perjantai 30. syyskuuta 2016

Värien vallankumous!

Värien vallankumous Kyllä maailmaan värejä mahtuu - ja niin tulee mahtua kotiinkin! Entiseen hyvään aikaan osattiin käyttää värejä. Tutkailkaapa kotiseutumuseoita kuten esimerkiksi Kinnarin kotimuseo, Heikkilän kotiseutumuseo tai Sinebrychoffin taidemuseo. Aivan ihania tiloja ja kauniita sävyjä! Myös tapetit ovat olleet värikkäitä - ja kauniita - kuten näidenkin kotimuseoiden kuvista huomaa.

Vuosien saatossa olen huomannut olevani allerginen kikanvalkoiselle. Asuttuani vuoden ensimmäisessä omassa vuokra-asunnossa, tyypillisten maalarinvalkoisten vuokra-asuntoseinien ympäröimänä, masennuin ja ahdistuin. Yritin kyllä sisustaa ja laittaa huoneita, mutta valkoisista seinistä en päässyt eroon. Valkoinen ympäristö tuo mieleeni sairaalat ja kaikkia ei-niin-mukavia-mielikuvia. Niinpä päätimme mieheni kanssa ostaa ensimmäisen oman asunnon, josta saimme remontoitua mieleisemme. Asuntoon ei tullut yhtään valkoista seinää, vaan käytimme kaikkia ihania värejä. Viihdyin todella hyvin tuossa ensimmäisessä oikeassa kodissamme. Kunnes huomasin kaipaavani värien lisäksi vanhaa taloa ja sen sielua sekä maaseudun rauhaa ympärilleni. Niinpä päädyimme tänne Siikajokivarteen ikuiseen rakennusurakkaan vanhan hirsitalon siirtoprojekteineen ja remontointineen :)

Koikkelan talomme sisustamisessa punaisena lankana on ollut - yllätys yllätys - ihanat värit. Lisäksi olemme halunneet säilyttää - tai oikeammin tehdä, koska talo on siirretty - vanhan talon sielun. Olemme käyttäneet vanhoja materiaaleja kaikessa, missä mahdollista. Hirsikehikon lisäksi esimerkiksi talomme ikkunat, lattialankut, suurin osa listoista ja kaapit ovat vanhoja. Vanhoja materiaaleja on kunnioitettu myös esimerkiksi luonnollisilla maaleilla kuten itsetehdyllä munatemperalla ja muovittomilla paperitapeteilla. Näistä tarkemmin myöhemmin.

Mutta tässä hieman esimakua Koikkelan kodistamme kuvien muodossa. Tervetuloa värien vallankumoukseen!

Olohuoneen sohva kutsuu lukemaan.



Iltatunnelmaa keittiössä.
Ruokalepo onnistuu ruokasalin sohvalla.
Yläkerran aulan sohvalla.

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Syntymäpäiväkorttina koriste: käärme ja juhlaviiri

Syntymäpäiväkorttina koriste: käärme ja juhlaviiri Syntymäpäiväkortti voi olla myös juhlien ja lastenhuoneen koriste perinteisen paperikortin sijaan. Omien lasteni 2-vuotissynttärikorteiksi tein koristeet, joissa on myös pahviosuus, johon kirjoitin synttärionnittelut. Näin lapsille jäi syntymäpäivistä hienot muistot, jotka voi laittaa aina juhliin esille. Halutessaan nämä askartelut voi tehdä myös lasten kanssa yhdessä - molemmissa on paljon osioita, joita jo hyvin pienet lapset pystyvät tekemään. Esimerkiksi käärmeessä pienikin lapsi osaa rutata muovipusseja palleroiksi ja juhlaviirissä koristella hahmoja kimalleliimalla.

Käärme



Eemil-Eepin 2-vuotissynttärikortiksi tein aikanaan käärmeen. Idean sain kirjasta Disneyn iloiset lastenkutsut. Kirjassa käärme on täytetty popcornilla, mutta minä halusin tehdä käärmeestä pysyvän muiston ja koristeen. Niinpä käytin palleroiden tekemiseen erivärisiä muovipusseja, myös kuviollisia. Näin käärmeestä tuli hienon värikäs ja kiiltävä.

Käärmeen voi halutessaan tehdä täysin kierrätysmateriaalista kuten tämä minun tekemäni otus. Käärmeen ruumis on tehty sellofaanista - tässä kukkakääreenä olleesta. Jos käytät sellofaanirullaa, otta siitä noin 15 sentin pala. Kääri sellofaanipalanen pituussuunnassa rullaksi ja sido toinen pää lahjanauhalla - tästä tulee käärmeen vartalo. Muotoile värikkäästä muovipussista tai muusta haluamastasi materiaalista pallo ja laita sellofaanin sisälle sidottuun päähän. Sido lahjanauhalla myös toiselta puolelta palleroa, jotta sellofaanin sisälle narujen väliin jää nätti pallero. Lisää seuraava pussi jatkoksi ja sulje taas lahjanauhalla. Jatka näin, kunnes saat pötkylän täyteen palleroita. Jätä vartalon toiseen päähän jonkin verran sellofaania, jotta voit teipata käärmeen pään kiinni.

Tee käärmeen pää pahvista, mielellään sellaisesta, jonkaa puolet ovat eriväriset - tällöin käärmeen suu on sisältä erivärinen kuin itse pää (kuten kuvan otuksella). Vaihtoehtoisesti voit päällystää pahvin toisen puolen haluamasi värisellä paperilla. Tarvitset kartonkia pitkulaisen palasen - tämän käärmeen pää on noin 30 x 14,5 senttiä kokoisesta kartonginpalasta tehty. Kartonki on kierrätysmateriaalia eli peräisin jostain pakkauksesta (en enää muista mistä). Taita kartonkipala kahtia ja leikkaa nurkista palaset pois, jotta saat käärmemäisen pään. Tee taitoskohtaan noin 3 sentin pituinen viilto. Työnnä sellofaania tästä viillosta läpi ja kiinnitä teipillä käärmeen suuhun / pään sisäpuolelle - näin kiinnitys jää piiloon. Leikkaa jostain muovimateriaalista, vaikka muovipussista, kuten kuvan oliolla, tai leveästä lahjanauhasta suikale käärmeen kieleksi. Teippaa kieli käärmeen suuhun ja leikkaa toiseen päähän halkio. Piirrä käärmeelle silmät ja sieraimet. Synttärionnittelut voit kirjoittaa käärmeen pään nurjalle puolelle.

Eemil-Eepi tykkää kovasti käärmeestään ja se koristaa hänen huonettaan vuoden ympäri. Tällä hetkellä käärme majailee ikkunalla kiemurrellen verhotangossa, kuten kuvasta näkyy.


Juhlaviiri



Roosa-Ilonan 2-vuotiskortiksi tein juhlaviirin, jossa leikkivät meritähdet ja mustekalat. Idean sain Jane Bullin kirjasta Lasten parhaat juhlat (kustantaja Lasten Parhaat Kirjat, Helsinki 2005), mutta muokkasin ohjetta hieman omanlaiseksi. Piirsin ja leikkasin erilaisia tähtiä ja mustekaloja pahvista, leikkasin ja liimasin silmät valkoisesta ja värillisestä paperista ja piirsin yksityiskohtia eri värisillä kimalleliimoilla. Jokaisesta viirin hahmosta tuli oma persoonansa! Hahmojen yläosaan tein rei'ittäjällä viirinauhaa varten reiän. Viirinauhaksi löysin kaapin perukoilta värikkäitä kengännauhoja (vanhoja, mutta käyttämättömiä). Yhden hahmon taustapuolelle kirjoitin Roosalle syntymäpäiväonnittelut. Kuvassa juhlaviiri on viritettynä kotimme portaikkoon, jossa se koristeli Roosa-Ilonan synttäreitä. Pikkuneiti tykkäsi kortistansa kovasti. Tulevina vuosina juhlaviirin voi laittaa esille Roosan synttäreille.





Syystunnelmaa pihalle

Syystunnelmaa pihalle
Syksy on saapunut kylmine öineen ja aamuineen. Ainoastaan sitkeimmät kukat vielä sinnittelevät pihalla hengissä, mutta onneksi värikylläisyydestä huolehtivat kauniin keltaiset, punaiset ja oranssit lehdet. Myös kuuset, männyt ja muut havupuut- ja pensaat kukoistavat. Syksy on kaunista aikaa.

Koristelimme lasten kanssa pihaa syystunnelmaan sopivilla asetelmilla. Naapurimme toi meille kimpun itse kasvattamiaan auringonkukkia. (Minäkin haaveilen auringonkukkapellosta - jospa sen joku kevät vielä istutankin.) Ne pääsivät vanhaan ämpäriin. Joukkoon keräsimme omalta pellolta kauroja, heinää ja pietaryrttejä. Kimpusta tuli aika komea, sanoisin!

Vastaistutettujen tuijien ympärille löysivät paikkansa betoninen lyhty, sammakko sekä Eemil-Eepin vanhat kumpparit. Kumppareita ei enää voinut käyttää reikien vuoksi, joten täytimme ne sementillä. Nyt ne saavat koristaa pihaa - minusta ne pienikokoisina näyttävät suloisilta.

Vanhaan kupariseen kukkaruukkuun keräsimme havunoksia. Tämä asetelma säilyy ainakin hengissä talvellakin :)
 
Portaille pääsi myös kanervapurkki, jonka viereen lennähti pieni enkeli vai keijuko lie.

Vaikka etupihamme on vielä täysin kesken - piha soralla, kukkapenkit keskeneräisiä jne. - täytyy sanoa, että tällaiset pienet yksityiskohdat kiinnittävät huomion tehokkaasti pois keskeneräisistä paikoista. Ne piristävät mieltä ja antavat toivoa siitä, että joku päivä ne ympärillä olevat suuremmatkin kokonaisuudet saadaan kuntoon.

Nautitaan syksystä, raikkaasta ilmasta ja kauniista päivistä!




 

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Siirappipiparkakkuja!

Siirappipiparkarkkuja! Eilen vietettiin Roosa-Ilonan 2-vuotissynttäreitä. Pikkuneiti oli ihmeissään ja onnellinen, kun tupa tuli täyteen lapsia ja aikuisia, sai monenlaisia paketteja, joista ilmaantui uusia ihania vaatteita ja leluja, joilla leikkiä, ja pöydät notkui herkkuja, joita sai syödä kylliksi asti.

Edeltävä viikko vierähti mukavasti synttärijuhliin valmistautuessa. Eräs lasten kanssa tehdyistä synttäriherkuista oli siirappipiparit, joista jo aiemmin laitoin kuvan Facebookiin. Näistä pipareista osa koristeltiin yhdessä. Ainakin meillä piparit ovat suosittuja herkkuja. Ja niitä on aina yhtä ihana leipoa - samalla saa syödä masun täyteen ah-niin-ihanaa taikinaa! Taikinaa kannattaakin tehdä kerralla paljon, jotta makustelun jälkeen siitä jää oikeasti leivottavaakin!

Siirappipipareiden ohjeen löysin Maija keittää -kirjasta, jonka olen joskus aikanaan saanut äidiltä. Kirja on ilmestynyt alunperin vuonna 1949, joten siitä löytyy monenlaisia perinteisiä ruokia ja herkkuja - sellaisia, joita isovanhempamme ovat aikanaan tehneet. Suosittelen kirjaa, jos jostain kirpputorilta tai antikvariaatista löydätte. Tällä hetkellä kirjasta ei taida olla uutta painosta myynnissä.

Alta löytyy siirappipiparkakkujen ohje. Muokkasimme ohjetta sen verran, että käytimme leivinjauhetta soodan sijasta sekä kaardemumman ja appelsiininkuoren sijaan perinteisempiä piparkakkumausteita inkivääriä ja pomeranssinkuorta. Paistolämpötilana käytettiin kiertoilmauunissa 175 astetta (normaalissa uunissa 200 astetta). (Kirja on sen verran vanha, että paistolämpötilat uupuvat.)

Valmiit piparit koristelimme. Teimme seoksen tomusokerista ja kaakaosta, johon lisäsimme voisulaa ja hieman vettä. Seoksesta pitää tulla riittävän napakka, jotta se pysyy piparin päällä eli nestettä ei tarvita paljoa. Lisää voisulaa / vettä vähän kerrallaan. Jos seos hupsahtaa liian nestemäiseksi, lisää hieman tomusokeria.

Tomusokeri-kaakaoseos levitettiin lusikalla piparin päälle ja näin saatu pinta dipattiin lautasella, jossa oli nomparelleja. Nämä koristelut onnistuvat ihan hyvin pieniltä lapsiltakin, vaikkakin sotkuun kannattaa varautua :)

Ja ei kun herkuttelemaan!

Siirappipiparkakut

(kirjasta Maija keittää, 14. painos, Gummerus 2001)

300 g voita
100 g sokeria

2 dl siirappia
2 tl soodaa (tai 3-4 tl leivinjauhetta)

2 munaa
100 g sokeria

Mausteita:
1 tl hienonnettua kaardemummaa (tai inkivääriä)
2 tl hienonnettua neilikkaa
2 tl hienonnettua kanelia
2 tl hienonnettua appelsiininkuorta (tai pomeranssinkuorta)

600-650 g hienoja vehnäjauhoja

Voi vatkataan 100 g sokerin kera vaahdoksi.
Siirappi ja sooda vatkataan keskenään syvällä lautasella haarukalla.
(Jos käytät leivinjauhetta, sekoita ne vehnäjauhoihin.)

Vatkaa munat ensiksi sinänsä, sitten 100 g sokerin kera vaahdoksi kulhossa hyvällä vatkaimella.
Voivaahtoon lisätään voimakkaasti puukauhalla vatkaten ensiksi siirappivaahto, sitten munasokerivaahto. Seos maustetaan hienonnetuilla mausteilla. Viimeksi lisätään jauhot seulomalla. Taikina saa kovettua kylmässä. Koekakku paistetaan. Jauhomäärä tarkistetaan. Taikinasta kaulitaan vähän jauhotetulla pöydällä ohuita levyjä. Siitä otetaan muotilla ohuita piparkakkuja, jotka ladotaan rasvatuille (tai leivinpaperilla päällystetyille) pelleille ja paistetaan kauniin ruskeiksi.

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Lisko-askartelua

Liskoaskartelua Liskot ovat veikeitä olioita - vikkeliä viipottajia ja toisaalta auringossa loikoilijoita. Eemil-Eepin kanssa päätimme askarrella tällaisia kaveruksia. Mallia otimme sellaisesta liskosta, jolla on imukuppimaiset sormet ja varpaat - ne näyttävät hienoilta, eikös?


Piirsimme ja leikkasimme kaksi liskoa eri värisistä pahveista. Koristelut teimme eri tavoilla.

Siniseen Eepi leikkasi eri kokoisia kolmioita käytetystä kahvipaketista, jossa nurja puoli on hopean värinen. Hopeakolmiot Eepi liimasi haluamiinsa kohtiin liskoon. Silmät tehtiin leikkaamalla kahvipaketista hopeiset pyörylät. Hopeisten pyörylöiden keskelle leikattiin ja liimattiin kahvipaketin tummasta kohdasta pienemmät pyörylät.

 

Beigen värisen liskon Eepi halusi koristella kimalteella. Hän levitti Eri Keeperiä siveltimellä haluamiinsa kohtiin ja ripotteli päälle hopean väristä kimalletta. Liskon alla pidettiin puhdasta paperia, jotta ylimääräinen hile jää paperin päälle. Kun liima oli kuivunut, liskoa ravisteltiin nätisti paperin päällä, jolloin irti jäänyt hile varisi myös paperille. Näin saatiin kaikki irtohile helposti kaadettua takaisin purkkiin. Beigen väriseen liskoon Eepi piirsi silmät mustalla tussilla.
 

Nyt kelpaa liskokaverusten leikkiä Eepin ikkunalla :) Ja kelpaisivat tuollaiset otukset myös vaikka olohuoneeseen lasten synttäreitä ilahduttamaan.





Tässä vielä tiedosto, jossa löytyy liskon mallipiirustus: liskomalli

perjantai 16. syyskuuta 2016

Merirosvoilua!

Merirosvoilua!
Päätimme viime kesänä rakentaa lasten - ja meidän lastenmielisten aikuisten! - iloksi merirosvolautan pihallemme. Vanhoista porakivistä sai hyvän alustan. Pihaltamme löytyy hirsiä, joita alkujaan kokosimme purkutaloista talomme rakentamista varten (kuten vanhoja hirsitaloja remontoineet tietävät, hirsitalojen korjaamisessa tarvitaan varahirsiä), ja niistä saatiin hieno lautta. Puunkarsinnasta saatu pitkä ja kapea puunrunko päätyi lippumastoksi keskelle lauttaa. Lautan peräosaan tehtiin vielä peräsin - lapset tykkäävät kovasti ohjata lauttaa kääntelemällä peräsintä! Koko komeus käsiteltiin aidolla hautatervalla.


Merirosvolipun kanssa auttoi siskoni Sari - minä ja Eemil-Eepi suunnittelimme lipun ja Sari-systerini taitavana ompelijana toteutti sen. Eemil-Eepi halusi lipusta sopivasti pelottavan ja tulihan siitä aikasta karmiva, vai mitä? :)


Lipun oikeaan yläkulmaan Eemil-Eepi taiteili ihan itse koristetilkun, johon hän ompeli Sarin avustuksella eri väreillä erilaisia ommelkuvioita. Lipun ala- ja ylälaitoihin laitettiin pyöreät metallirenkaat. Itse lipputankoon kiinnitettiin nyöri, jonka päihin laitettiin vanhoista kulkukorttikaulanauhoista irrottamani papukaijalukot. (Mitään ei kannata laittaa hukkaan, sillä aika tavaran kaupittaa ;) )

Toiveissa on vielä istuttaa lautan ympärille matalia, helppohoitoisia kukkia - sellaisia sinisenä kukkivia niin, että ympärillä näyttäisi lainehtivan meri. Lautalle tehdään irtonainen lankkusilta, jonka voi nostaa myös lautalle, etteivät ulkopuoliset pääse kyytiin!

Lautan valmistuttua vietimme mukavan merirosvopäivän oman perheeni sekä siskoni ja hänen lastensa kanssa. Kaikki olivat pukeutuneet merirosvoiksi. Päivän teemaan liittyen leikimme esimerkiksi aarteen metsästystä. Ja kaikilla oli tosi mukavaa!



Mukavia merirosvoiluja myös teille!

 

Tässä tarkemmat ohjeet lautan ja lipun tekemiseen.



Merirosvolautta


Ensin pohjatyöt - Reni vaihtoi jonkin verran maata hiekalle, koska meidän piha on vanhaa peltosavimaata.

Lautan alla me käytimme vanhoja porakiviä eli jokaisessa lautan nurkassa on porakivi. Kahdelle sivulle porakivien päälle laitettiin pitkät tukihirret - kiven ja hirren väliin kannattaa laittaa kattohuopasuikale. Näiden tukihirsien päälle ladottiin varsinaiset lautan päällihirret poikittain. Lauttahirret työnnettiin toistensa lomaan kunnolla, mutta niitä ei laitettu kiinni mitenkään - rakenteesta tuli tarpeeksi tukeva muutenkin. Lautan kumpaankin päähän Reni laittoi vanhan lattialankun, joka on ohuempi kuin hirsi, jolloin lautalle on helpompi päästä molemmista päistä. Lauta kiinnitettiin päistä tukihirsiin. Mutta kuten sanottu, haaveissa on tehdä vielä lankkusilta, jonka voi nostaa lautalle, jolloin sinne eivät pääse tunkeilijat :)


Lippusalkoa varten lautan keskelle porattiin lippusalon paksuinen reikä. Reiän alapuolelle maahan kannattaa laittaa kivi (tai vaikka tiili), jolloin lippusalko ei tule maata vasten, vaan lepää kiven päällä. Lippusaloksi laitettiin oksittu ohut puu.

Lippusalkoon porattiin yläosaan reikä, josta laitettiin kuminen köysi läpi. (Lippusalon tulee olla riittävän paksu yläosastaan, jotta se pysyy ehjänä.) Lippusalon alaosaan sopivalle korkeudelle (noin lantion korkeudelle) kiinnitettiin puiset isot rullat (liekö niissä ollut joskus jotain narua tai nyöriä tmv.), joiden varaan köyden voi kieputella kiinni (katso kuva). Köyden molempiin päihin solmittiin papukaijalukot, joilla lipun saa kiinni köyteen. Kuten aiemmin mainitsin, otin papukaijalukot vanhoista kulkukorttikaulanauhoista - toki niitä myydään liikkeissäkin.

Lautan perälle tehtiin kolmiomainen lovi peräsintä varten. Peräsin tehtiin punaisesta vanerinpalasesta, joka kiinnitettiin pulttaamalla pitkään, lovettuun puukeppiin. Puukeppi puolestaan pultattiin loven yläpuolelle kiinni. Nyt peräsintä voi liikuttaa ihan kuin oikeaa - lapsista se on tosi mahtavaa!


Koko merirosvolautta kannattaa käsitellä jotenkin. Me käsittelimme koko lautan lippusalkoineen ja peräsimineen aidolla hautatervalla.


Merirosvolippu


- mustaa ja valkoista tukevaa kangasta (mielellään pientä sadetta kestävää)
- liimakangasta
- pienet metallirenkaat lipun kiinnittämistä varten

Leikkaa mieleisesi kokoinen suorakaide mustasta kankaasta lippua varten. Ota huomioon saumanvarat ja huolittele reunat käänteillä ympäriinsä. Siihen reunaan, josta lippu nostetaan ylös, tehtiin samasta mustasta kankaasta tukeva nauha/naruntapainen (useamman kerran kangasta taittamalla), hieman pidempi kuin lipun reuna ja kyseinen naru ommeltiin lipun reunaan taitosten alle visusti kiinni. Näin saatiin hyvin tukeva reuna, jottei lippu repeäisi ja lisäksi lipun ylä- ja alareunoihin jäi näkyviin lyhyet nauhanpätkät. Näihin nauhanpätkiin kiinnitettiin pienet metallirenkaat, jotta lippu saadaan kiinnitettyä salkoon.

Leikkaa valkoisesta kankaasta pääkallokuvioon tarvittavat osat haluamasi suuruisina. Voit käyttää meidän suunnitelmiamme (alla olevassa dokumentissa mallit, joita voit suurentaa/pienentää tietokoneella ja tulostaa) tai keksiä omanlaisesi. Pääkallokuviot kannattaa tukea liimakankaalla - me silitimme kuvioihin peräti kolme kerrosta liimakangasta. Helpoiten se tapahtuu silittämällä kuvio liimakangaspalaseen ja vasta sen jälkeen leikkaamalla liimakankaan oikean muotoiseksi. Kun liimakankaat on silitetty, kiinnitä kuviot oikeisiin kohtiin lippuun nuppineuloilla ja ompele kiinni peittävällä ompeleella. Ompelimme valkoisella langalla, jolloin lipun toisella puolella näkyy sama kuvio ääriviivoina.

Ja nyt lippu onkin valmis!

 
Täältä löydät merirosvolipun kuviot