torstai 27. lokakuuta 2016

Muuntaudu robotiksi!

Muuntaudu robotiksi! Haluaisitko olla robotti? Näillä ohjeilla se onnistuu!

Eemil-Eepi tykkää olla HopeeNopee, kuten hän robottiystäväänsä nimittää.

Katso video HopeeNopeesta vauhdissa!


Robottia varten tarvitset eri kokoisia pahvilaatikoita:
- vartaloksi isompi ja leveämpi
     (vähintään hartioiden levyinen)
     (kävely onnistuu parhaiten, jos laatikko ei yllä polvien alapuolelle)
- pääksi kapeampi, joka pysyy vartalolaatikon päällä
     (ei liian korkea, jottei keiku ja tipu)

Käsivarsia (ja halutessasi pohkeita) varten tarvitset pahvin palaset sekä nitojan.
Halutessasi voit tehdä pienistä pahvilaatikoista "kengät" - me jätimme ne pois mukavuussyistä.

Laatikoiden pinnoitusta varten tarvitset joko spraymaalia tai foliota. Me käytimme spraymaalia, koska foliopinta ei välttämättä kestä lasten leikeissä kovin kauaa ehjänä. Spraymaaleilla saimme elävän näköisen pinnan - ja lapsista spraymaalaaminen on hauskaa!

Viimeistelyä varten käytimme kaikenlaista kierrätystavaraa ja haaraniittejä - kts. alempana.


Tee vartalolaatikkoon pään mentävä aukko joko terävillä saksilla tai mattoleikkurilla. Varo tekemästä niin isoa reikää, että laatikko solahtaa hartioitten läpi. Sovita laatikkoa tulevan robotin päälle ja merkitse sopivat käsien paikat sivuille. Tee käsille aukot.

Sovita vartaloa tulevan robotin päälle ja laita päälaatikko paikoilleen. Mieti laatikon koon mukaan silmien ja suun sijainti. Meillä robotin sisällä oleva katselee robosuun kohdalta, koska halusimme korkean ja ison pään.

Tee silmän ja suun reiät. Me teimme suuksi suorakaiteen muotoisen reiän ja silmiksi suunnilleen pyöreät reiät. Sovita taas sekä vartalolaatikkoa ja päälaatikkoa ja testaa, että robottina oleva näkee kunnolla ja pystyy kävelemään ja käyttämään käsiään riittävän hyvin.


Tarkista laatikot ja teippaa tarvittaessa. Minä teippasin vartalolaatikosta alaosan lipareet tukevasti kiinni, jotta saimme laatikosta riittävän pitkän. Lisäksi teippailin repsottavia kohtia ja vahvistin joitain kohtia teipillä.

Käsiä varten pyöräytin pahvinpalasista robottipukijalle sopivat käsivarsisuojat ja nidoin kiinni kunnolla. Lopuksi teippasin nidontakohdat ja sauman, jotta muoto pysyy ja jottei niitteihin satuta itseään.

Seuraavaksi on robotin pinnoittaminen. Me spraymaalasimme molemmat laatikot käyttäen metallinhohtosinistä, tumman harmaata ja hieman metallinhohtopunaista. Spraymaalasimme ulkona, jotta emme joutuneet haistelemaan maalinhajuja kovin kauaa. Maalatut laatikot veimme lämpimään ulkovarastoon kuivumaan samasta syystä.

Maalin kuivuttua on enää viimeistelyjen vuoro! Alla olevasta kuvasta näet meidän tarvikevarastoamme, josta kokosimme valmiin robotin. Roboon tuli lopulta suklaapaketin muovinen suklaakotelo ja erinäisiä lelupaketeista jääneitä muovisia osia, joissa lelu on kiinni paketissa. Osien kiinnitykseen käytimme lelupakkauksista saatuja muovipäällysteistä metallilankaa sekä haaraniittejä.
 

Värikkäät suorakaiteet ovat jostain pelistä, jossa suorakaiteiden keskeltä irrotettiin muovisia pelin osia. Leikkasimme sisäpuolen piikkejä niin paljon kuin saksilla saimme. Kiinnitimme sekä suorakaiteen että muovisen suklaalaatikon muovipäällystetyillä metallilangapätkillä. Tee isolla parsinneulalla pahvilaatikkoon reiät molemmin puolin kiinnitettävää juttua, pujota metallilangan päät laatikon nurjalle puolelle ja kiedo langat sinne nätisti. Tarkista, ettei laatikon sisäpuolelle jää teräviä päitä, joihin voi satuttaa itsensä. Tarvittaessa voit teipata sisäpuolelta.

Muovisen suorakaiteen sisäpuolelle kiinnitimme erikokoisia muoviläpysköjä (lelukiinnikkeitä lelupaketeista) haaraniiteillä.

Suklaalevystä tuli siis ohjelmointinappularivistö ja lelukiinnikkeistä pyöriteltäviä säätönappuloita!

Nyt robotti onkin valmis koekäynnistykseen!
Biib bob bob!


PS. Robottipuvun kanssa on vaikea leikkiä pitemmän päälle, joten naamiaisjuhliin kannattaa varata myös jokin helpompi puku. Eemil-Eepi aikoo ottaa vieraat vastaan HopeeNopeena ja sen jälkeen vaihtaa ninja-asuun.


Jos pidät kirjoituksistani, voit seurata blogiani seuraavien avulla: Facebook, Blogit.fi, Bloglovin, Blogipolku ja Instagram.
Tai lisää itsesi sähköpostilistalle sivun alalaidasta.

tiistai 25. lokakuuta 2016

Iik, hämähäkkejä!

Iik, hämähäkkejä!
Mitä olisivat Halloween-naamiaiset ilman hämähäkkejä? Näillä ohjeilla saat sekä hauskoja hämähäkkikoristeita että hieman karmivampia, todellisemman oloisia versioita. Huomaa, että hämähäkkikammoisille jälkimmäiset voivat olla liian pelottavia! Tarvittavat materiaalit löytyvät varmasti joka kodista.

Värikkäät hämähäkit


Hauskemmassa versiossa hämähäkit tehdään värikkäille kartonginpalasille. Leikkaa värillisestä kartongista haluamiasi muotoja (pyöreähköjä, neliöitä tmv.) ja piirrä niihin mustalla tussilla hämähäkinseittiä - suoria saman suuntaisia viivoja ja niiden väliin kaarevia poikkiviivoja. Leikkaa mustasta kartongista hämähäkin vartalo ja hieman pienempi pää. Liimaa vartalo ja sen päälle pää haluamaasi kohtaan kartongille. Piirrä hämähäkin jalat (kahdeksan kappaletta) mustalla tussilla. Piirrä silmät hopeatussilla - voit kokeilla ympyröitä, spiraaleja, palloja tmv.

Jos laitat hämähäkit roikkumaan vapaasti niin, että ne pääsevät pyörimään, kannattaa kuviot tehdä kartongin molemmin puolin.

Pistä neulalla reikä hämähäkkikoristeen yläpäähän ja laita haluamasi pituinen lanka koristeen ripustamista varten.

Nyt yksittäinen hämähäkkikoriste on valmis. Jos haluat, voit laittaa useamman eri kokoisen hämähäkkikoristeen roikkumaan toisistaan - kiinnitä alempi ylemmän koristeen alapäästä langalla.

Nyt nämä hämähäkit ovat valmiina kiipeilemään ja säikyttelemään vieraita!

Kattolamppukuvassa hämähäkkien viereen on laitettu roikkumaan hämähäkkikoristeisiin sointuva erikoisen mallinen paperikoriste hämähäkkien pesäksi.


Pelottavampi hämähäkkikoriste


Varoitus: nämä hämähäkit voivat aiheuttaa sydämentykytystä hämähäkkikammoisille!

Tarvitset tekemiseen mustaa piipunrassia, rautalankaa ja mustaa lankaa. Muotoile mustasta piipunrassista eri kokoisia hämähäkkejä.
Pienet hämähäkit: pätki piipunrassista neljä yhtä pitkää palasta ja kiedo niitä keskeltä yhteen niin, että saat keskelle palleron ja siitä lähtemään kahdeksan jalkaa.
Isot hämähäkit: kiedo neljä samankokoista piipunrassia keskeltä yhteen viidennellä piipunrassipätkällä, josta siis tulee hämähäkin keskivartalo.

Hämähäkinverkko on tehty rautalangasta. Tee rautalangasta haluamasi kokoinen pyöreähkö rinki - tämä on seitin kehikko. Lisää rinkiin rautalankasäteitä eli sido ensin rautalangan pää ringin reunaan ja toinen pää vastakkaiselle puolelle tiukalle. Kun olet laittanut riittävän määrän säteitä, voit kietoa rautalankaa menemään säteeltä toiselle, jolloin saat seittimäisen rakenteen.

Kun seitti on mieleisesi, kiinnitä piipunrassihämähäkki tai muutama jaloistaan seittiin. Lisää ripustusnauha seittiin. Jos haluat isommat koristeen, voit solmia seitin alaosaan kiinni mustan langan ja kiinnittää vielä siihen lisää hämähäkkejä roikkumaan, kuten yllä vasemmalla.

Vauvahämähäkeille voit tehdä oman vauvapesän käärimällä rautalangasta pesämäisen söherön. Laita pesän sisälle pikkuisia piipunrassihämähäkkejä ja laita pesä roikkumaan rautalankaseitistä.

Kuvassa on vielä erilainen hämähäkkikiikku, jossa rautalangasta on vain tehty käyrä pitkula, johon on lisätty piipunrassihämähäkkejä.

Hämähäkkien saaliit


Hämähäkkien lisäksi voit tehdä myös hämähäkin saaliita verkkoon. Tämä käy helposti, kun käytät mustaa tuotepakkausverkkopussia. Minä sain sopivan verkkopussin ostaessani Halloween-juhliin pieniä pääkallokippoja - ne oli pakattu mustaan verkkopussiin. Laitoin kirpputorilta ostamani leppäkerttukoristeet roikkumaan vierekkäin lampusta, pujotin alakautta verkkopussin niiden ympärille ja kiinnitin verkon leppäkerttukoristeiden yläpuolelle rautalangan palalla. Kokonaisuuden voi viimeistellä vielä leikkihämähäkinseitillä - esim. kuvan pallokoristeet oli tarkoitus seitittää, mutta meillä lapset olivat tätä ideaa vastaan liiallisen pelottavuuden takia.

Jännät kukka-asetelmat


Tavallisista kukka-asetelmista saat helposti hieman jännittävämpiä koristelemalla ne leikkihämähäkinseitillä ja hämähäkeillä. Kuvassa olevaan kukkaan päätyi pelkästään hämähäkkipari. Silmähämähäkissä piipunrassihämähäkin vartalon ympärille on liimattu taitettu pahvipalanen, jossa on muovisilmiä.


Pelottavaa Halloweenia kaikille!

perjantai 21. lokakuuta 2016

Loihdi noita Halloween-juhliin!

Loihdi noita Halloween-juhliin! Noita tää 
    ei varjoon jää!

Loihdi Halloween-juhlien koristeeksi hieno noita, joka takuuvarmasti herättää huomiota!

Tarvitset jonkinlaisen pään - tässä on käytetty vanhaa styroksista päätä (saa nykyäänkin kaupoista). Päähän laitoin kimalleperuukin ja noitahatun. Huulet on taiteiltu kiinnittämällä vanha partakoneen terä nuppineuloilla. Poskelle on kiinnitetty muovinen luuranko nuppineuloilla.
Kiinnitykset on tehty nuppineuloilla, jotta voin halutessani loihtia päästä muina vuosina erilaisen koristeen. Kiitokset Kaisalle noidan ideointiavusta!

Koko komeus on laitettu lampun päälle. Lampunvarjostin on peitelty mustalla huivilla.

Jottei tuloksena ole tulipaloa, muista tarkistaa, että lampunvarjostin on ylhäältä umpinainen. Tällöin lampun ollessa päällä kuumuus ei polta huivia ja kärvennä päätä.

Toinen hauska jippo juhliin on asetella irtojalat verhojen alta pilkottamaan. Kuinkahan moni säikähtää, josko verhojen takana on jokin otus? :)

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Kummitustaulu Halloween-juhliin

Kummitustaulu Halloween-juhliin
Huhuu!

Pian on Halloween ja on aika askarrella kaikenlaisia kummajaisia! Tämä kummitustaulu on helppo tehdä ja varmasti kaikilta löytyy tarpeelliset välineet kotoa. Myös lapset innostuvat tekemään näitä aaveita!

Tarviset:
- valkoista paperia (näissä käytetty kokoa A3)

- vahaliituja:
     * kummitusta varten valkoista, yksityiskohdat mustalla
     * salamoita varten keltaista ja oranssia
     (Huomaa: liidun täytyy olla öljyinen, jottei vesiväri tartu sen päälle. Myös valkoinen kynttilä käy aaveen piirtämiseen.) 

- vesivärejä
     * näissä mustaa ja tummaa violettia sekä salamoihin keltaista ja oranssia

(- halutessasi tumman punaista, ruskeaa, mustaa tmv. kartonkia taustaksi)

Ja sitten vain taiteilemaan! Piirrä ja väritä ensin haluamasi aave paperille valkoisella vahaliidulla. Mitä enemmän jätät paperia aaveen sisälle näkyviin, sitä läpinäkyvämpi aaveesta tulee - vesiväri tarttuu paperiin, muttei vahaliidulla väritettyihin kohtiin. Tee mustalla vahaliidulla aaveen yksityiskohdat eli suu ja silmät. Ylemmässä kuvassa aaveen silmissä on myös punaista vahaliitua.

Tee salamoita keltaisella ja oranssilla vahaliidulla.

Lopuksi viimeistele maalaus maalaamalla ympäriinsä vesiväreillä. Näissä on käytetty ympärystään mustaa ja jonkin verran tumman violettia. Voit surutta maalata aaveen päältä, koska vahaliitu hylkii vesiväriä. Salamoiden ympärystää voit halutessasi tehostaa keltaisella ja oranssilla vesivärillä.

Jos haluat, voit liimata koko komeuden hieman isommalle kartongille - vaikkapa tumman punaiselle, ruskealle tai mustalle. Näin saat myös kehykset taideteoksellesi.

Näillä aavetauluilla saat hieman Halloween tunnelmaa kotiisi. Lue lisää Halloween-juhlaideoita blogista tulevina päivinä! Luvassa mm. lisää koristeita, ohjelmanumeroideoita ja hyytävän hyvää syötävää!

maanantai 17. lokakuuta 2016

Kirja-arvonnan voittaja!

Kirja-arvonna voittaja! "Kun arvontalaulu raikaa
on arvonnan aika.
Kelle nalli napsahtaa
nalli napsahtaa!"
- Kummeli -



Parisen viikkoa sitten eli keskiviikkona 5. päivä tätä kuuta ilmoitin arvonnasta, johon osallistuminen tapahtui Facebookissa Koikkelasta kajahtaa -blogin sivuilla. Arvontaan osallistuvat kaikki, jotka määräaikaan mennessä tykkäsivät ja/tai kommentoivat arvontajulkaisua. Palkintona on Espen Margusenin kirja Lumoavat lahjapaketit, josta kerroin aiemmin blogissani. Arvonta-aika meni umpeen viime yönä ja nyt on aika arpoa onnellinen kirjan voittaja.

Päätin toteuttaa arvonnan perinteisesti lappumenetelmällä. Kirjoitin lapuille kaikkien niiden nimet, jotka tykkäsivät ja/tai kommentoivat Facebookissa arvontajulkaisua. Mieheni toimi onnettarena ja nosti voittaja-arvan.

Tällä kertaa onni suosi Eveliina Lammia. Onneksi olkoon voittajalle! Otan häneen yhteyttä Facebookin kautta kirjan toimittamiseksi.

Kiitoksia kaikille osallistumisesta!



PS. Pian on kummajaisten ja kummitusten aika!
Seuraahan blogia - halloween lähestyy ja luvassa on monenlaista kivaa naamiaisjuhlia ajatellen!

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Koikkelan hirsitalon vaiheita

Koikkelan hirsitalon vaiheita Tämän meidän Koikkelan talon tarina alkoi 1910-luvulla, jolloin se rakennettiin Kurikkaan. Talo oli alussa jaettu kahteen tupaan - etukuistilta oli kaksi sisäänkäyntiä ja alakerrassa kahden perheen erilliset kodit. Jossain vaiheessa talo muuttui yhden perheen kodiksi, kunnes vuonna 2004 se jäi tyhjilleen odottamaan mitä tuleman pitää. Samoihin aikoihin minä ja Reni etsiskelimme jokirannasta vanhaa taloa, jota kunnostaa kodiksi. Saavuimme katsomaan Peltolaa - josta meidän Koikkela myöhemmin lohkottiin. Vaikkakin rakennukset (pieni talo, saunamökki ja vanha navettarakennus) myytiin purkukuntoisina ja pieni päärakennus oli ollut tyhjillään yli 30 vuotta, rakastuimme paikkaan. Tunsin heti tulleeni kotiin! Palaset alkoivat loksahtaa paikoilleen - Kurikassa oli ihana vanha hirsitalo ja Siikajokirannasta löytyi ihana kotipaikka! Enää tarvitsi purkaa pari taloa (mutta kuinkas kävikään - itse asiassa kolme taloa...) ja siirtää ja rakentaa meille koti - pikku juttu...

Onni on se, että minä olen aina rakastanut uuden oppimista ja opiskelua ja Reni taas on todella hyvä käytännön töissä - täydellinen parivaljakko siis! Minä pääsin kahmimaan kaiken mahdollisen tiedon hirsitalon siirtämisestä ja vanhan talon kunnostamisesta - sitähän tavallaan rakentaminen oli, sillä käytimme vanhoja rakennustapoja ja -materiaaleja. Käytännön hommissa Reni otti ohjat ja minä toimin apurina. Yhdessä työt sujuivat hyvin, vaikka kävihän sitä niinkin, että välillä kokeiltiin keuhkojen toimivuutta ja huudon kantavuutta... Liekö joen vastarannalla olleet lehmät säikkyneet koskaan mekastusta? Kerran, ahertaessamme 30 asteen pakkasessa lattiarakenteiden kimpussa, sain jopa hyperventilaatiokohtauksen - ensimmäinen ja toivottavasti ainokainen elämässäni... No, kaikesta silti selvittiin.

Kuvin Koikkelan hirsitalon vaiheita:

 

Kaikki alkoi kahden talon purkamisella.

- Koikkelan tiluksilla ollut talo oli hirsirakenteinen, mutta tyhjilläolon takia osin jo lahonnut. Merkitsimme hirret ennen kuin purimme talon kesällä 2004. Puolikkaasta taloa saimme rakennettua myöhemmin kesämökin, mutta se on toinen tarina - siitä urakasta joskus myöhemmin.

- Tuleva kotimme käytiin purkamassa Kurikassa kesällä 2005. Otimme matkaan kaiken mahdollisen: hirret, ikkunat, lattialaudat, ovet, kattotiilet, hirsipalkit jne. Hirret tuotiin Koikkelaan tukkirekalla.

Syksyyn 2005 mennessä Koikkelan tiluksilla talo oli purettu, paikka tasoitettu ja tulevan talon paikalle oli kasattu painopenkka, jotta savimaa kestäisi tulevan talon painon. Kevääseen 2006 asti saimme odotella, että maa painuisi ja pääsisimme rakentamaan. Sillä välin urakoimme talosuunnitelmien kimpussa ja haaveilimme tulevasta...
 
Aakeeta laaketa keväällä 2006 Koikkelan pihamaalla... Painopenkka puretuna, maapohjat tehtynä ja tasoitettuna - seuraavana talon paikan merkitseminen, salaojitukset jne. On muuten kumma, miten talo voi näyttää todella pieneltä siinä vaiheessa, kun katselee talon nurkkakeppejä ja kuvittelee taloa siihen! Kuvassa näkyy takana meidän ihana itsenäisyyskuusi - edelliset omistajat istuttivat kuusen Suomen 50-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi vuonna 1967. Kuvassa myös isännän rakkaat eli ensimmäinen traktori ja kaivinkone. Ne ovat olleet kovalla käytöllä tällä työmaalla.

Keväällä 2006 pääsimme innokkaina varsinaisiin talonrakennuspuuhiin! Tässä ollaan jo tekemässä kivijalkaa sokkelin päälle. Olisimme halunneet käyttää vanhoja porakiviä, mutta se ei käytännössä ollut mahdollista - talon sokkelista piti tehdä niin korkea joen läheisyyden vuoksi, etteivät vanhat porakivet millään olisi riittäneet.

Töissäkin piti käydä kesällä, vaikka mieli olisi tehnyt koko ajan olla raksalla hommissa. Tässä ollaan tarkastelemassa, mitä kirvesmies on päivän aikana ehtinyt tehdä ennen kuin illan raksapuuhat alkavat. Vietimme Renin kanssa käytännössä kaiken vapaa-ajan raksalla tehden kaikkea mahdollista - iltaisin rojahdimme rättiväsyneinä nukkumaan. Onneksi löysimme pätevän kirvesmiehen, joka oli ikänsä ollut vanhojen hirsitalojen kimpussa. Muuten työmäärä olisi tullut aivan liian valtavaksi.

Tässä vaiheessa näkyvää tuli nopeasti - hirsikehikko nousi muutamassa viikossa! Kaivurista oli suuri apu hirsien nostamisessa. Reni oppi nopeasti taitavaksi kaivurinkuljettajaksi - ikänsä kun on ajanut monenlaisia laitteita.

Kuva kesältä 2006. Voi sitä ihmetystä ja ihanuutta, kun talo alkoi hahmottua ja sinne pääsi jo sisällekin! Tuntui, että urakka on jo kohta valmis, vaikka todellisuudessahan oltiin vasta alkutekijöissä... Talon rakentamisessa näkyvin vaihe on siihen asti, kun saadaan katto päälle - siihen asti kaikki tuntuu sujuvan kamalan nopeasti. Sitten alkavat ne pienet näpräilyt, jotka kestävät tuskastuttavan kauan.

Syksy 2006. Savikattotiilet saatu paikoilleen ja yläkerta levytetty tuulensuojalevyillä. Näin talo saatiin veden pitäväksi ja päästiin sisähommiin.


Talven 2006-2007 aikana talon ulkopuolella ei tapahtunut oikeastaan mitään - tosin myöhään syksyllä saatiin piippu valmiiksi. Sisällä tehtiin esimerkiksi lattiarakenteita - juurikin siinä 30 asteen pakkasessa, josta aiemmin mainitsin... Oi niitä aikoja...


Ja vihdoin kesällä 2007 päästiin taas talon ulkopuolen kimppuun tekemällä ensin ulkovuoraus. Kuvassa minä ja Reni raksakamppeissa väsyneinä, mutta onnellisina - talo on vihdoin saamassa tulevan muotonsa!

Syksy 2007. Talon vanhat ikkunat entisöitettiin ja saatiin vihdoin paikoilleen. Yläkerran kauniita erikoisikkunoita odoteltiin kauemmin - näistä kaunokaisista kerron myöhemmin blogissa. Ikkunoiden jälkeen saatiinkiin alkaa viimeistelemään hommia sisällä. Esimerkiksi joulun alla 2007 asennettiin pinkopahvit jouluradiota kuunnellen - yhä vielä saan kutkuttavan joulutunnelman pinkopahviliiman tuoksusta!

 
 Ja vihdoin viimein vuonna 2008 pääsimme muuttamaan rakkaaseen kotiimme! Urakkaa oli vielä jäljellä, esimerkiksi listojen laittamista, mutta oli ihana päästä vihdoin nauttimaan oman työn tuloksesta. Olihan talon eteen tehty lukematon määrä tunteja ja vuodatettu hikeä ja kyyneliä... Kuvassa vuodelta 2012 näkyvät myös onnelliset talon isännät - isompi ja etualalla pienempi vuosimallia 2010.

Matka on ollut kieltämättä pitkä ja monesti on ollut epätoivon hetkiä, mutta onneksi myös onnellisia hetkiä on riittänyt matkan varrella, myös kiireisimpiin rakennusaikoihin. Tärkeintä on ollut muistaa iloita jokaisesta etapista matkan varrella. Ja koko ajan silmissä on siintänyt unelma.

Unelmien eteen kannattaa tehdä töitä!

lauantai 8. lokakuuta 2016

Surrautuskeittoa, kiitos!

Surrautuskeittoa, kiitos! Surrautuskeitto - niin me nimitämme lasten kanssa kasviksista tehtyä sosekeittoa. Ja meillä, ihme kyllä, myös lapset tykkäävät syödä näitä surrauskeittoja. Yleensä ottaen heille on hyvin vaikea saada mitään kasviksia syötettyä, mutta surrautuskeitto on yleensä herkkua!
Nyt syksyllä sosekeittojen ainekset ovat parhaimmillaan ja keittoa on helppo muuttaa sen mukaan, mitä sattuu jääkaapista (pakkasesta tai kellarista) löytymään.

Keitimme lasten kanssa yhdenlaisen version, johon laitoimme tällä kertaa:
- perunaa
- porkkanaa
- lanttua
- parsakaalin vartta (yläosat syötiin aiemmin sellaisenaan)
- punajuurta
- omenaa
- paprikaa
- tuoretta valkosipulia
- tuoretta chiliä

Usein laitan myös sipulia ja purjoa, jos sattuu löytymään. Mausteita voi laittaa mielen mukaan - välttämättä ei kovin paljoa tarvita, koska kasvikset sinällään ovat maukkaita. Valkosipuli ja chili voi riittää. Tällä kertaa laitoin niiden lisäksi soijakastiketta, sitruunauutetta sekä pippurimyllystä mustapippuria ja viherpippuria. Joskus laitan joukkoon myös kermaa tai ruokakermaa.

Kasviksia - etenkin sipuleita - voi halutessaan kuullottaa aluksi kattilassa. Lasten kanssa päätimme tällä kertaa hieman oikoa ja laitoimme kasvikset suoraan keitinveteen kiehumaan - oli sen verran nälkäistä sakkia :) Suurin urakka keitossa on tietenkin pilkkominen, mutta isommat lapset ovat hyvänä apuna ja pienemmille voi antaa suupaloja esimerkiksi porkkanasta naposteltavaksi, niin malttavat odottaa. Kun kasvikset ovat kiehuneet pehmeiksi, ne survotaan sauvasekoittimella halutunlaiseksi soseeksi. Lasteni nirsouden takia pyrin itse tekemään mahdollisimman sileää sosetta - meidän lapset kun eivät huoli sattumia...

Keitto on hyvää sellaisenaan tai jonkin lisukkeen kuten smetanan kanssa. Päälle voi ripotella myös paahdettua sipulia tai jotain yrttiä. Ainakin meillä paahdettu sipuli on lasten(kin) herkku - sitä käytetään kaikkeen mahdolliseen, esimerkiksi hernekeiton ja sosekeiton päällä. Nyt laitoimme keiton päälle paahdettua sipulia ja ruohosipulia.

Ja ei kun nauttimaan! :)

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Arvonta: voita kirja Lumoavat lahjapaketit

Arvonta: voita kirja Lumoavat lahjapaketit Tykkäätkö lahjapaketeista? Nyt olisi mahdollisuus voittaa mahtava kirja täynnä erilaisia ideoita lahjojen paketoimiseen. Arvonta on Facebookissa:
mene Koikkelasta kajahtaa -blogin FB-sivulle ja tykkää arvontapäivityksestä tai kommentoi siihen ja olet mukana arvonnassa. Osallistua voi sunnuntaihin 16.10.2016 keskiyöhön asti. Arvonta suoritetaan maanantaina 17.10.2016 ja voittajalle ilmoitetaan Facebookin kautta.

Arvonnan palkintona on kirja

Espen Markussen: Lumoavat lahjapaketit, 60 innostavaa ideaa.

Kirjassa on paketointi-ideoita monenlaisiin tapahtumiin, kuten häihin ja ristiäisiin, sekä vuoden aikoihin liittyen kuten jouluun ja halloween-juhlaan. Omat paketointi-ideansa saavat muun muassa lapsille, äideille ja koirille tarkoitetut paketit. Kirja on täynnä ihania ja inspiroivia kuvia. Paketointimateriaaleissa on sekä uutta että kierrätyshenkistä, kuten tapetin jämiä. Myös edullisista lahjapapereista on saatu näyttäviä paketteja pienillä konsteilla. Jos haluat ilahduttaa lahjan saajan jo antaessasi lahjan, tämä on sinun kirjasi!

Alla esimakua kirjasta parin aukeaman verran.

Onnea arvontaan! :) 


maanantai 3. lokakuuta 2016

Unelmien kaakeliuunin tarina

Unelmien kaakeliuunin tarina Olin tippua tuolilta - niin ihana se oli! Olin haaveillut ihanasta vanhasta kaakeliuunista, mutta en ollut osannut kuvitellakaan mitään niin ihanaa! Muistan sen hetken ikuisesti - opiskelija kun olin, olin yliopiston käytävällä tietokoneella ja vierailin eri sivuilla haaveilemassa vanhasta kaakeliuunista. Erään varaosapankin sivulta se löytyi: unelmien kaakeliuuni! Soitin saman tien miehelleni Renille, joka onneksi myös innostui uunista. Niinpä soitimme ja varasimme sen. Kaakeliuunia ei oltu vielä purettu edellisestä paikasta, eikä varaosapankin ihmisillä ollut varmaa tietoa, koska uuni puretaan. Niinpä he aikoivat soittaa sitten, kun uuni on purettu. Jäimme siis odottelemaan soittoa. Tässä vaiheessa olimme juuri aloittaneet taloprojektin, joten hommia riitti. Niinpä odottelimme rauhassa.

Meni aikaa, eikä mitään kuulunut. Meillä riitti Renin kanssa puuhia ja uuni oli varattu meille, joten emme ajatelleet asiaa sen kummemmin. Kunnes jossain vaiheessa aloimme ihmetellä, missä soitto viipyy ja miksei uunista ole kuulunut mitään. Niinpä Reni soitti varaosapankkiin. Kauhistuimme kuullessamme, että puhelinnumeromme oli mennyt hukkaan, uunia oltiin jo purkamassa ja se oli ehditty luvata toisille. Onneksi samaan hengen vetoon sanottiin uunin kuitenkin olevan meidän, koska se oli alunperin meille luvattu. Vieläkin saan kylmiä väreitä ajatellessani mitä olisi tapahtunut, jos emme olisi silloin soittaneet.


Kaakeliuuni oli siis meidän ja pääsimme sen hakemaan. Kuulimme uunin mielenkiintoisesta historiasta. Kaakeliuuni oli aikanaan ollut Suomen vanhimmassa hotellissa, hotelli Otavassa Porissa. Uuni oli purettu, kun hotelliin oli laitettu keskuslämmitys - se tavallinen tarina siis. Uuni oli ollut siitä lähtien siinä talossa, josta se meille purettiin. Purettaessa oli huomattu, että tähän paikkaan uunia ei oltu tehty oikein: rakenteet oli tehty väärin ja muuraamisessa oli käytetty normaalia laastia kaakeliuuneissa käytetyn savilaastin sijaan. Tästä johtuen purkaminen oli haastavaa ja osa tiilistä kärsi vahinkoja. Kaiken kukkuraksi alin kerros oli valettu betoniin sillä seurauksella, ettei kyseisiä tiiliä saatu ehjinä pois. Niinpä meillä oli isot puulaatikot täynnä kaakelitiiliä, joista osa oli rikki, ja lisäksi muovipussillinen monenkokoisia kaakelitiilen palasia. Tässä vaiheessa olo oli jo hieman epävarma - miten tuosta saadaan aikaiseksi se ihana kaakeliuuni, jonka olin nähnyt netissä??? Ja vieläpä toimiva uuni?

Taloprojekti jatkui. Yritimme saada kaakeliuunille tekijää, mutta sepäs ei ollutkaan niin helppoa. Muurareita kyllä löytyi, mutta kukaan ei tehnyt vanhoja kaakeliuuneja - niissä on ihan omanlaiset rakenteet, eikä kukaan halunnut alkaa meidän uunilla harjoittelemaan. Kuulimme mestarimuurarista, joka kierteli ympäri pohjois-Suomea muuraamassa juuri kaakeliuuneja, mutta harvoja kaakeliuunimuurareita kun oli, hänen taidoilleen riitti kysyntää. Jossain vaiheessa se hetki lähestyi uhkaavasti, kun olohuoneeseen olisi pakko saada kaakeliuuni pystyyn, jos sen sinne haluaa. Mutta mutta... muuraria ei ollut... Muut uunit ja piippu olivat pystyssä ja olohuone odotti pinkopahvien laittamista ja muita loppusilauksia - mutta ennen niitä piti saada pölyinen uuniurakka valmiiksi. Lopulta, jännittävien ja epätoivoistenkin hetkien jälkeen, saimme sovitettua aikataulut mestarimuurarin kanssa.

Puulaatikoiden ja puuhapussin kimppuun siis. Alku näytti toivottomalta, kun kaakeliuuni oli lattialla ja vieressä iso läjä irrallisia erikokoisia palasia - miten siitä läjästä muka piti saada ehjä uuni? Siinä oli palapeliä kerrassaan, kun kokosin palaset kokonaisiksi. Taisi kulua muutama päivä siinä touhussa, mutta valmista lopulta tuli. Ja vihdoin koitti se jännittävä päivä, kun mestarimuurari saapui! Voi niitä onnen hetkiä, kun uuni alkoi rakentua! Matkalla oli ollut monenmoisia epätoivon hetkiä, mutta nyt vihdoin ja viimein unelma oli toteutumassa!

Kun kaakeliuuni oli vihdoin valmis, ei voinut muuta kuin istua ja ihailla ja olla onnellinen :) Kaakeliuunista tuli eräs olohuoneemme johtotähdistä. Talvella on ihana laittaa kaakeliuuniin tuli rätisemään ja istua nojatuoliin nauttimaan.

Unelmiin kannattaa uskoa :)