lauantai 31. joulukuuta 2016

Hyvää uutta vuotta!

Hyvää uutta vuotta! Nyt on lomailtu, vietetty joulua ja ehditty käydä laskettelemassakin. Ja jälleen on aika parata blogin pariin! 📃 Ennen joulua kirjoittelin blogia joka päivä, mutta jatkossa tulen kirjoittamaan blogia taas vähintään kerran viikossa. Jos pidät kirjoituksistani, kannattaa tilata uutiskirje tai seurata Facebookissa ☺

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut ihana joulun aika! Ainakin täällä pohjois-Suomessa kelit suosivat joulun viettoa - aattona ja joulupäivänä satoi hiljalleen lunta ja kaikkialla oli ihanan talvista ja kaunista. Täydellinen jouluilma! Nyt uudeksi vuodeksi saapui ärsyttävä loskakeli ja kauhea tuuli, mutta jospa talvi sieltä vielä saapuisi uudelleen. Vastahan paras talvi ja parhaat talvitouhut pitäisi olla edessäpäin!

Vuosi on vierähtänyt ja tänään on uuden vuoden aatto! Aika pohtia mennyttä vuotta ja miettiä tulevaa. Ja aika juhlia ja riemuita sydämensä kyllyydestä!
Tässä perheessä uusi vuosi tosin menee tällä kertaa vähemmillä juhlisteluilla, koska flunssa pääsi hyökkäämään jälleen kerran. Tänä vuonna on tosiaankin aika sitkasta tämä tauti. Toivottavasti jaksamme mennä katsomaan edes illan ilotulituksia. Pimeyden keskellä räiskyvät valot ovat aina yhtä sykähdyttäviä!


Oikein mahtavaa uuden vuoden aattoa kaikille!
🎇 🎉 🎊  🍻

Ja sitäkin parempaa Uutta Vuotta!
Tulkoon siitä tapahtumarikas ja antoisa!💗

perjantai 23. joulukuuta 2016

Herkkuja tontulle ja muita perinteitä

Herkkuja tontulle ja muita perinteitä
Enää yksi yö jouluun! Voi jännityksen määrää! Saa nähdä, kuinka hyvin lapset nukkuvat ensi yönä ja kuinka varhain heräävätkään?

Olohuoneen oikeat joulukuuset on koristeltuna (niistä kuvia), piparit koristeltuina, koti siistinä ja (lähes kaikki) paketit paketoituina ja odottelemassa komeron perukoilla. Enää siis viimeistelyä ja joulu voi tulla hyvillä mielin!

Lasten kirje joulupukille on odotellut varmaan parisen viikkoa viimeistelyä - tänä vuonna on riittänyt erityisen paljon jännitystä, eivätkä lapset ole uskaltaneet jättää kirjettä aiemmin... Lahjalistoja on toki kirjoiteltu, joten eiköhän ne tontut ole nähneet niistä listoista toiveet! Vihdoin tänään joulupukin kirje laitettiin tontulle vietäväksi jouluglögin ja herkkujen kera. Meidän perinteisiin siis kuuluu lasten kirjoittama kirje joulupukille. Kirje laitetaan keittiön sivupöydälle niin, että tonttu näkee sen ikkunasta ja tietää tulla sen hakemaan. Tonttua varten pöydälle laitetaan herkkuja, yleensä keksejä ja mehua tai glögiä. Siitä kaikki sitten yön aikana häviävät! Tonttu yleensä jättää kirjeen, jossa kiittää herkuista. Joinakin vuosina tontun kanssa on ehditty käydä kirjeenvaihtoa enemmänkin ja hänelle on jätetty useampana iltana herkkuja.

Jouluaattoaamun perinteisiin kuuluu kuusen alta löytyvät joulupukin kortti ("Hyvää joulua! Tänään saavun, kun maltatte vielä hetken odottaa!") sekä ensimmäiset paketit - yksi paketti kummallekin lapselle. Paketeiksi valikoidaan sellaiset, joiden parissa lapset (toivon mukaan) viihtyisivät koko pitkän, odotuksen täyteisen päivän. Joulupukki kun saapuu vasta illalla.

Kuvissa vihdoin näkyvät olohuoneen kuuset koristeltuina: iso kuusi ja pikkukuusi vierekkäin. Ensimmäisessä kuvassa näkyy joulupukin kirje sekä tontulle tarkoitetut herkut.

Oikein mukavaa joulua kaikille! Leikitään, lauletaan ja iloitaan - onhan vuoden ihanin aika! 💃

torstai 22. joulukuuta 2016

Joulupullia ja joulupipareita

Joulupullia ja joulupipareita
Jouluinen tuoksu levisi taloomme, kun leivoimme lasten kanssa joulupullia ja joulupipareita. Lapset auttoivat hienosti ja etenkin joulupipareiden tekemistä odoteltiin kovasti, arvaattekos miksi? Koska silloin saa syödä taikinaa! 😋

Etenkin Roosa-Ilonan piparileivontaa oli hauska katsoa. Annoin hänelle taikinaköntän, hän paineli sitä vähäsen pikkukaulimellaan, haukkasi palasen, painoi hiukan piparimuotilla, haukkasi taas palasen ja niin edelleen! Muutaman palasen hän suostui laittamaan uunipellille, mutta suurin osa taikinasta meni parempiin suihin saman tien! Eemil-Eepi puolestaan osaa leipoa jo tosi hienosti ihan itse ja hän teki vähintään yhtä paljon ja yhtä kauniita pipareita kuin minäkin.

Joulun ajan herkuttelua varten leivoimme pari pupua ja pari lumiukkoa Roosan kanssa. Lisäksi päätin kokeilla voitomusokeri-seoksella täytettyä pullaa Eemil-Eepin inspiroimana - hänen lempipullansa on kahvikehrä, joka on täytetty samaisella seoksella. Tein siis korvapuustit, mutta sisuksena käytin seosta tehtynä 100 grammasta voita, 100 grammasta tomusokeria ja 3 teelusikallisesta vaniljasokeria. Kuten arvata saattaa, pullista tuli todella makoisia! Käytäntö vain opetti, että sisälle ei kannata kovin paksulti seosta levittää, vaan mieluummin laittaa lisää seosta pullan päälle ennen uuniin laittamista.

Massut olivat leipomisen jälkeen kaikilla meillä niin täynnä taikinaa, että uunivalmiita herkkuja ei ihan heti jaksettu maistaakaan! 😁


Herkullista joulua kaikille!  🎅🎄

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Jouluarvonnan palkinto paljastuu...

Jouluarvonnan palkinto paljastuu

Jouluisen arvonnan voittaja on saanut palkintonsa, joten nyt voin paljastaa kaikille, mitä jouluinen yllätys oikein oli.


Kuvassa alimmaisena on monikäyttöinen, käsin painettu joululiina, jossa tontut tanssivat ringissä. Liina soveltuu vaikkapa leivinliinaksi, pöytäliinaksi tai pienen joulukuusen alusliinaksi.

 Kotilieden Joulukirja vuodelta 1994 kuuluu Kotilieden 1990-luvulla julkaisemiin nidottuihin klassikkojoulukirjoihin. Itse olen kerännyt näitä vinon pinon. Suosittelen kirjoja lämpimästi kaikille jouluihmisille - kirjoista löytyy ihania reseptejä ja muitakin jouluisia vinkkejä. Tänä vuonna meidän leivontalistalla Kotilieden kirjoista on piparkakut sekä keskiajan pumppernikkelit.

Keskellä on joulupukkikoriste vaikkapa ikkunaan. Vieressä pari kruunukynttilää sekä kynttilävahteja, jotka sammuttavat kynttilän automaattisesti, jos se unohtuu palamaan liian lyhyeksi.

Onnittelut vielä kerran voittajalle!
Lisää arvontoja ensi vuoden puolella ☺

tiistai 20. joulukuuta 2016

Ilmassa joulun jännitystä...?

Ilmassa joulun jännitystä...? Tiedättehän tunteen, kun mikään ei meinaa onnistua? Tänään oli juuri sellainen päivä. Alkupäivän touhusin arkisten aherrusten eli sen iänikuisen ruoan laiton, pyykin pesun jne. parissa lasten tehden ihanan hankaliksi kyseiset puuhat... Odotin malttamattomana aikaa, jahka aloitamme yhdessä, rauhassa joulukuusen laiton ja teemme piparitaikinan huomista varten.

Päivä kului ja lopulta oli aika aloittaa yhteiset joulupuuhat. Kuinkas ollakaan, toinen lapsista ei halunnutkaan osallistua enää joulukuusen laittoon, vaikka oli sitä innolla odottanut, kun taas toinen laittoi pari palloa ja otti nekin hetken päästä pois. Lopulta laitoin yksikseni lasten kuuseen koristeita ihmetellen, mitä tapahtui.

Välipalan syönnin jälkeen rauhoittuineina ajattelin, että nythän se ison joulukuusen koristelu luonnistuu. Molemmat lapset kyllä tulivat puuhiin, mutta tappeluahan siitä syntyi, eikä koristelua... Lopputuloksena isompi vain istui lukemassa Aku Ankkaa, kun pienempi taas kiikutteli kuusenkoristeita minne sattuu. Se siitä sitten...

Illalla Reni toi jatkojohtoa, että saadaan koristeltuun pikkukuusen valotkin päälle, mutta eihän ne valot tietenkään toimineet - tai toimivat ne sekunnin ajan... Taikinan teko puolestaan tyssäsi siihen, ettei kaikkia ainesosia löytynytkään kauppakasseista - väärinymmärrys kauppalistan kanssa. Tässä vaiheessa luhistuin...

Onneksi tällä tarinalla on kaikesta huolimatta onnellinen loppu. Reni sai pikkukuusen jouluvalot lopulta toimimaan. Minä etsin toisen reseptin ja sain tehtyä piparkakkutaikinan - siinä sivussa huomasin, että kokeillaan lasten kanssa myös keskiaikaisten pumppernikkelien leipomista huomenna. Ja molemmat lapset reipastuivat ja olivat sovussa loppuillan - etenkin, kun saivat piparkakkutaikinaa nassuun😋

Lieköhän joulun ajan jännitystä ilmassa itse kullakin? 🎅 Saas nähdä, miten huomiset leipomistalkoot onnistuvat lasten kanssa...?

Koska oikeat olohuoneen kuuset ovat vielä keskeneräiset, kuvissa näkyy alakerran koristeltu huonekuusi sekä yläkerran pienet tekokuuset, jotka on koristeltu lasten kanssa aiemmin. Tekokuuset ovat lapsuudestani, minun ja mummoni vanhat, ja olen joka vuosi aikuisena haaveillut saavani molemmat koristeltua. Nyt se vihdoin tapahtui! Lasten omissa huoneissa on siis vielä heidän ikiomat tekokuusensa. Kuusia meillä siis riittää!

Laitan oikeista joulukuusista kuvia jahka lopulta saamme ne loppuun koristeltua paremmalla onnella! Nyt taitaa olla joulutontun aika hipsiä pakettin tekoon.. Jospa se onnistuisi ✂🎀 🎁

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Jouluinen kuusenhakumatka

Jouluinen kuusenhakumatka 🎵 Koikkelan perhe lähti innoissaan
joulukuusen, kuusen hankintaan! 🎶

Tänään oli kuusenhakupäivä. Lounaan jälkeen iltapäivällä puimme lämpimät ulkovaatteet päälle ja suunnistimme koko perheen voimin traktorilla lähimetsään. Tapasimme siellä metsän omistajat, meidän ihanat naapurit, ja yhteistuumin läksimme kävelemään metsään kuusia etsimään. Ilma oli ihana, sopivasti pikkupakkanen, taivaalla talvinen laskeva aurinko, ympärillä kaunis metsä ja hiljaisuus.

Roosa-Ilona (2 v.) ei jaksanut kävellä umpihangessa, joten hän kulki sylissäni. Mukana oli, tietenkin, molemmille lapsille leikkikypärät ja kaksi leikkisahaa. Eemil-Eepi kantoi oikeaa, suojatupessa olevaa kirvestä, jolla hän tahtoi hakata oman puun. Oikea sahakin oli toki mukana, Renillä.

Ensin löytyi lapsille sopiva pikkuinen joulukuusi, jonka Eemil-Eepi hyväksyi. Hän katkoi reippaasti sen kirveellä poikki - toki Reni-iskä hieman avusti ja neuvoi. Kuusi katkesi komeasti ja jatkoimme ison joulukuusen etsintää. Olohuone/sali on lähes 3 metriä korkea, joten joulukuusella saa olla kokoa ja näköä. Lopulta löytyi sopiva kuusi, jonka kaikki hyväksyivät. Eemil-Eepi hakkasi kirveellä lovea molemmin puolin ja välillä Reni sahasi. Yhteistuumin he saivat lopulta kuusen nurin.

Nälkä pääsi nuorimmaisen yllättämään kesken kuusenhakureissun - tuleehan se, kun katsoo muiden raadantaa! Onneksi olin varautunut myslipatukoilla - Roosa-Ilona söi lähes kaksi myslipatukkaa katsoessaan kuusenkaatourakoita

Monena vuonna olemme tehneet yhdessä nuotion metsään sopivalle paikalle ja paistaneet makkaraa. Nyt flunssan jälkimainingeissa ei uskallettu kovin kauaa ulkona aikaa viettää, joten makkaranpaisto piti tällä kertaa jättää - onneksi sentään uskallettiin kuusenhakuun lähteä! Toivottavasti taas ensi vuonna makkaratkin paistuvat! 😋

Reni ja Paavo raahasivat ison kuusen traktorille ja Eemil-Eepi - jossa on voimaa kuin pienessä kylässä - veti urhoollisesti pikkukuusen perässään. Kuuset traktorin kauhaan ja kotimatkalle. Nyt kuuset odottelevat vanhassa navetan elosuojassa, jotta ne huomenna pääsevät sisälle. Ja sitten koittaa vihdoin se ihana hetki, kun pääsee koristelemaan tuoksuvia, itsekaadettuja joulukuusia! 🎄

lauantai 17. joulukuuta 2016

Jouluinen arvonta suoritettu!

Jouluinen arvonta suoritettu! Suoritin juuri arvonnan, jonka palkintona on jouluinen yllätys!

Arvontaanhan osallistuivat kaikki ne, jotka tykkäsivät 30.11. - 15.12.2016 välisenä aikana tehdyistä Koikkelasta kajahtaa -blogin Facebook-julkaisuista. Jokaisesta tykkäyksestä tienasi yhden arvan. Julkaisuja oli tuona aikana yhteensä 16 kappaletta eli parhaimmillaan tykkäämisillä saattoi saada 16 arpaa tähän arvontaan.

Arpalippuja tuli tällä kertaa niin paljon, että päätin suorittaa arvonnan Excelin ja arvontakoneen avulla. Listasin kaikki FB:n julkaisuista tykänneet Exceliin - jätin pois itseni sekä mieheni Renin. Listaukseen, joka näkyy alla, tuli kaikkiaan 126 nimeä (1-126).

Tämän jälkeen suoritin arvonnan lukujen 1-126 välillä nettisivulla random.org. Onni suosi tällä kertaa numeroa 65, kuten alla olevasta ruutukaappauksesta näkyy.

Onnellinen voittaja on siis
 Tiina Pietarila!

Onneksi olkoon! Olen yhteyksissä jouluisen paketin toimituksesta. Vielä en paljasta, mikä yllätys on! 🎁

Ja kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!




PS. Vaikka jouluinen arvonta onkin nyt suoritettu, lisää jouluisia blogijuttuja on luvassa, esimerkiksi joulukuusen hakureissusta ja koristelusta! 🎄

torstai 15. joulukuuta 2016

Jouluinen WC

Jouluinen WC Joulun aikaan WC:kin somistuu! Usein vessa unohdetaan, mutta itse tykkään laittaa senkin kauniiksi. Kynttelikön valossa siellä on mukava käydä.

Jouluinen WC saa myös jouluverhot, joissa seikkailee valkopartaisia tonttuja. Ikkuna on sen verran korkealla korkean kivijalan vuoksi, että ulkoa näkee vain lähinnä vessan kattoa. Ikkunaa ei siis tarvitse peittää erityisemmin, vaan kappa riittää. Ikkunasta silti voi ihailla vaikkapa tähtitaivasta.

Huomaatteko hienoa vessapaperitelinettä? Sen virkaa toimittaa vanha lankarullateline. Mietin aikani, mihin ihmeeseen vanhaa laitosta voisi käyttää, kunnes keksin. Otin joka toisen lankarullan pois ja niiden tilalle sujautetaan vessapaperirulla. Telineeseen mahtuu kätevästi seitsemän rullaa paperia, joten täyttöä ei tarvitse jatkuvasti tehdä.

Kaikki vessan sisustus on Renin käsialaa laatoitusta, tapetointia ja huonekaluja myöten - paitsi se vanha lankarullateline. Minä vastasin suunnittelusta. Maalina on jotain erikoista itse tehtyä, mutta siihen palaan myöhemmin joulun jälkeen... Tapetti on osto- ja myyntiliikkestä hommattua wanhaa paperitapettia.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Jouluseimi itse tehden

Jouluseimi itse tehden

Ollessani pieni, ala-asteikäinen, tein ison Sari-siskoni avustuksella jouluseimen askartelusavesta. Meillä ei ollut mitään mallia, vaan rakensimme seimen ja hahmot ihan omista mielikuvista. Askartelusavi on siitä mukavaa, että se kuivaa ihan pelkän ilman avulla, eikä tarvita uunia. Kuivatuksen jälkeen maalasin seimen ja hahmot askartelumaaleilla. Puuha oli hauskaa. Tämä seimi on aarteeni, joka löytää oman paikkansa joka joulu makuuhuoneesta.

Meidän seimessä on alusta (maalattia) ja seinämä, johon on hahmoteltu tiilejä. Seinämän yläosassa loistaa Beetlehemin tähti. Hahmoiksi teimme Jeesus-lapsen seimessä, Marian, Joosefin, enkelin ja lampaan. Seimeen laitoin oljen palasia, joiden päällä Jeesus lepää.

Seimen tekeminen olisi mukavaa joulupuuhaa koko perheelle vaikkapa jollekin välipäivälle. Yhteiseksi perhejoululahjaksi voisi antaa askartelusavea ja vinkkinä, että siitä askarrellaan yhteisvoimin seimi. Ala-asteikäiset osaavat jo muovailla hahmoja ja pienemmätkin voivat tehdä omanlaisia muovailujaan ja ainakin osallistua seimen maalausurakkaan. Jos intoutuu, hahmoja voi tehdä paljonkin: tästä seimestä puuttuvat Itämään kolme tietäjää sekä paimenet. Myös eläimiä voi tehdä enemmän. Valmiista seimestä tulisi varmasti koko perheen aarre ja muistutus yhteisistä ihanista hetkistä!

Valmis lasten askartelema seimi on myös hyvä joululahjaidea isovanhemmille.

Vinkkinä, jonka itse opin kantapään kautta: alustaa, johon hahmot laitetaan, sekä seinämää ei kannata muovata kovin ohuiksi. Itse tein ne niin ohuiksi, että koristeen kanssa saa olla todella tarkkana ja varovainen, ettei sitä vahingossa riko. Askartelusavi sinällään pysyy kyllä koossa - emme käyttäneet rakennelmiin esimerkiksi rautalankaa tukemaan, teimme ainoastaan kaksi savista pilaria - mutta ohuena tosiaan hajoaa helposti.

Hauskoja muovailuhetkiä!

tiistai 13. joulukuuta 2016

Joulurunoja

Joulurunoja Joulu on pian ovella! Tässä muutama jouluruno ja jouluinen kuva siivittämään odotusta.

 


🌟 🌟 🌟 🌟 🌟 🌟 🌟 🌟

Kenpä ei olisi tuntenut joulun taikaa?
Kuullut pienten kulkusten helinää,
löytänyt lumelta pienten töppösten jälkiä,
nähnyt punaista vilausta ikkunan takana.
Uskothan vielä joulun taikaan?
Uskallathan vielä heittäytyä lapsuuden maailmaan?

-Kirsi-Maria Hiltunen-

🌟 🌟 🌟 🌟 🌟 🌟 🌟 🌟 🌟 🌟 🌟 🌟









🌟 🌟 🌟 🌟 🌟 🌟 🌟
Lumihiutaleet leijailee hiljalleen,
tähtitaivaan alla joku hiippailee.
Kukapa tuolta kurkistaa?
Se varmaan on tonttu pieni.
Rinnassa tuntuu joulun taikaa,
kaikilla on riemumieli!

- Kirsi-Maria Hiltunen -

🌟 🌟 🌟 🌟 🌟 🌟 🌟 🌟 🌟 🌟 🌟 🌟



Joulu on piparin tuoksua,
kuusen loistoa,
lasten hymyä,
jännitystä!



 Taianomaista ja tonttumaista joulun aikaa! 

maanantai 12. joulukuuta 2016

Erilainen joulumuisto

Erilainen joulumuisto Muistuipa mieleeni vuoden 2007 joulu, joka oli hieman erilainen. Silloin ei joulun alla intoiltu joulukuusien ja joulukoristeiden parissa, vaan raksapuuhat olivat täydessä tohinassa. Joulukuun puolessa välissä vietimme Renin ja äitini kanssa runsaasti aikaa irrottaen nauloja olohuoneen eli salin hirsipinnoilta - siinä riitti väkertämistä. Torstain ja perjantain 20.-21.12. laitoin timpurin kanssa pinkopahveja olohuoneen puhdistetuille hirsiseinille Renin ollessa töissä. Muistan pinkopahvituksen kuin eilisen. Olohuoneen radiosta tulvi joululauluja Jouluradion siivittämänä - mieleeni on jäänyt Timo Rautiaisen ja kumppaneiden Tiernapoika-esitys. Ilmassa tuoksui liima ja märkä pinkopahvi - yhä vieläkin samasta tuoksusta tulvahtaa jouluinen, hyvä mieli.

Sisärakennustouhut olivat vielä aivan kesken ja joka paikka täynnä rakennusmateriaaleja, työkaluja ja kaikkea sälää. Olimme Renin kanssa silti niin onnellisia tulevasta kodistamme, että halusimme viettää pikkujoulun omassa tulevassa olohuoneessamme. Siistimme olohuonetta hieman ja toimme pari tuolia. Pöytänä toimi yläkuvassa näkyvä puinen jakkara, jossa tuossa kuvassa on pora, saha ja muita työkaluja. Pöydälle laitoimme jonkinlaisen liinan sekä kynttilän ja taisi jokunen tuikku olla muuallakin tulevassa olohuoneessa. Siinä pimenevässä illassa, kynttilän hämyssä söimme ja joimme jonkinlaisen yksinkertaisen joulupalan. Liekö ollut alkupalana ruisleipää ja sen jälkeen joulutorttua ja glögiä tai jotain vastaavaa - sitä emme enää kumpikaan muista.

Harmi kyllä, tästä pikkujoulun vietosta ei ole minkäänlaisia kuvia. Pihalle päin otin kyllä muutaman kuvan ikkunasta. Kuten näkyy, maisema ei ollut kovin jouluinen, vaan lähinnä musta. Lunta ei näkynyt oikeastaan ollenkaan ja jokikin oli aivan sula.

Tunnelman muistan ja kaikesta yllä kerrotusta huolimatta se oli ihanan kutkuttava: haaveissamme oli seuraava joulu, jolloin jo asuisimme talossa ja saisimme nauttia siellä Ensimmäisestä Oikeasta Joulusta. Unelmoimme tulevasta ja olimme autuaan onnellisia 😊

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Leluja 80-luvun joulukalenterista

Leluja 80-luvun joulukalenterista!
Kuka muistaa vielä 1980-luvulla olleet lelujoulukalenterit, joista ilmaantui muovisia, yksivärisiä eläimiä ja muita hahmoja? Löysin kaapin perukoilta rasian, jossa oli kaikenmaailman helmien ja muun sälän lisäksi näitä hahmoja. Pienen penkomisen jälkeen hahmoja löytyi yllättävän paljon! Taitaa tuossa varmaan kolmen joulukalenterin verran olla? Jokaisesta luukustahan tuli aina yksi pienen pieni hahmo.  

(Heille, jotka eivät ole näitä nähneet: yksittäinen hahmo on 2-2,5 senttiä pitkä ja moni todella ohut eli eivät ole koolla pilattuja!)

Voi niitä aikoja! Oli ihana saada kalenterista jotain muuta kuin pelkkiä kuvia, vaikka onhan nämä vähän köpösiä verrattuna nykyajan lelukalentereihin. Ihan kauniita kylläkin ja viettivät aikaansa aarteideni joukossa. Joskus taisivat päästä sisustuselementeiksi barbien taloon jne.

Mietin vain, mitähän nykyajan lapset sanoisivat tällaisista joulukalenteriyllätyksistä?? Nykyään joulukalenterissa voi olla melkein mitä tahansa muovailuvahasta legoihin ja kynistä pikkukirjoihin. Onpa aikuisillekin omat kalenterinsa kaljoineen! Koska keksitään aikuisille viinikalenteri? Sehän olisi terveellistäkin! 😀

lauantai 10. joulukuuta 2016

Jouluntoivotuksia omin kuvin!

Jouluntoivotuksia omina kuvin! Siitä lähtien, kun Eemil-Eepi syntyi, meidän jouluperinteisiin on kuulunut joulukuvaussessio. Roosa-Ilonan myötä pikkutonttuja on ilmaantunut kuvaan kaksin kappalein. Me aikuiset olemme olleet pelkkinä kuvaajina näissä touhuissa ja pikkutontut pääosassa. Joka vuosi on keksitty jotain uutta. Näistä hetkistä on ihania muistoja ja kuvista on teetetty kauniita joulukortteja. Kuten varmaan arvaatte, kommervenkkejä on nykyisin aikalailla, kun kuvattavana on ei vain yksi, vaan kaksi vilkasta tonttua!

Tänä vuonna juuri silloin, kun aiottiin pitää joulukuvaussessio, isompi pikkutontuista eli Eemil-Eepi sattui olemaan kuumeessa - oli peräti kolme päivää. Päätimme kuitenkin ottaa kuvat, jotta saamme kortit aikoinaan teetettyä ja postiin - lapsetkaan eivät olleet sitä vastaan. Me kun keksimme, että tänä vuonna pikkutontut voivatkin olla kokonaan punaisten vällyjen alla! Kuvauksia ei voinut tietenkään kovin kauaa pitää, pikkutontut kun olivat hieman väsyksissä. Mutta saimme kaksi kelpo otosta. Mielestäni kuvista tuli aika hauskoja!

Toinen perinne, jonka lainasimme Renin siskon perheeltä,  on Eemil-Eepin joulukirje. Kirjeessä Eepi kertoo vuoden kulusta - kirjoituksen tekee varsinaisesti allekirjoittanut, mutta nyt isompana Eemil-Eepi on kyllä itsekin ottanut osaa suunnitteluun kertomalla suosikkiasioita vuoden ajalta. Kirjeen lomaan on etsitty sopivia kuvia vuoden tärkeistä tapahtumista. Samalla jää mukava muisto itsellekin siitä, mitä kaikkea on ehtinyt kokea! Kirje on jaettu joulukortin kanssa. Siitäpä tulikin mieleeni - tämän vuoden kirje on vielä kirjoittamatta!


Roosa-Ilonan ensimmäisenä jouluna otimme valokuvan, jossa ylpeä isoveli piti pikkusiskoaan sylissä. Eemil-Eepi oli tuolloin neljä ja puoli vuotta ja Roosa-Ilona kolme kuukautta. Muistan tuon kuvaushetken kuin eilisen päivän!