ja jäätelöllä. Ja kaiken kruunaa ah-niin-ihana kaurahiutale-voi-seos, nam! 😋

Meidän lapsukaiset (2 v. ja 7 v.) tykkäävät kaikkein eniten juuri punaviinimarjoista, mitä olen usein ihmetellyt. Monihan pitää näitä marjoja liian kirpeinä! Mutta meillä lapset tahtovat etenkin talvisin pakkasesta juuri näitä kirpakoita marjoja, kuten he nimittävät. Mansikat ja mustikat täytyy piilottaa esimerkiksi smoothien sekaan, mutta punaisia viinimarjoja menee ihan sellaisenaan sekä tuoreena että pakkasesta.

Kaikki herukat (puna-, musta-, viher- ja valkoherukka) sisältävät runsaasti C- ja E-vitamiineja, karotenoideja, kaliumia, flavonoideja, ravintokuituja ja orgaanisia happoja. Eli ne tosiaankin ovat terveellisiä! 👍


Punaherukkajälkiruoka


1 l tuoreita tai pakastettuja punaviinimarjoja

3 dl kaurahiutaleita
1,5 dl voita sulatettuna
1,5 dl luomuruokosokeria
1 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria

Tarjoiluun vaniljajäätelöä

Jos käytät pakastettuja marjoja, levitä jäiset punaherukat uunivuokaan tasaiseksi kerrokseksi.

Sekoita voi, sokeri, kaneli, vaniljasokeria ja kaurahiutaleet.

Levitä seos pakastemarjojen päälle (viereinen kuva tästä vaiheesta).

Paista uunissa 200 asteessa noin 30-35 minuuttia.

Jos käytät tuoreita marjoja, voit paistaa pelkän kaurahiutale-voi-seoksen ja laittaa annoksiin marjat tuoreeltaan.

Tarjoile jäätelön kera. Ja ei ku herkuttelemaan! 😍


Voit kokeilla jälkiruokaan myös muita marjoja. Esimerkiksi mansikoista saa erityisen makean herkun.


😋 🍒 Makoisia marjahetkiä! 😋 🍒


Lisätietoa herukoista ja niiden terveysvaikutuksista mm. Hyvä terveys -artikkelista ja MTV:n sivuilta.


Jos pidät kirjoituksistani, voit seurata blogiani seuraavien avulla: Facebook, Blogit.fi, Bloglovin, Blogipolku ja Instagram.
Tai lisää itsesi sähköpostilistalle sivun alalaidasta.

torstai 10. elokuuta 2017

Jännittäviä hetkiä Joulupukin Pajakylässä!

Jännittäviä hetkiä Joulupukin Pajakylässä! Viimeksi kerroin viikonlopustamme Rovaniemellä, jossa Eepi ja Reni ajoivat karting-kilpailuissa, ja mainitsin tehneeni jotain jännää Roosan kanssa lauantaina. Jokos arvasitte hymiöstä, mitä jännää me teimme? 🎅 Kävimme tietenkin tapaamassa itse Joulupukkia! 😲

Valokuva: Joulupukin Kamarin tonttu


"Eikö täällä olekaan mitään sisällä?"
Koska Renillä ja Eepillä oli auto käytössään, lähdimme Roosan kanssa lauantaiaamuna talsimaan Rovaniemen katuja etsien bussipysäkkiä, jolta pääsisimme suuntaamaan Joulupukin Pajakylää kohti. Löysimme lopulta pysäkin ja onneksi myös linja-autoaikataulun. Busseja tietenkin meni vain reilun tunnin välein ja olimme juuri nähneet bussin vilahtavan ennen pysäkille saapumista, joten jouduimme odottelupuuhiin. Vieressä oli onneksi leikkipuisto, jonne Roosa onnellisena juoksi touhuamaan. Ja eihän häntä sitten meinannut leikkipuistosta saada ollenkaan pois!

Lopulta istuimme matkalla kohti Joulupukin Pajakylää - bussimatkakin on lapsesta jännä seikkailu. Saavuttuamme perille kiertelimme hieman kylässä ja kävimme syömässä munkit ja juomassa kahvit ja maidot. Arvaattekohan kumpi sai kumman juoman? ☕ Ja arvaattekohan kumpi söi munkistaan vain ah-niin-ihanan-makean-vaaleanpunaisen-päällisen ja antoi loput munkista toiselle? 🍩 😄

Herkkujen jälkeen suuntasimme Joulupukin kamariin. Ulkona paistoi aurinko ja oli todella valoisaa. Mutta kun menimme Joulupukin kamarin ovesta sisälle, siellä olikin todella hämärää ja ainoa valo tuli katon tähtivaloista. Roosaa (2 v) alkoi heti hieman jännittää ja hän halusi syliin turvaan sopertaen "Äiti, mennään poit". Auringossa tulvivan pihan jälkeen hämärä huone tuntui pelottavalta.

Katsellen ympärille ja jutellen kaikesta näkemästämme kävelimme eteenpäin. Luolamaisessa tilassa kävelimme ritisevän jäätikön poikki ja nurkassa oli paljon jäämurskaa, jolla Roosa olisi tahtonut leikkiä. Seuraavaksi eteen tuli valtava, toimiva koneisto, jossa oli heilureita ja vaikka mitä pyöriviä osia. Tämäkin hieman jännitti Roosaa. Pitkät portaat ylös ja valokuvagallerian jälkeen olikin tonttu oven suussa kysymässä, haluammeko tavata Joulupukin.

Pääsimme siis Joulupukin luo. Roosa oli koko ajan sylissä ja tosi jännittynyt. 😨 Jäimme ensin hieman kauemmas seisomaan ennen kuin hivuttauduin penkin toiseen päähän istumaan. Ilmeisesti kesäinen Joulupukin tapaaminen tällaisessa jännässä paikassa oli hieman liikaa, eikä Roosa saanut sanaa suustaan. Hän lähinnä rimpuili sylissäni. Ihana Joulupukki yritti kysellä Roosalta kaikkia mukavia asioita, mutta Roosa-ressukkaa vain jännitti ja hän halusi ilmiselvästi pois. Kuvaa varten hivuttauduin hieman lähemmäksi Joulupukkia Roosa sylissä - tonttu tosin tuumasi, että valokuvauskohde oli hieman liikkuvaista sorttia. 😁

Jälkeenpäin kysyin Roosalta, millainen Joulupukki oli ja Roosa meinasi, että hän on mukava ja kiltti. Ja Joulupukki kuulemma saa tulla meillä käymään jouluna. Kauhunhetkistä huolimatta tapaaminen taisi siis sittenkin olla ihan mukava, näin jälkikäteen ajatellen! 😀

Jännityksellä odotan ensi joulua ja Roosan reaktioita. Kyllä joulu sieltä tulla jollottaa - siihenhän on enää vaivaiset 135 päivää! 🎅 💗


💗 🎅 💗 Hauskaa joulun odotusta kaikille! 💗 🎅 💗



Jos pidät kirjoituksistani, voit seurata blogiani seuraavien avulla: Facebook, Blogit.fi, Bloglovin, Blogipolku ja Instagram.
Tai lisää itsesi sähköpostilistalle sivun alalaidasta.

maanantai 7. elokuuta 2017

Sattumuksia kartingin Lappicup-kilpailuissa Rovaniemellä

Sattumuksia kartingin Lappicup-kilpailuissa Rovaniemellä Viime viikonloppu meni perheen kanssa Rovaniemellä, jossa ajettiin kartingin Lappicupin osakilpailu. Suuntasimme perjantaina aamupäivällä pohjoista kohti ja tulimme takaisin kotiin eilen sunnuntaina myöhään illalla. Eepillä ja Renillä - kuten muillakin innokkailla kartingin harrastajilla - vierähti koko viikonloppu kartingin parissa: jos ei ajettu, sitten rempattiin autoja! Tässä harrastuksessa tuntuu olevan kuljettajan taitojen lisäksi tarpeen myös kärsivällisyys ja mekaanikon taidot! 🔧

Perjantaina saavuimme Rovaniemelle iltasella ja suuntasimme suoraan Santa Claus Kartingin radalle Mäntyvaaraan. Ilta meni telttaa pystytellessä, tavaroita järjestellessä ja autoja rempatessa. Minä juoksin Roosan perässä. 😵 Ennen sulkemista yhdeksältä illalla Eepi ja Renikin ehtivät pyörähtää radalla. Huoneistohotellissa oltiin vasta kymmenen jäljestä illalla ja piti vielä raahata matkatavaroita ja syödäkin. Nukkumaan päästiin puolen yön maissa - ei paljoa tarvinut Nukkumattia odotella etenkään kahden nuorimmaisen! 😴



Aikaisin lauantaiaamuna Eepi ja Reni lähtivät takaisin radalle. Tarkoituksena oli käyttää päivä ajamiseen ja rataan tutustumiseen, mutta toisin kävi. Eepi ehti ajaa jonkin verran, kun auton moottori päätti tehdä tenän ja hajosi! Onneksi ihanalta paikalla olijalta löytyi käytetty moottori ostettavaksi ja Reni pääsi remontoimaan autoa uuteen uskoon. Siinäpä suurin osa päivästä taisi mennäkin. Onneksi Eepi ehti vielä iltasella testailla autoa. Kun nämä kaksi innokasta karting-harrastajaa saapuivat hotellille, kello oli jo lähes kymmenen ja Roosakin jo nukkua tirsotti.

Sunnuntaiaamuna varahin Eepi ja Reni taas läksivät radalle - oli varsinainen kisapäivä. Aluksi valmistauduttiin päivän koitokseen ja kertailtiin nuorten kuskien kanssa esimerkiksi lippuja. Itse kisat starttasivat kello 11 ja heti ensimmäinen lähtö oli Cadet-luokalle, jossa Eepikin ajaa. Eka lähtö meni Eepiltä hienosti ja tuloksena oli kolmas sija. Reni-iskä ajoi Rotax-Max-luokan lähdössään hienosti ensimmäiselle sijalle.

Lähes kaikkialla muualla Suomessa tuntui sataneen koko viikonlopun ajan, mutta onneksi Rovaniemellä oli pelkästään pilvistä. Kovin lämmintä ei ollut, mutta sehän on vain hyvä asia kuskeille: kovin kuumalla ilmalla on tukala ajaa. Viileä ilma tosin teki tepposet Eepille toisessa lähdössä: rata ja renkaat eivät oikein pitäneet kylmyyden takia, mutta Eepi ei malttanut ottaa mutkia tarpeeksi varovasti. Niinpä auto luisti eräässä mutkassa ympäri ja Eepi ajoi perä edellä puskaan.

Autossa oli sen verran vauhtia ja pysäys niin luja, että Eepi kävi ambulanssissa tarkistuttamassa itsensä. Onneksi kunnon kypärä ja niskatuki suojaavat ja rytäkästä selvittiin säikähdyksellä. Sen verran äkkipysäys otti Eepin päähän, että hän halusi jättää seuraavan lähdön väliin ja lepäsi. Sitten taas mentiin viimeiset ajot ja Eepi ajoikin tosi hyvin!

Lähtöjä oli yhteensä kaikilla luokilla päivän aikana kuusi ja Cadet-luokassa kussakin lähdössä kymmenen kierrosta. Ajamista siis riitti ja illalla kuskit olivatkin melko lailla poikki. Poikki olin itsekin, kun päivän ajan Roosan perässä juoksin! 😵 Meidän pikkuneiti on aika vilkasta sorttia, eikä yhdessä kohdassa kauaa viihdy. Olisipa itsellä edes puolet siitä energiasta, jota tuollaisella Duracelilla on! Onneksi sain Roosan edes siksi aikaa istumaan hieman aloillaan, kun Eepi ja Reni ajoivat.

Päivän kokonaistuloksissa Eepi oli omassa Cadet-luokassaan hienosti kuudes huolimatta kahdesta epäonnisesta lähdöstä - toisesta puskaan ajon takia keskeytyneestä ja toisesta huilimisen takia väliin jääneestä. Reni-iskä puolestaan voitti oman Rotax Max -luokkansa. Hienosti meni siis molemmilla 👏 Nuorille Cadet-kuskeille jaetaan kaikille palkinnot, mikä on hieno asia. Kyllä kaikki ansaitsivat ajoistaan palkintonsa! Ja ne pokaalit ovat tärkeitä nuorille saajilleen!

Päivä oli mukava ja bensankatkuinen! 😀 Tunnelma kisoissa oli kiva ja kaikki ystävällisiä toisilleen. Lapsikuskeilla riitti puuhaa varikolla omien ajojen välissä skuuttaillen tai muuten vain keskenään touhuten.

Ja mitäs minä ja Roosa teimmekään lauantaina, kun emme olleet kartingradalla? Niistä jännittävistä hetkistä voin kertoa myöhemmin blogissa! 🎅



🏄 🏊 🏇 Hauskoja hetkiä rakkaiden harrastusten parissa! 🏁 🏃 🎾



Jos pidät kirjoituksistani, voit seurata blogiani seuraavien avulla: Facebook, Blogit.fi, Bloglovin, Blogipolku ja Instagram.
Tai lisää itsesi sähköpostilistalle sivun alalaidasta.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Kesän iloja jokirannassa: veneily, uinti ja kalastaminen

Kesän iloja jokirannassa: veneily, uinti ja kalastaminen Jokirannassa voi paitsi nauttia ihanista maisemista, myös harrastaa monenlaista. Soutuveneellä tai kanootilla pääsee ihailemaan lähemmin jokea ja sen rantoja. Veneestä näkee ihanasti veteen piirtyvät maisemat ja soutaessa tai meloessa luonto pysyy lähellä. Siinä on jotain mystisen rauhoittavaa ja autuasta. Myös lapset nauttivat veneessä olemisesta, ainakin meillä - kunhan ei yritä tehdä liian pitkiä retkiä. Ja liivithän kannattaa olla kaikille veneilijöille. 🙏

Toisenlaisen tuntuman jokeen saa uidessa. Kuumana kesäpäivänä, joita on viime aikoina riittänyt, jokivesi vilvottaa ihanasti. Parhaimpina päivinä etenkin silloin, kun rakensimme taloa, olen käynyt kolmekin kertaa pulahtamassa - virkistävän uinnin jälkeen jaksaa taas painaa töitä. Lasten kanssa ei ole tullut käytyä niin paljon joessa, koska heidän mielestään jokivesi on liiankin kylmää! Vaikka kyllä Eepi silti ui joessakin - etenkin jos sen jälkeen pääsee saunaan lämmittelemään. Roosa kahlailee polvia myöten rantavedessä ja leikkii. Ihanintahan on kauniina kesäpäivänä uida ja sen jälkeen päästä rantasaunaan rentoutumaan.

Tänään iltasella lähdimme koko perheen voimin joelle veneellä ja pakattiin matkaan onkivapoja ja matoja. (Eepin virveliä emme uskaltaneet tällä kokoonpanolla veneeseen ottaa.) Soudimme hieman yläjuoksulle päin, laskimme onget vesille ja annoimme virran viedä venettä. Oli kaunis ilta - lämmintä, mutta pilvinen taivas.

Reni istui veneen keskellä airojen, matojen ja haavin kanssa, Eepi oli veneen keulassa oman onkensa kanssa ja minä istuin Roosan kanssa perällä oman onkemme kanssa. Kaloja näkyi molskivan siellä täällä, eikä mennyt kauaakaan, kun Eepillä jo onki nyki. Innokkaana Eepi taisi nostaa koukun liian varhain ylös ja ehdimme vain nähdä ison kalan pulahtavan takaisin veteen. Se ei ollut vielä ehtinyt tarpeeksi tarttua. Innostuneena ison kalan näkemisestä jatkoimme kalan narraamista.

Ilma oli tyyni ja vene lipui hiljaa alavirtaan. Jossain vaiheessa alkoi tipahdella sadepisaroita verkalleen, mutta eihän kalastaja pienestä sateesta piittaa! Emme olleet tietenkään ottaneet sadetakkeja, vaikka arvoimme lähtiessä niiden tarpeellisuutta. Mutta eihän pieni kesäsade haittaa - lapsetkin istuivat rauhassa ja jatkoivat onkimista. Oli ihana vain istua ja katsella veteen putoilevia pisaroita.

Lopulta Roosa alkoi kyllääntyä pelkkään veneessä istumiseen ja kalastamiseen ja halusi takaisin sisälle. Niinpä Reni souti takaisin rantaan ja lähti Roosan kanssa taloa kohti. Me jäimme Eepin kanssa veneeseen istumaan ja jatkamaan kalastusta omassa rannassa. Saman tien Eepin ongenkoho alkoi nykiä ja pian vedestä kohosi iso kala näkyviin! Minä nappasin hämmästyneenä kalan haaviin ja huusin Renin takaisin paikalle katsomaan ihmetystä: Eepi oli saanut mato-ongella ison lahnan!

Voi sitä kalastajan riemua! Eikä heti kalastamista voinut lopettaa, vaikka sade yltyi. Yritimme vielä hetken aikaa, mutta kala vain näykki, eikä tarttunut. Lopulta jouduimme lopettamaan likomärkinä.

Nyt Eepin lahna odottaa perattuna jääkaapissa huomista savustamista. Voipi olla onnellinen kalamies, kun pääsee ihan itse pyydettyä kalaa maistamaan! 💗

Ja voipi olla, että huomenna joki kutsuu onkijoita uudemman kerran. 😀



🌊 🌅 🐟  Ikimuistoisia hetkiä veden äärellä ja kalaonnea kaikille!  🌊 🌅 🐟


Jos pidät kirjoituksistani, voit seurata blogiani seuraavien avulla: Facebook, Blogit.fi, Bloglovin, Blogipolku ja Instagram.
Tai lisää itsesi sähköpostilistalle sivun alalaidasta.

torstai 27. heinäkuuta 2017

Rantamökissä kotipihalla

Eräs maalla asumisen ihanuus on, että on oma jokiranta ja omaa lääniä niin paljon, että tontille mahtuu talon ja ison pihan lisäksi oma rantamökki ja rantasauna! Eilen illalla menimme Roosan, Eepin ja heidän serkkunsa kanssa mökkeilemään. Lapset olivat tosi innoissaan, kun pääsivät mökkiin nukkumaan! Se tuntuu olevan elämys - vaikka kotimmekin on hirsitalo ja sijaitsee lähellä, on vanhassa hirsimökissä oma viehätyksensä ja tunnelmansa.

Hirsimökki on rakennettu siitä vanhasta talosta, joka tällä tontilla oli ennemmin. Kyseinen pikkutalo oli päässyt niin huonoon kuntoon oltuaan kolmisenkymmentä vuotta tyhjillään, ettei siitä enää ollut taloksi. Mutta saimme puolikkaasta tehtyä ihanan tunnelmallisen rantamökin, jossa kelpaa viettää aikaa ja rentoutua. Jonkin verran mökissä on vielä laittamista, esimerkiksi vanhat ikkunat tulisi kunnostaa jahka aikaa ja rahkeita on. Samoin pihapiiriiä pitäisi laitella. Mutta hyvin mökissä pystyy jo olemaan.

Pari vuotta sitten vietimme Renin synttäreitä naapurisakilla mökissä tammikuun pakkasten aikaan. Puuhella lämmitti pientä mökkiä niin hyvin, että ulko-ovea piti välillä pitää auki, jotta pystyi olemaan! Nyt haaveilemme, että ensi kuussa Hiltusen klaania kokoontuisi viettämään viikonloppua mökille. Muutenkin mökki on paitsi meidän perheen, myös äitini ja isäni sekä sisarusteni käytössä. Ja tietenkin muitakin kylään tulijoita voidaan majoittaa mökkiin. Rakkaita on aina ihana saada kylään. 💗


Mökki on sisustettu kaikella vanhalla - vanhoilla huonekaluilla, raanuilla jne. Sinne ei tule sähköjä eikä juoksevaa vettä. Aiomme laittaa pihan perälle, mökin taakse huussin, jotta mökistä ei tarvitse esimerkiksi yöllä konkoilla taloon. Ja onhan se huussi kätevä muutenkin, kun viettää päivää ulkohommissa!

Takaisin eiliseen mökkireissuun. Lapset eivät millään olisi malttaneet mennä nukkumaan. Roosa ressukka oli niin väsynyt, että nukahti lukiessani iltasatua. Mutta pojat vielä kukkuivat kymmenen jäljestä ja hyppivät ympäriinsä! Pelasimme vielä yöllä hieman Kimbleä ennen kuin kaikki malttoivat rauhoittua unipuulle.

Yöllä heräsin ihmeelliseen rapinaan. Unenpöpperöisenä mieleeni juolahti kaiken maailman syitä. Ei kai hirsissä ole kuolemankelloja? Tai eihän vain hiiri rapistele jossain? Lopulta nousin sängystä ja huomasin, että ääni lähti suuresta, tummasta perhosesta, joka yritti epätoivoisesti päästä ikkunasta ulos! Missä vaiheessa lie sisään päässyt - aiemmin ei oltu sitä huomattu. Perhonen oli niin kookas, että sen siipien läiskyttely ikkunaa vasten herätti minut! Hetken mietin, että mitäs nyt. Ei auttanut kuin yrittää pelastaa perhosparka ja auttaa se takaisin ulos. Mutta miten?

Seuraavan vajaan puoli tuntia vietin yrittäen saada perhosparkaa johonkin purkkiin niin, että saisin sen vietyä ulos. Perhonen oli niin isokokoinen ja sen ruumiskin oli paksu karvainen, että moneen kertaan säikähdin sen lentäessä lähelleni. Kerran se jopa istahti kädelleni ja minä aloin kiljumaan! Onneksi lapset jatkoivat rauhallisesti uniaan... Lopulta sain pyydystettyä olennon lasipurkkiin ja vieläpä kanttakin sen verran kiinni, että sain vietyä perhosen purkissa ulos. Vielä oli tietenkin viimeinen ongelma eli miten saada se ulos purkista! Sehän ei uskaltanut tai tajunnut sieltä heti lähteä! Lopulta perhonen kuitenkin lensi vapauteen - varmaan onnellisena selvittyään hengissä stressaavasta kokemuksestaan - ja minä pääsin kömpimään takaisin vällyjen väliin.

Keskellä yötä kun heräsin, en unisena tajunnut edes ottaa perhosesta kuvaa! Nyt en oikein enää ole varma, minkä näköinen se oli. Netissä olevat perhoskuvat näkyvät olevan kiltisti istuvista perhosista, mutta tämä minun näkemäni oli kaikkea muuta kuin paikoillaan! 😁

No, yöstä kumminkin selvittiin - sekä lapset, perhonen että minä. 😊


🌛🌞 🌜 Lämpöisiä kesäpäiviä ja -öitä kaikille! 🌛🌞 🌜


Jos pidät kirjoituksistani, voit seurata blogiani seuraavien avulla: Facebook, Blogit.fi, Bloglovin, Blogipolku ja Instagram.
Tai lisää itsesi sähköpostilistalle sivun alalaidasta.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Puutarhakierrätystä: hirsihiekkalaatikko, tiilistä kukkapenkki ja alue

Puutarhakierrätystä: hirsihiekkalaatikko, tiilistä kukkapenkki ja alue Kesäkelit ovat vihdoin saapuneet ja puutarha kutsuu! 🌞



Puutarhassa on mukava harrastaa kierrätystä ja keksiä uusia käyttötarkoituksia tavaroille. Olohuoneen ikkunoiden vieressä meillä on monenlaista kierrätysjuttua. Seinän viereen teimme alueen kauniista, vanhoista tiilistä. Tiilet ovat kestäneet hyvin vaihtelevissa olosuhteissa säiden armoilla - ja jos joku sattuisi rikkoutumaan, tilalle olisi helppoa laittaa toinen.

Tiilien alla on suodatinkangas ja hieman hienoa hiekkaa. Myös tiilien rakoihin harjasimme hiekkaa. Alue pysyy puhtaana rikkaruohoista, kun lasten leikkiessä hiekkalaatikolla nyhdän rikkikset pois. Hyvä keino olisi kuulemma myös kiehuvan veden kaataminen rikkaruohottuneille alueille - tätä en ole vielä kokeillut, mutta toimii varmaan.



Tiilialueen viereen teimme samoilla vanhoilla tiilillä reunustetun kukkapenkin. Kukkapenkin erikoisuus on kolmiomuoto. Alueelle olen istuttanut ihanaa pisamakelloa, liljoja, päivänliljoja, erilaisia nauhuksia ja akileijoja. Toiveena on, että kukat rehevöityvät vuosien saatolla - suurin osa on vielä aika pieniä. Tällä hetkellä kukassa on harmittavan vähän mitään - toiveissa on, että esimerkiksi akileijat siementäisivät ja leviäisivät. Kukkapenkin etureunan viereen istutin maksaruohoa, joka on myös levinnyt itse kukkapenkkiin - ja sehän ei haittaa mitään! Antaa kaikkien kukkien kukkia siellä, missä ne viihtyvät. 🌼



Maksaruohojen vieressä kulkee viistosti asetelluista betonilaatoista tehty polku - tai oikeammin, maksaruohot on istutettu laattojen rakoihin. Istutin maksaruohoa laattojen molemmin puolin, mutta jostain syystä kukkapenkin puolella olevat maksaruohot kukoistavat ja rehottavat jo laattojen päällä, mutta toisella, hiekkalaatikon puolella olevat maksaruohot kituuttavat. Kaikki on istutettu samaan aikaan ja samanlaiseen hiekkamultaan. Liekö hiekkalaatikon reuna varjostaa liikaa? Vai polkevatkohan lapset maksaruohoja liikaa? Oli syy mikä hyvänsä, pitänee pelastaa kärsivät maksaruohoparat jonnekin muualle ja täyttää rakoset tasaisilla pikkukivillä.



Laattapolun toisella puolella on tosiaan lasten hiekkalaatikko, jonka reunat on tehty vanhoista hirsistä. Hirret on käsitelty aikanaan Roslagin mahongilla, mutta käsittely täytyisi varmaan uusia. Hirsikehikko on aseteltu kivien päälle, jotta hirret eivät lahoaisi. Onneksi hiekkalaatikko on tehty meidän ihanan itsenäisyyskuusen viereen talon lähelle eli se on suurimman osan päivästä varjossa. Siinä on mukava leikkiä myös kuumalla ja aurinkoisella kelillä.

Hiekkalaatikkoon lapset ovat raahanneet monenlaisia rakennusmateriaaleja. Vanhoista tiilen palasista on rakennettu kuulemma holvirakennus kuten Roope-sedällä (kuvassa keko takana). Erilaiset laudan palaset sekä viemäriputken palanen ovat myös rakennuspuuhissa tärkeitä. Ns. oikeita hiekkaleluja (ämpäreitä, lapioita, muotteja, autoja jne.) pidämme lähellä olevalla kuistilla suuressa puuarkussa sateelta ja auringolta suojassa. Vaikka ainahan niitä löytyy silti lojumasta sieltä täältä!

Kuistin ja tiilillä reunustetun kukkapenkin väliin jäävällä alueella on hiekan päällä tiilistä aseteltu polku. Hiekkaan olen istuttanut esimerkiksi patjarikkoa ja siperianunikkoja. Lisäksi istutin omaan istutusalueeseen kärhön sekä ympärille maksaruohoa. Kaivoin hiekkaan kuopan, johon asetin halkaisijaltaan laajan lämpökanaaliputken pätkän ja täytin putken mullalla - näin multa pysyy siinä missä pitääkin, eikä sekoitu hiekkaan. Kärhö tuntuu viihtyvän - istutin sen vasta viime kesänä, joten se on vielä tosi pieni, mutta kukki silti jo alkukesästä. Maksaruoho on täyttänyt mukavasti alueen, eikä musta putki enää pilkota sivuilta. Maksaruoho myös suojaa kärhön juurialuetta.

Kärhölle olen asettanut kiipeilytueksi vanhojen tikkaiden pätkän. Aikeissani on vielä keksiä jokin kiva yläosa, jonka voisin asettaa tikkaiden jatkoksi. Tikkaat muodostuvat putkista, joten kiinnittäminen olisi helppoa. Vielä odotellaan inspiraatiota. 😏

Tiilialueelle pääsivät asustamaan ihana peikko, jonka poikani sai mummoltaan lahjaksi, sekä anopiltani saama ihana aasi. 


🔎💡🔍  Kierrättelemisiin! 🔎💡🔍



Jos pidät kirjoituksistani, voit seurata blogiani seuraavien avulla: Facebook, Blogit.fi, Bloglovin, Blogipolku ja Instagram.
Tai lisää itsesi sähköpostilistalle sivun alalaidasta.