keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Ideoita eteiseen: heijastinseinämä, kirnu mailatelineenä ja pottatuoli

Ideoita eteiseen: heijastinseinämä, kirnu mailatelineenä ja pottatuoli
Ikkunanurkkauksessa mm. pottatuoli.
Eteinen on kodin tiloista yksi vaikeimmista: mitä useampi henkilö perheessä on, sitä enemmän on takkeja, kenkiä, lakkeja, ulkohousuja, hanskoja, pipoja, hattuja, sateenvarjoja, heijastinliivejä, heijastimia, taskulamppuja ja kaikkea muuta tarpeellista. Saati sitten harrastusvälineitä kuten erilaisia kypäriä (pyöräily, jääkiekko, karting jne.), mailoja, palloja ja pukuja (meillä esim. karting ja Taekwon-Do). Miten ihmeessä eteisen saisi pidettyä kunnossa ja miten sinne saisi paikan kaikelle?

Meillä ulko-ovesta saavutaan noin kymmenen neliön eteiskuistiin, johon on yritetty järjestää monenlaisia säilytyspaikkoja, kaappeja ja koreja - kaikille ja kaikelle oma paikkansa. Toivottavasti näistä ideoista olisi apua jollekulle toisellekin. 🙏

(Tässä ikuisuusprojektissa listoja ja verhotangot uupuvat vielä eteisestä, mutta älkää niistä välittäkö. 😀)

Vanhat kokopuiset kaapit ovat kauniita ja kestäviä ja niihin mahtuu paljon tavaraa. Meidän eteiskuistilla on kolme vanhaa puukaappia. Hengarillisessa (enkelikoristeisessa) kaapissa on hengaritakkien alapuolella tilaa koreille, joissa on erilaisia ulkotavaroita kuten frisbeitä ja palloja.

Kaapin päällä on Eepin ja minun Taekwon-Do-laukut - sieltä ne on nopea ottaa harjoituksiin lähtiessä. Viereisessä naulakkokaapissa on takkien alapuolella reilusti tilaa erilaisille kypärille, joita onkin nelihenkisessä perheessä melko paljon.


Kaappiseinä ja Roosan seinäkoukut.
Näiden kaappien alaosissa on valtavan isot laatikot, joissa säilytämme kesäisin talvisia asusteita (pipoja, hanskoja, huiveja jne.) ja talvisin kesäasusteita (lippiksiä, kesähattuja jne.). Sieltä ne saa helposti vaihdettua eteiskaappien koreihin. Kaappien päällä olevissa koreissa säilytetään harvemmin käytettyjä harrastusjuttuja.

Kolmannessa, hyllyllisessä kaapissa on jokaiselle perheenjäsenelle oma hyllynsä - korkeusjärjestyksen mukaan Roosalla alin ja Renillä ylin - ja lisäksi pari yhteistä hyllyä, joilla on mm. sadeasuja. Omilla hyllyillä on jokaiselle omat korit lakeille ja hanskoille, lisäksi on tilaa ulkohousuille ja fleecepaidoille.

Roosalle ja Eepille on seinillä omat, sopivalla korkeudella olevat seinäkoukut, joihin he voivat laittaa jatkuvasti käytössä olevat takkinsa. Yhden ikkunan alapuolella on tällä hetkellä kaksi hyllyä Roosan ja Eepin kengille - tulossa on kolmannes, jahka saan hankittua kauniit hyllynkannattimet.

Kumppareita ja muita sotkuisempia kenkiä varten on kenkäkaukalo/kenkämatto toisen ulkoparioven edessä - parioven toista puolta käytetään harvemmin. 

Eteiskuistin kauimmaisessa nurkassa on lähes kattoon yltävä kenkäkaappi, jossa ovat minun ja Renin kengät. Kenkäkaapin sivulla on koukkuja heijastinliivejä ja sateenvarjoja varten. Vieressä, sähköpääkeskuksen edessä, on pystynaulakko, johon on kätevä laittaa kosteat vaatteet kuivumaan. Jos on tulossa vieraita, naulakko tyhjennetään heitä varten.

Lasten kenkähyllyt, kenkäkaukalo, karting-asut.
Yhden kaapistoseinän nurkkaan jää juuri sopiva tila vanhalle korkealle kirnupytylle, jossa säilytetään sähly- ja jääkiekkomailoja, sekä pienemmälle sateenvarjotelineelle, jossa säilytetään pienempiä mailoja, pitkää kenkälusikkaa ja muita pitkiä tavaroita.

Heijastimia tarvitaan pimeään vuoden aikaan jatkuvasti ja ne ovat aina hukassa. Miksi kauniit heijastimet pitäisi laittaa kaappiin piiloon, kun seinällä ne ilahduttavat ympäri vuoden? Päätimme Eemil-Eepin kanssa ottaa kapea, vaikeasti hyödynnettävä seinätila ikkunan ja ulko-oven välissä käyttöön ja laitoimme heijastimet siihen pieniin metallikoukkuihin.

Aurinkolasit ja aurinkolasikotelot ovat toinen asia, jotka ovat aina hukassa ja väärissä paikoissa. Ikkunan toiselle puolelle jäävään kapeaan kohtaan laitoin erilaisia vanhoja seinäkoreja, joihin kuhunkin mahtuu muutama aurinkolasikotelo. Lisäksi Roosa-Ilonan kaunis rivallinen aurinkolasikotelo on alimpana omassa koukussaan.

Aurinkolasikoteloiden alla on kätevä vanha pottatuoli, jonka kansi aukeaa ja paljastaa ison laatikkotilan. Perusteellisen klooripesun jälkeen tuoli toimii nyt uudessa roolissaan: istuen on tietenkin mukava laittaa kenkiä jalkaan, mutta tärkeä on myös säilytystila, johon voi laittaa hieman likaiset pihatouhuvaatteet odottamaan seuraavaa leikkikertaa.

Pottatuolin viereen ikkunan alle laitoin kangaspussukoita, joissa on tossuja ja villasukkia.

Jokaiselle on oma hylly ja omat korit.
Kauniin pienen pöydän päällä on puisessa astiassa taskulamppukokoelma valmiina uloslähtöön. Hyllyllä on kori ulkoilukinttaita varten. Kaappiosassa on esimerkiksi puutarhahanskoja pussissa. Kaapin vieressä mustassa korissa on lisää ulkovarusteita kuten pesisräpylöitä.

Eteisen lattia on tehty kivitason paloista. Sommittelin keskelle lattiaa kompassin. Kivilattia on käytössä kätevä: se kestää ja on helppo pitää puhtaana. Lattialämmityksen ansiosta lattia on mukavan lämpöinen ja kuivattaa kengät helposti.

Näillä järjestyksillä eteinen pysyy suhteellisen siistinä - tai ainakin siistiminen on nopeaa, kun kaikelle on paikkansa. Vielä kun saisi hankittua muutaman seinäkoukun takeille sekä lasten kolmatta kenkähyllyä varten hyllynkannattimet sekä asennettua verhotangot ja loput listat, eteinen olisi vallan ihana ja toimiva. Kahdessa ikkunassa on kauniit ikkunavalot, jotka on ihana sytyttää illalla vastaanottamaan kotiintulijoita. 💛


Mukavia pimeneviä iltoja!
💥 💛 💥 Muistakaahan heijastimet! 💥 💛 💥



Kenkäkaappi ja naulakko.
Heijastimet seinällä.
Vanhat seinäkorit aurinkolasikoteloille.
Kirnu ja sateenvarjoteline mailatelineinä.
Kivipaloista sommittelemani kompassi.
Tervetuloa peremmälle Koikkelaan!

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Syksyinen kranssi palleroporonjäkälästä

Syksyinen kranssi palleroporonjäkälästä
Valmis palleroporonjäkäläkranssi.
Kuten aiemmin kerroin, Roosa-Ilona innostui keräämään metsäretkellä puolukoiden sijaan palleroporonjäkälää. Päätimme tehdä jäkälästä syksyisen kranssin etuoveen.

Huomaa, että jäkälän keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Me keräsimme ainoastaan irronneita, metsätiellä olevia jäkäliä. Maastohan oli täynnä juoksevia lapsia, joten teillä riitti irronneita turppaita. Kranssintekoon turppaiden ei tarvitse olla isoja, koska jäkälät kiinnitetään nipuissa - palasetkin riittävät.

Palleroporonjäkälä on kaunista kuin pilven hattara. Ulkona se pysyy hyvänä etenkin tällaisella kostealla syysilmalla. Yhdistin jäkäläkranssiin roikkuvan, metallisen sydänkoristeen, jossa istuu kaksi lintua. Lopputuloksesta tuli mielestäni ihanan söpö. 💗

Kranssin tekeminen ei ole monimutkaista ja se onnistuu lapsenkin kanssa. Ainakin Roosa oli hyvänä apuna ja niputti näppärästi palleroporonjäkälöitä minulle. Roosa myös osallistui suunnitteluun. Rautalankatyöt tein itse - siihen ei vielä kolmevuotiaan sorminäppäryys vielä riittänyt.


Roosa suunnittelee kranssia.

Kranssin tekemiseen tarvitset:


- palleroporonjäkälää
Meillä oli jäkälää kolme pikkuämpärillistä (yhteensä vajaa 3 litraa) ja kaikki menivät.
- kranssipohjan
Me käytimme vanhaa risuista ja kanervista tehtyä kranssia pohjana.
- rautalankaa
- katkaisupihdit tmv. rautalangan katkaisemiseen
(- halutessasi muuta koristetta, esim. hirven- ja torvijäkälää)



Jos kranssissa ei ole roikotuslenkkiä, voit tehdä sen rautalangasta, kuten tässä meidän kranssissa. Kiepauta rautalankaa kranssin ympärille, kiedo rautalangan pää kiinni ja kiepsauta toiseen päähän lenkki ripustusta varten.

Varsinainen koristelu aloitetaan kiinnittämällä rautalanka kranssiin esimerkiksi kiepauttamalla sitä yhden kerran kranssin ympäri ja kiertämällä rautalangan pää kiinni.

Kiinnitä jäkäläniput rautalangan avulla.
Niputa palleroporonjäkälää ja kiedo nippu tyvestä rautalangalla, jonka kiinnitit kranssiin. Tee rautalangalla muutama kierros nipun ympärille, mutta varo ettet katkaise jäkälää. Pidä rautalanka mahdollisimman lyhyenä ja koita saada jäkälä suoraan haluamallesi kohdalle kranssiin. Kun jäkälänippu on kiinni rautalangassa, kiepauta rautalanka kranssin ympäri pitäen kiinni jäkälänipusta ja kiristä tiukalle.

Kiinnitä seuraava palleroporonjäkälänippu kietomalla rautalankaa sen ympärille ja kiedo taas rautalanka kranssin ympärille. Taas jäkälänipun kiinnitys kietomalla tiukasti ja koko rautalanka kranssin ympäri tiukalle jne.

Välillä kannattaa tehdä ylimääräinen kierros rautalangalla kranssin ympäri ilman jäkäläsidontaa, jotta rautalanka pysyy kireänä ja kranssista tulee napakka. Jos joku jäkälänippu tai osa ei ole kiinnittynyt kunnolla, voit kiepauttaa rautalankaa jäkälöiden välistä ja yrittää saada sillä niput pysymään koossa. Jos jäkälä menee hieman väärään kohtaan, voit lisätä aukkopaikkaan seuraavalla kierroksella toisen jäkälänipun. Pikkuhiljaa kierros kierrokselta täytät kranssia haluamaasi muotoon.

Halutessasi voit kietoa kranssiin jotain muutakin palleroporonjäkälän lisäksi. Me kiinnitimme yhteen kohtaan (oikealle ylhäälle) nipun hirvenjäkälää, jonka myös löysimme irronneena maastosta. Kiinnitys tapahtui samoin kuin palleroporonjäkälän eli kokosimme hirvenjäkälän nipuksi ja kiedoin rautalankaa nipun ympärille. Joissain palleroporonjäkälänipuissa on myös mukana hieman torvijäkälää, kuten kuvista näkyy.

Huom: Hoidin jäkälöiden kiinnityksen kranssiin niin, että pidin rautalangan koko ajan rullassa. Kiepautin lisää rautalankaa sitä mukaa kun sitä tarvittiin. Katkaisin rautalangan vasta kiinnitettyäni viimeisen jäkälänipun kranssiin. Näin työ joutui sujuvasti.

En halunnut tehdä kranssista liian symmetristä tai pelkkää palleroporonjäkäläkranssia. Siksi kiinnitin jäkälänippuja näennäisen summittaisesti ja jätin näkyviin kaunista kanervakranssia. Halutessaan kranssista voi toki tehdä täysin symmetrisen ja piilottaa jäkälällä koko pohjakranssin.


👌 💟 👌 Hauskoja kranssintekohetkiä! 👌 💟 👌

Etuoven syysilmettä.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Heippa syyskuu, tervetuloa lokakuu!

Heippa syyskuu, tervetuloa lokakuu! Syyskuu vierähti ja ollaan jo lokakuun puolella. Tässä kuvakokoelmaa Koikkelan syyskuulta - väriä ja menoa on riittänyt, vai mitä? 😊

Syyskuun väriloistoa ja menoa Koikkelassa!

Syyskuun aikana olemme käyneet monenmoisilla metsäretkillä lasten kanssa. On kerätty puolukoita, vaelleltu ja leikitty. Kerroinkin blogissa tarinaa retkestä lähimetsään sekä puolukkamatkasta (toisin sanoen palleronporojäkälän keräysmatkasta!) Revonlahden koululaisten kanssa. Kävimme myös äitini ja Roosan kanssa keräämässä ihan oikeasti puolukoita. Tosin aluksi Roosa yritti kerätä poimurillaan (taas) jäkäliä! Löysimme muutaman mustikankin lapsille syötäväksi. 😋

Taekwon-Do alkoi taas syyskuussa, jee! Minun ja Eemil-Eepin harrastuksesta olikin jo aiemmin blogissani. Kuvakollaasin kuva on itse asiassa otettu vuosi sitten syyskuussa, kun saimme postissa hartaasti odotetut Taekwon-Do-puvut. Siksi kuvassa on vielä valkoiset vyöt - nythän olemme jo keltaisen vyön saavuttaneita. 👌

Roosa on myös innokas Taekwon-Doilija - hän osallistuu aina minun ja Eepin kotitreeneihin. Kuvassa tosin Roosa vasta tutustuu uusiin pukuihin. 😀 Nykyään Roosa jo tekee lyöntejä ja potkuja kuten mekin - taitaa olla innokas harrastaja tulossa vuoden parin päästä. 👍👊

Syyskuussa meillä Koikkelassa juhlittiin Roosa-Ilonan 3-vuotissynttäreitä eli hän on jo iso neiti. 💗 Kuten aiemminkin meidän lasten synttäreillä, juhlimme naamiaisasuissa. Kukahan kumma tuo bilettävä rastatukka lienee? 😆 Itse synttärisankari oli pukeutunut ihanaksi perhoskeijukaiseksi. 😍 Vierellä on tietenkin rakas pupu sekä synttärilahjaksi tätskältä saatu Nalle Puh.

Lapset ovat huristelleet syksyllä pitkin nurmikoita omalla mönkijällään! Kuvassa pöristelee Eepi. Roosakin on innokas mönkkärikuski, mutta hän ajaa vielä aikuisen seurassa.

Syyskuun alku oli lämmin ja aurinkoinen, mutta kuun lopun ilmat ovat olleet tosi sumuiset. Etenkin aamuisin on ollut niin kostea ilma, että tuntuu ihan kuin sataisi - ilma väreilee pisaroita. Sumuiset maisemat ovat olleet lumoavan kauniita. 💓 Sininen kuva on meidän jokirannasta otettu eräänä syyskuun myöhäisiltana.

Hiekkaleikit ovat innostaneet lapsia paitsi omalla hiekkalaatikolla, myös hiekkaläjällä, joka odottaa rakennushommia. Eepi on erikoistunut tunnelien kaivamiseen.

Lopussa on vielä lisää syyskuun tunnelmakuvia, olkaa hyvä! Mm. meidän runsas omenasato näkyy yhdessä kuvassa. Arvaatkos kuinka paljon omenoita saimme muutama vuosi sitten istutetuista omenapuista? Skrollaa alas niin näet. 😉

🍃 🍂 🍃 Mukavaa lokakuuta! 🍃 🍂 🍃 

Tällä jutulla osallistun Pienen Linnun syyskuun kuvakollaasiblogihaasteeseen - muita kollaaseja löydät Pieni Lintu -blogista.





lauantai 30. syyskuuta 2017

Kiitokset lukijoille: blogin vuosijuhlavideo :)

Kiitokset lukijoille: blogin vuosijuhlavideo :) Koikkelasta kajahtaa -blogille tuli hiljakkoin vuosi täyteen! Kiitos Sinulle, ihana lukijani, tästä ajasta! 💗 Toivottavasti blogin parissa on ollut yhtä mukavaa kuin täällä päässä!

Vuosipäivän lisäksi blogin Facebook-sivuilla kuten myös Instagramissa on molemmissa yli sata seuraajaa - mahtavaa. 👍

Instagramista puheen ollen, tähän asti tilin nimi on ollut epäloogisesti Kirsi-Maria Hiltunen, mutta vaihdoin sen nyt Koikkelasta kajahtaa -nimelle, jotta se on helpompi löytää. Nimenvaihdoksen ei pitäisi vaikuttaa mihinkään.

Vuosi on hurahtanut nopeasti, enkä ole puoliakaan niistä asioista ehtinyt kirjoittaa, joita olen suunnitellut. Lisää on siis luvassa Koikkelassa tapahtuvaa - tutulle linjalle (vai linjattomuudelle?) uskollisena vaihtelevasti perhe-elämästä tässä vanhassa talossa, rakentamisesta, sisustamisesta, askartelusta, kokkaamisesta, puutarhanhoidosta ja harrastuksista. Toivottavasti viihdytte jatkossakin mukana. 😊

Mielelläni kuulen myös Sinun ajatuksiasi, lukijani, joten kaikki kommentit ovat hyvin tervetulleita blogiin, Facebookiin tai muualle, missä Koikkelasta kajahtaa!😊

Tulevasta voin paljastaa sen verran, että blogijutuissa on ainakin kranssintekoa, lisää sisustusjuttuja ja lähestyvään halloweeniin liittyvää asiaa (ainakin koristeluideoita). Arvontakin on tulollaan...!

Tässä vielä kuvamuistoja ensimmäisen blogivuoden ajalta, olkaa hyvä! Muistattekos kaikkia blogitarinoita? :)



🍎 🍄 🍎 Mukavaa syksyistä viikonloppua! 🍎 🍄 🍎

tiistai 26. syyskuuta 2017

Syksyinen luontoretki: palleroporonjäkälää, seittejä ja puolukkaa!

Syksyinen luontoretki: palleroporonjäkälää, seittejä ja puolukkaa!
Palleroporonjäkälän keskellä juoksentelu on kivaa!
Tänään Eemil-Eepillä oli koulusta syksyinen puolukanpoimintaretki läheiselle Kirkkokukkulalle, jonne myös vanhemmat oli kutsuttu mukaan. Niinpä otimme Roosa-Ilonan kanssa pikkuämpärit matkaan ja suuntasimme samalle kukkulalle.

Sää oli tänään erikoinen: aamulla joka paikka oli tosi märkää ja vaikutti siltä kuin sataisi, vaikka oikeasti oli vain niin sumuista ja kosteaa. Ilma ihan pisaroi! Onneksi aamun kuluessa kosteus hälveni ja lopulta tuli mukavan kirpeä ja utuinen syysilma.

Matkalla Kirkkokukkulan hiekkaisille mäille.
Koululaiset keräsivät reippaasti puolukoita pitkin metsiä, Eepi muiden mukana. Roosa innostui puolukoiden sijaan palleroporonjäkälästä. Lasten jäljiltä jäkälää oli paljon irrallaan maastossa, joten opetin Roosan ottamaan näitä irtonaisia jäkälöitä ja jättämään kiinni olevat rauhassa kasvamaan. Pian sankot olivat täynnä ihanan muhkeaa jäkälää! Saa nähdä, mitä hienoa me pihalle teemme niistä.

Hiekkakukkula intouttaa juoksemaan ylös ja alas!
Puolukanpoiminnan välissä koululaiset ehtivät myös leikkiä ja temmeltää kauniin luonnon keskellä. Roosakin halusi telmiä muiden mukana hiekkamäellä ja hauskaa riitti! Samalla tuli mukavasti liikuntaa - hiekkainen kukkula kun innosti juoksemaan mäkeä ylös, alas.

Metsässä oli karsittu pieniä puita ja koululaiset intoutuivat tekemään niistä majaa. Pitkiä, kapeita puita aseteltiin alaosastaan oksattoman männyn ympärille pystyyn. Roosakin halusi auttaa, joten kannoimme yhdessä puita männyn luo. Majasta tuli aika hieno, vai mitä? (Kuva löytyy alempaa.) Roosa asetteli palleroporonjäkälöitä keskellä olevan puun ympärille koristeeksi.
Pieni vaeltaja.

Meidän syysretki yhdessä koululaisten kanssa oli tosi mukava! Roosa ei olisi malttanut millään lähteä edes kotiin, vaan keräsimme vielä muiden lähdettyä ämpärin pohjalle pikkuisen puolukoita kotona maisteltaviksi. Niinpä saaliimme retkeltä oli kolme pikkuämpäriä palleroporonjäkälää ja yksi pohjallaan hieman puolukkaa. 👌

Luonto on nyt todella kaunis. Koivut hehkuvat keltaisina, horsman lehdet punaisen kirjavina, sumu verhoaa tienoita. Alla lisää kuvia lumoavasta luonnosta. Kannattaa mennä ulos nuuhkimaan kirpakkaa syysilmaa ja nauttimaan ihanista maisemista!
Roosa palleroporonjäkälän keskellä.

Maassakin riittää ihmeteltävää. Pelkään yleensä hämähäkkejä ja niiden inhottavia seittejä, jotka takertuvat joka paikkaan, mutta tänään olemme lasten kanssa olleet täysin lumoutuneita niistä! En muista, että koskaan olisi ollut tällaisia seittejä kuin nyt! Joka paikassa heinän korret, pensaiden oksat sekä marjojen ja kukkien varret ovat täynnä tiheää seittiä. Kostean ilman takia seitti on vielä täynnänsä pienen pieniä vesipisaroita, joka tekee niistä vielä lumoavampia. Eivätkö olekin kerta kaikkisen kauniita luomuksia?


🍁 🌂 🍂 Voimaannuttavia syysretkiä kaikille! 🍁 🌂 🍂







Sadat vesipisarat kimmeltävät hämähäkin seitissä.



Roosa vie koristeita lasten tekemään majaan.
Kyllä majassa on mukavaa!

Eepi, väsynyt marjanpoimija.
Roosa ja aarteet.

Palleroporonjäkälän lisäksi saatiin pikkuisen puolukkaa maisteltavaksi!

torstai 21. syyskuuta 2017

Hirsitalon purkaminen uudellenrakentamista varten


Kuten aiemmin olen kertonut, hirsinen kotimme oli rakennettu vuonna 1918 Kurikkaan, josta me pelastimme sen tänne Revonlahden Koikkelaan. Aiemmin kerroin pääpiirteissään hirsitalomme rakennusvaiheista. Nyt ajattelin kertoa hirsitalon purkamisesta - se oli omanlaisensa urakka se! Jospa meidän nikseistä olisi apua jollekin, joka haaveilee vastaavasta urakasta.

Tuleva kotimme ennen purkamista Kurikassa.

Kaikki alkoi siitä, että hirsitalo piti riisua kaikesta "ylimääräisestä" eli purkaa hirsirunkoon asti. Tämä homma oli aikaavievää puuhaa, sillä halusimme pelastaa hirsien lisäksi kaiken muunkin pelastettavissa olevan rakennusmateriaalin. Talon sielun eli vanhat kauniit ikkunat entisöitytimme kotiimme ja rakennamme niille samanlaiset koristelistat ulos kuin aiemminkin oli. Vanhat ovet pääsivät sellaisinaan paikoilleen - paitsi ulko-ovet, jotka teetimme. Oviin ja karmeihin kirjoitimme ennen irrottamista, mistä tilasta ne ovat. Ihanat lattialankut pääsivät putsauksen ja uudelleenmaalauksen jälkeen paikoilleen, kuten myös vanhat listat.

Liukumäki kattotiilille!
Kurikan talossa oli kauniit savikattotiilet, jotka myös pelastimme. Kattotiilten purkaminen oli hauskaa hommaa: vanhat tiilet saivat liukumäkikyytiä! Tiilet laskettiin tarkoitusta varten tehtyä kourua pitkin yksi kerrallaan alas vastaanottajan luo, joka pinosi tiilet. Homma hoitui näppärästi, eivätkä tiilet vaurioituneet tässä vaiheessa.

Savesta tehdyt kattotiilet ovat kestävimpiä kattomateriaaleja joita on. Alunperin aioimme käyttää vanhat tiilet kotimme katoksi, mutta lopulta päädyimme ostamaan uudet savikattotiilet - mahdollisimman saman näköiset kuin vanhatkin olivat. Vanhat tiilet eivät olisi riittäneet, sillä uudelleenrakennuksessa kattopinta-alaa tuli lisää uuden kuistin verran. Yritimme etsiä samanlaisia vanhoja kattotiiliä muualta tuloksetta. Etsinnöistä huolimatta emme löytäneet myöskään prikulleen samanlaisia uusia tiiliä, joten emme voineet yhdistellä vanhaa ja uuttakaan.

Vanhat tiilet päädyimme käyttämään kesämökin katolla ja muissa pienemmissä projekteissa. Kattotiilet olivat päässeet sammaloitumaan aikojen saatossa, mutta pesu-urakan jälkeen niistä tuli taas kauniin näköisiä. Vaikka sammal sinänsä on kauniin näköistä katolla, voi se pikkuhiljaa rapauttaa tiiltä. Putsattuina ne varmasti kestävät vielä kymmeniä vuosia.


Katto nostettiin kokonaisena maahan nosturilla.


Kun alaosa oli hirsipinnalla, ovet ja ikkunat oli irrotettu ja tiilet oli saatu turvallisesti alas, oli vuorossa katon purkaminen. Se sujui näppärästi nostamalla katto kokonaisena nosturilla maahan. Maassa katto oli helppo purkaa kaivurin avulla. Kuten alla olevasta kuvasta näkee, Kurikan talossa oli aikanaan ollut pärekatto, jonka päälle oli myöhemmin asennettu tiilikate.

Maassa oleva katto oli helppo purkaa kaivurin avulla.


Katon purkamisen jälkeen oli itse hirsikehikon vuoro. Ennen purkamista hirret merkittiin huolellisesti. Neljä hirsiseinää nimettiin kirjaimin A, B, C ja D (ja sisäseinät E:stä eteenpäin) ja tämä kirjain liitettiin hirren juoksevaan numeroon. Alin hirsi sai numeron 1, seuraava ylöspäin numeron 2 jne. Eli talon alimmat hirret, jotka tulivat kivijalan päälle, oli merkitty A1, B1, C1 ja D1. Ikkunoiden ja ovien kohdalla hirsiseinä koostui useista lyhyemmistä pätkistä. Näihin pätkiin liitettiin juokseva numerointi, jolloin vaikkapa A-seinän 11. hirsikerta koostuisi pätkistä A11-1, A11-2 jne. Merkitsimme kaikki hirret - myös huonokuntoiset, jotka jouduttiin vaihtamaan uusiin joko kokonaan tai osittain.

Osa hirsistä lajiteltuna seinittäin.
Pahvilaput - joita tuli melkoinen pino - kiinnitettiin hirsiin pinkopahvinauloilla, kukin lappu vähintään kahdella naulalla. Meille valkeni kantapään kautta, että paitsi hirsien merkitsemisessä, myös lappujen kiinnittämisessä täytyy olla huolellinen. Hirsiä joutuu siirtelemään lukemattomia kertaa ennen kuin kehikko on uudelleen pystyssä. Esimerkiksi ennen uudelleenpystytystä hirrenpätkät kannattaa jaotella seinittäin omiin läjiinsä, jotta oikeat hirret löytyvät nopeasti ja pystytys sujuu jouhevasti. Tässä uudelleenpystytysvaiheessa meille selvisi, että useammasta hirrestä oli irronnut jossain vaiheessa lappu pois.

Pienellä etsivätyöllä saimme selville, mihin kohtaan mikäkin hirsi kuuluu ja kaikki löysivät lopulta oman paikkansa. Apuna olivat piirrokset ja valokuvat: olin onneksi piirtänyt jokaisen hirsiseinän paperille numerointeineen ja valokuvannut kaikki seinät niin, että kuvista selvisi hirsien numerointi. Suosittelen näitä keinoja kaikille hirsitaloja siirtäville. Näitä piirroksia ja valokuvia tutkittiin moneen kertaan kehikon pystyttämisvaiheessa ja niistä oli suuri apu.


Merkittyjä hirsiä ennen purkamista.

Hirsien merkkaamisen jälkeen päästiin itse asiaan eli hirsikehikon purkamisvaiheeseen. Hirret nostettiin alas kaivinkoneella siporex-harkkojen nostamiseen tarkoitettujen saksien avulla. Homma toimi näppärästi ja kaivinkone nosti pitkät ja painavatkin hirret vaivattomasti. Kaivinkonekuskilta vaadittiin tarkkuutta tässä hommassa. Siporex-saksien avulla myös hirsikehikon pystyttäminen sujui helposti. Suosittelemme! 👍

Hirsien nosto siporex-saksien avulla.

Hirret matkasivat Kurikasta Revonlahdelle tukkirekan kyydissä. Kun kuorma saapui, tietenkin satoi kaatamalla - syksy kun oli. Märät hirret ovat liukkaita ja niljakkaan tuntuisia, joten oli melkoinen homma saada ne rekan kyydistä pois ja läjään. Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen työ oli kuitenkin tehty. 😫 Teimme väliaikaisen katoksen, jonka alle hirret pinottiin välilautojen kera niin, että ilma pääsi kulkemaan hirsien välitse ja kuivatti.

Hirsien väliaikainen katos.


Kurikan talossa oli oikeista porakivistä tehty kivijalka ja ostimme myös nämä kivet. Olisimme halunneet käyttää porakivet - mikään muu ei ole niin hienoa kuin porakivistä tehty kivijalka! - mutta ikäväksemme se ei ollut mahdollista. Kotimme sijaitsee joen lähellä eli mahdollisella tulva-alueella, joten talon tuli sijaita riittävän korkealla. Halusimme pelata varman päälle ja teimme kivijalasta vielä määriteltyä minimiä korkeamman. Niinpä porakivet eivät olisi riittäneet alkuunkaan. Jouduimme siis tekemään kivijalan betonista. Porakiviä olemme käyttäneet puutarhassa sekä kesämökkimme kivijalkaan.

Näiden hirsiseinien eteen on nähty vaivaa, joten saavat olla näkyvissä ihailtavina eteisaulassa! 😌


Oli meidän onnemme, että palaset loksahtivat aikanaan paikalleen: löysimme tämän ihanan paikan ja samoihin aikoihin tätä vanhaa, ihanaa hirsitaloa oltiin aikeissa purkaa siellä Kurikassa. Työtähän tähän matkaan on sisältynyt (ja tulee yhä sisältymään), mutta tässä hengittävässä talossa on hyvä elää ja asustaa. 💗

perjantai 15. syyskuuta 2017

Kaikki mukaan perjantaitanssiin!

 🎶  🎵    🎶
 🎶                                 🎶
🎶          Nosta jalkaa,          🎶
🎶          tanssi voi alkaa!          🎶
🎶         Perjantai kun saapuu         🎶
🎶         on vapaalle kaipuu!         🎶
 🎶                                          🎶
🎶                             🎶
🎵       🎵        🎵


🎶    🎵    🎶
🎶                       🎶
🎶     Rentouttavan    🎶
🎶       mukavan        🎶
🎶           ihanaa           🎶
🎶     viikonloppua     🎶
🎶      kaikille!      🎶
🎶                 🎶
🎵      🎵 
🎵



keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Harrastuksena Taekwon-Do!

Harrastuksena Taekwon-Do!
Taekwon-Dossa korostuvat potkut - ja siitähän me tykätään! 👍

Eepi valmistautumassa keltaisen vyön kokeeseen.
Jee! Vihdoin se alkoi - nimittäin kesäloman jälkeen Taekwon-Do! 👊

Aloitimme vuosi sitten syksyllä Eemil-Eepin kanssa yhteisen harrastuksen. Se, että päädyimme Taekwon-Doon, oli oikeastaan sattumaa. Reni ehdotti, että Eepi kävisi kokeilemassa vaikka karatea, mutta treenit olisivat olleet kaupungissa asti. Paikallisen kansalaisopiston lehteä selatessani huomasin, että siellä on tarjolla Taekwon-Don peruskurssi. En tiennyt etukäteen yhtään mitään kyseisestä lajista, mutta tuumasin, että tuotahan meidän pitää kokeilla Eepin kanssa. Ajattelin, että olisi hauska harrastaa yhdessä lapsen kanssa.

Niinpä lähdimme Eepin kanssa ensimmäisiin treeneihin katsomaan, miltä laji vaikuttaa. Innostuimme molemmat heti! Huomasin, että tätähän minä olen kaivannut koko ikäni! Olen aina ihaillut elokuvissa ja sarjoissa olevia aseettomia taistelukohtauksia. Esimerkiksi Matrix-elokuvien jälkeen (katso hieno esimerkki Youtubessa) jään aina yli-innostuneeseen tilaan, jossa kuvittelen osaavani tehdä yhtä hienoja hyppyjä, potkuja ja väistöjä! Ihmettelenkin, miksi ihmeessä en ole aiemmin lähtenyt harrastamaan mitään kamppailulajia! Tuskin minusta ihan Neon kaltaista supersankaria sukeutuu muuta kuin hyvän mielikuvituksen avulla, mutta hauskaa ainakin riittää harjoitellessa! 😊

Jee, ensimmäinen vyökoe onnistuneesti läpi!
Vuoden aikana olemme ehtineet oppia vaikka ja mitä - perustekniikkaa, ottelun alkeita, murskausta, potkuja, perusliikesarjoja ja perusasioita itsepuolustuksesta. Monipuolinen harjoitteleminen kehittää mm. keskittymistä, kehonhallintaa, tasapainoa, muistia ja korean kielen osaamista. Taekwon-Don voi aloittaa kuka tahansa ja harjoituksissa kukin voi edetä oman osaamistasonsa mukaan.

Meillä Eepin kanssa on takana ensimmäinen vyökoe: suoritimme keltaisen vyön viime maaliskuussa. Oma ohjaaja antaa luvan vyökokeeseen osallistumiseen eli hän kertoo, koska on valmis testiin. Koe oli todella jännittävä paikka: perustekniikat suoritetaan pienissä ryhmissä tuomarin edessä, loppuryhmä takana. Tekniikat kannattaa osata niin hyvin, että ne tulevat lihasmuistista, koska tilanteessa ainakin minulla aivot menivät ihan lukkoon. 😳 Mutta jännityksestä huolimatta testistä selvittiin ja keltaiset vyöt saatiin. Ja eiköhän homman tuntuisi vähän helpottavan ajan kanssa - seuraava vyökoe lienee henkisesti hieman helpompi, vaikka tekniikat tietenkin vaikeutuvat.


Taekwon-Do on myös filosofiaa



Taekwon-Don todellinen voima tulee sekä mielen että vartalon hallinnasta, toinen ilman toista ei ole Taekwon-Doa. Taekwon-Don kehittäjä Kenraali Choi Hong Hi, 9. Dan


Eepin toinen suosikkipuuha on voimamurskaus.
Taekwon-Do ei ole ainoastaan kamppailulaji, vaan yhtä tärkeä osa on taustalla oleva filosofia. Perusperiaatteet ovat hienoja: kohteliaisuus, rehellisyys, uutteruus, itsehillintä ja lannistumaton henki. Nämä tulee jokaisen Taekwon-Doa harrastavan tietää ja sisäistää. Lisäksi tulee vannoa vala, johon kuuluu mm. opettajan ja ylempien vöiden kunnioitus sekä lupaus olla käyttämättä Taekwon-Doa väärin. Tärkeimpänä ohjenuorana ovat rauhallisemman maailman rakentaminen sekä vapauden ja oikeudenmukaisuuden puolesta puhuminen. 🙏

Viikonloppuleirillä on mukava herkutella raskaiden treenien jälkeen.
Treeneissä kohtelias ja kunnioittava käytös on ensiarvoisen tärkeää ja siihen kuuluu mm. kumartaminen sekä ohjaajalle että kanssaharrastajille. Ystävällisyys, erilaisuuden hyväksyminen, tasa-arvo ja toisten tukeminen ovat tärkeä osa kulttuuria. Kuten 7. Dan Mikko Allinniemi eräällä Do-luennolla kertoi, Taekwon-Dolla on jokaiselle jotain annettavaa: ujoille ja hiljaisille se antaa parempaa itsetuntoa ja rohkeutta, kun taas liian itsevarmoille se opettaa nöyryyttä ja kohteliaisuutta.

Vaikka Taekwon-Dossa voi kilpailla eri osa-alueissa, tärkeimpänä asiana on itsensä voittaminen. Pahimman vastuksen antavat omat fyysiset ja henkiset rajoitukset, kuten laiskuus, epävarmuus ja pelot. Taekwon-Do-harjoittelu kehittääkin ihmistä kokonaisvaltaisesti.

Taekwon-Don juuret ovat Aasiassa, kuten karatenkin. Taekwon-Dossa korostuvat potkut ja harjoituksissa tehdäänkin paljon erilaisia potkuja potkumaaleihin. Ne ovat sekä Eepin että minun suosikkijuttuja - sattuma osasi nakata meidät juuri oikeisiin treeneihin. 👌 Haaveissani hallitsen joskus erikoistekniikat eli näyttävät hyppypotkut, joihin mallia voi katsoa vaikka SM-tason kisoista.

Kaiken kaikkiaan Taekwon-Do on mahtava harrastus, jota suosittelemme kaikille itsensä monipuolisesta kehittämisestä kiinnostuneille. Taekwon-Do sopii hyvin sekä aikuisille että lapsille. Harrastuksen parissa saa liikoja höyryjä pois esimerkiksi potkuharjoitusten parissa. Samalla saa onnistumisen kokemuksia sekä opitaan mm. kuria, kohteliaisuutta, ystävällisyyttä ja tavoitteellisuutta. Ja siinä sivussa kunto varmasti kasvaa kohisten!


👊 👍 👊  Tervetuloa kokeilemaan hienoa lajia! 👊 👍 👊
Vielä varmasti ehtii syksyn peruskursseille mukaan!



Lisätietoa: Suomen ITF Taekwon-Do, Taekwon-Do Akatemia (Pohjois-Suomen Taekwon-Do-yhdistys)