tiistai 31. tammikuuta 2017

Suklaakaurapuuro hunajasilmän kera

Suklaakaurapuuro hunajasilmän kera

Suklaamannapuuron tietävät varmaan kaikki, mutta oletko kokeillut koskaan suklaakaurapuuroa? Suklaa sopii hyvin myös kaurapuuroon. Puurossa on käytetty tummaa kaakaojauhetta ja makeutukseen pääasiassa hunajaa, joka on kuvassa lusikassa. Näin puurosta saa paitsi makoisaa ja maukasta, myös terveellistä! Halutessasi voit vielä lisätä kauraleseitä joukkoon.

Tämä puuro käy aamupalaksi, välipalaksi, iltapalaksi tai miksei pieninä annoksina vaikkapa jälkiruoaksi. Hunajan lisäksi päälle voi lisätä vaikkapa marjoja tai suklaan ystäville suklaarouhetta. Itse en ole erityinen suklaan ystävä, mutta tämä puuro maittaa kyllä! ☺

Suklaapuuron ohje

Neste: 1 l maitoa TAI 7 dl vettä ja 3 dl maitoa TAI 1 l vettä
4 dl (täysjyvä)kaurahiutaleita
2 rkl tummaa kaakaojauhetta (tai maun mukaan niin paljon/vähän kuin haluat)
2 tl ruskeaa sokeria 
1 tl suolaa
voinokare
(2 rkl kauraleseitä)

hunajaa maun mukaan makeutta tuomaan


Mittaa kylmä neste kattilaan ja sekoita siihen kaurahiutaleet ennen kuin laitat kattilan hellalle kiehumaan - näin saat puurosta samettisen pehmeää. Muista sekoittaa välillä, jottei puuro pala pohjaan. Kun puuro on kiehahtanut, laita liesi pienemmälle, jotta puuro saa hautua. Voit lisätä kaakaojauheen ja sokerin tässä vaiheessa - sekoita hyvin. Anna puuron hautua 5-8 minuuttia tai halutessasi oikein pehmeän puuron, 15-30 minuuttiakin. Lisää lopuksi suola ja voinokare maun mukaan ja sekoita. Halutessasi voit lisätä hieman kauraleseitä.

Hunaja on paras laittaa voin tapaan puuronsilmäksi lautaselle tai sekoittaa puurolautaselliseen - näin hunajan terveelliset ainesosat eivät haihtu.

Herkullisia puurohetkiä! 😋

Jos pidät kirjoituksistani, voit seurata blogiani seuraavien avulla: Facebook, Blogit.fi, Bloglovin.
Tai lisää itsesi sähköpostilistalle sivun alalaidasta.

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Kaseiinimaalatut tapetit sabluunalla

Kaseiinimaalatut tapletit sabluunalla Kerroin joulun alla muistoja olohuoneen pinkopahvin laittamisesta. Kesällä 2008 oli lopulta vuorossa olohuoneen seinien tapetointi. Olin haaveillut jo pidemmän aikaa oman tapetin maalaamisesta, joten suunnittelin kuvion ja tein sabluunat piirtoheitinmuovikalvoihin. Kuvioiden lisäksi päädyin pystyraitoihin. Innostuin omien maalien tekemisestä, joten päätin kokeilla kaseiinimaalin tekemistä ja sillä maalaamista.

Itse maalausurakka olikin melkoinen... Aikataulut painoivat päälle ja olin töissä viikot, joten jouduin sattumien summasta heräämään lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, olikohan kello neljä vai vielä vähemmän, ja maalasin siitä iltamyöhään asti. Rojahdin maalausurakan jälkeen väsyneenä sänkyyn ja aamulla töihin. Mutta sain kuin sainkin urakan tehtyä! Ja vieläpä kunnialla! 👍 Meinasi kyllä usko loppua välillä...

Kaseiinimaalin tekeminen oli mukavaa puuhaa ja helppoa, kun sai vain tarvikkeet hankittua. Kaseiinijauhetta löysin eräästä verkkokaupasta. Kyseinen jauhe on maidon heraosaa eli hyvinkin turvallinen ja luontoystävällinen aine siis ☺. Eri värisiä pigmenttipurkkeja tilasin verkkokaupasta ison läjän, koska innostuin tekemään monenlaisia maaleja itse. Sävyjen sekoittaminen on ihanaa puuhaa!


Kaseiinimaalipinta kosketuskuivuu onneksi nopeasti, joten ehdin hyvin koristemaalata seinät noin 16-17 tunnin aikana. Kuivuminen lopulliseen kuosiin kestää parisen viikkoa, minkä jälkeen pinta kestää pyyhkimistä. Valmis maalipinta on himmeä ja mielestäni hyvin kaunis. Koska liuottimia ei käytetä, maali sopii hyvin allergikoille ja astmaatikoille ja on luontoystävällinen. Välineiden pesuun riittää pelkkä vesi tai saippuavesi.

Kaseiinimaalilla maalataan ohuita läpikuultavia kerroksia, joten jouduin pohjamaalaamaan pinkopahvin neljä-viisi kertaa ennen kuin olin tyytyväinen siihen. Pohjamaalauksen tein töpöttämällä pesusienellä - näin sain elävän pinnan. Lisäksi elävyyttä tuo se, että jokainen eri kerros pohjamaalia oli hieman eri sävyistä. Kanervan värisen pohjan päälle maalasin pystyraidat leveällä pensselillä, vapaalla kädellä - näin sain eläväiset raidat. Lopuksi töpötin tekemieni sabluunoiden avulla kuviot raitojen sisälle.

Itse pidän valmiista lopputuloksesta todella paljon. Sävy onnistui mielestäni tosi hyvin ja etenkin talvihämärällä hämyvalaistuksessa olohuoneessa on aivan ihana tunnelma.

Suosittelen lämpimästi kaseiinimaalin kokeilemista ja omien tapettien tekemistä! Puuha oli ihanaa ja olohuonetta ja sen tunnelmaa osaa arvostaa, kun sen eteen on nähnyt vaivaa ☺


Kaseiinimaalin ohje

1 l vettä
1 dl kaseiinijauhetta
1 tl soodaa tai booraksia (käytin soodaa)
1 dl pellava- tai soijaöljyä (käytin pellavaöljyä)

Sekoita kaikki ainekset keskenään.
Maali sopii puu-, rappaus- ja tasoitepinnoille, kuitulevylle, tapetille jne.

(Ohje ja tietoa maalista: www.puuproffa.fi)

Lisää maaliohjeita seuraa myöhemmissä blogikirjoituksissa ☺

tiistai 24. tammikuuta 2017

Kahvit kattoon!

Kahvit kattoon! Mitä tehdä ylimääräisille kahveille? Heitä ne kattoon!

Vakavasti puhuen, meillä on tosiaan käsitelty kattoja oikein vahvalla kahvin ja teen seoksella! Keittiön tasokin sai kahviteepinnoitteen. Näin saa aikaiseksi ihanaa, vanhan puun näköistä, samettista pintaa myös uudesta puusta.

Keräsin kattilaan ison läjän kahvinpuruja (käy myös käytetyt) sekä teetä ja keitin niitä kauan. Mitä kauemmin jaksaa keittää, sen tummempaa tököttiä saa. Keittämisen jälkeen sihtasin kaikki purut liuoksesta pois. Ja ei kun maalaamaan! Katon käsittely on hieman sottaista puuhaa, sillä liuoshan on, no, vetistä. Mutta kyllä se onnistuu. Keittiön tason käsittely onnistui tietenkin helpommin.

Kahviteekäsittelyn saivat keittiön ja yläkerran televisiohuoneen katot. Keittiössä alaosan panelointia ja kaapistoja lukuunottamatta hirsiseinät ovat näkösällä, joten vanhan näköinen katto sopii sinne erittäin hyvin. Yläkerran televisiohuoneessa puolestaan on tumman ruskeat seinät ja yksi seinä tapetoitu vanhalla ruskeasävytteisellä tapetilla, joten sinnekin vanhan näköinen puu sopii mainiosti.

Keittiössä maalasin kahviteekäsiteltyihin kattoparruihin koristekuvion itse tehdyn sabluunan avulla - maali siis tarttuu ja pysyy hyvin, vaikka puu on käsitelty tällä tavalla. Katon nurkkiin tehtiin puiset koristejutut, joihin maalasin samantyyliset kuviot. Maalit ovat itse tehtyjä - niistä myöhemmissä blogijutuissa.

Keittiön taso oli alkujaan ihan normaali koivupuinen taso eli erittäin vaalea. Sellaisenaan se ei mitenkään sopinut meidän keittiöön. Mutta kahviteekäsittelyn jälkeen sävy on ihana. Lisäksi käsittelen puutason säännöllisen epäsäännöllisesti perinteisellä pellavaöljyllä. Näin puu pysyy hyvänä.

Tasolle oleva leikkuulauta on muuten rakentamisesta ylijäänyt paksu lauta, joka hiottiin ja putsattiin.

Hauskoja kahvihetkiä 😁

PS: tämä maali on sitten varmasti myrkytön ja luonnonmukainen 👍

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

1,5-vuotias laskettelee

1,5-vuotias laskettelee Viime vuonna Roosa-Ilona, silloin 1,5-vuotta, lasketteli ensimmäistä kertaa! Hän rakasti laskettelua ensikokeilusta alkaen!

Ensimmäinen laskettelukokeilu tehtiin laskettelurinteen alaosassa, pienessä loivassa loppuosassa. Reni työnsi Roosaa vähän matkaa ylöspäin, käänsi neidin ympäri, asetti sukset oikeaan menosuuntaan vierekkäin ja meni alas muutaman metrin päähän odottelemaan. Roosa-Ilona osasi heti itse lähteä liikenteeseen liikauttamalla jalkoja hiukkasen ja sitten mentiin! Kyllä neitistä huomasi, että oli hauskaa! Hymy ylsi korvista korviin, kun sai ihan itse lasketella! Toki hän ei itse osannut pysähtyä, joten Reni oli häntä vastaanottamassa syliin. Alla videopätkä ensimmäisestä laskettelukerrasta:


Jonkin kerran tulimme viime vuonna myös isoa rinnettä alas niin, että Roosa-Ilona oli minun jalkojen välissä. Neiti oli vain vielä silloin niin lyhyt, että tällainen lasku otti tosi paljon omalle selälle - siksi näitä kokeiluja ei kovin montaa ehditty tehdä. Pari kertaa päivässä oli aikuisen selälle ihan tarpeeksi😒

Tälle talvelle päätimme hommata Roosa-Ilonalle omat laskettelumonot ja -sukset sekä valjaat, koska tarpeeksi pieniä välineitä ei vuokraamoista oikein tahdo löytyä. Myöskin kaupoissa pienet monot olivat kiven alla - Roosa-Ilonalla kun on tosi pieni jalka (kengän koko 22). Haeskelun jälkeen lopulta sopivat löytyivät.

Kyllä oli neiti onnellinen, kun sai tällä viikolla ihan ikiomat laskettelumonot ja -sukset! Niitä testailtiin kotona pitkän kaavan mukaan - neiti käveli ympäriinsä polleana laskettelukypärä päässä ja monot jalassa! Eihän niistä olisi millään malttanut luopua! Kotona ollessa täytyy päästä aina välillä ihailemaan omia välineitä! Ja olisihan niin ihana päästä vaikka joka päivä rinteeseen, näin neiti taitaa tuumata!

Eilen käytiin Oulun Ruskotunturilla testaamassa uusia välineitä. Ensin taas testailtiin niin, että iskä toimi hissinä aivan rinteen alaosassa ja Roosa pääsi lyhyen matkaa laskemaan yksinään. Muutaman kerran käytiin kokeilemassa myös isompaa rinnettä valjaiden kanssa. Vaikka jännitinkin, yllättävän hyvin pääsimme ankkurihissillä ylös kolmisin: Roosa-Ilona minun jalkojen välissä ja Eemil-Eepi toisella puolella. Alaspäin tullessa äitiä taisi jännittää enemmän kuin tyttöä! Etenkin hieman jyrkempi kohta on haastava tällaisen pienen kanssa - Roosa meinasi mennä makaroniksi niissä kohdissa ja minä jouduin tekemään töitä, että päästiin kunnialla jyrkkä kohta alas. Roosasta oli mukavaa, vaikka kovin kauaa ei tämän ikäinen vielä tunnu jaksavan laskea. Onhan se iso urakka pienelle 2,5-vuotiaalle!

Taitaa Roosa-Ilonasta tulla yhtä kova laskettelemaan kuin isoveljensä, joka on jo melkoinen menijä, ja äitinsä! 👍 (Ja eiköhän se iskäkin vielä innostu, kun päästään koko perheellä laskettelemaan! 😀)

Hauskoja laskuja kaikille! 🎿

torstai 19. tammikuuta 2017

Koko perheen aarrekartta

Koko perheen aarrekartta Tämän kuun alussa kirjoitin blogiin aarrekartoista eli unelmakartoista. Yleensä nämä tavoitekartat ovat henkilökohtaisia, mutta me päätimme tehdä koko perheen voimin yhteisen aarrekartan vuodelle 2017. Kokosimme karttaan kaikkia asioita, joita haluisimme perheen kanssa tehdä tämän vuoden aikana. Ajatuksen ja idean tällaiseen perhe-aarrekarttaan sain luettuani Unelmoiden ja haaveillen -blogista, kuinka heidän perhe oli miettinyt yhdessä tämän vuoden haaveita suusanallisesti. Mietin, miksei aarrekartta-metodia voisi käyttää myös yhdessä! Arjessa kaikenlaiset yhteiset mukavat tekemiset saattavat helposti jäädä unholaan - pyykkivuorien ja ruoan laiton alle. Aarrekartta on hyvä muistutus kaikille yhteisistä unelmista.

Siispä tuumasta toimeen. Levitimme lattialle ison kasan lehtiä ja aloimme plärätä ja samalla miettiä , mitä kaikkea yhteisiä toiveita meillä onkaan. Etenkin Eemil-Eepi oli innokkaana kumppanina aarrekartan teossa ja me leikkelimme kuvia touhukkaina. Roosakin hämmensi lehtiä ja joitain kuvia valitsi - mieluiten hän olisi halunnut liimailla paperin pupun kuvia täyteen, unipupu kun on rakkainta mitä hän tietää 😍🐰. Reni kommentoi ja keskusteli aiheesta. Suurin osa minun ja Eemil-Eepin haaveista tuntui olevan hyviä myös muulle perheelle👍

Aarrekartasta tuli aika kattava katsaus siihen, mitä meidän perhe on aiemminkin tehnyt. Kovin montaa yllätystä ei löytynyt, vaan lähinnä hyviä muistutuksia siitä, mihin aikaa kannattaa satsata. Tästä aarrekartasta pystyy helposti ja nopeasti katsomaan, mitä kaikkea meidän perhe oikein haluaakaan tehdä. Aarrekartta taitaa löytää paikkansa jääkaapin oveen tai muualle keittiöön, missä voimme sitä seurailla.

Pelkkänä kuvana tuo meidän aarrekartta ei välttämättä aukea ulkopuolisille, joten tässä toiveita listattunakin:
- talven riemua luistellen, lasketellen, mäkeä laskien, hiihtäen, lumiukkoja tehden ja muuten ulkona liikkuen
-  kesän iloja uiden, veneillen, kalastellen, frisbeegolfia pelaten, trampoliinilla pomppien, pyöräillen, grillaten, mikroautolla/mönkijällä ajaen ja muuten ulkona liikkuen
- eläintarha, dinosaurus-näyttely, Joulupukin kammari, uimahalli jne.
- lököilyhetket perheen ja herkkujen kanssa pelaten, katsoen elokuvia jne.
- leipominen (esim. karjalanpiirakat), askartelu, maalaaminen, lukeminen
- lomamatka(t) ulkomaille / Suomessa (esim. Olavinlinna), laivaristeily
- rock-konsertti (varmaankin Hevisaurus!), balettinäytös
- Halloween-juhlat ja muut naamiaisjutut
- kodin siisteydestä yhdessä huolehtiminen☺

Siinäpä sitä tuli melkoinen lista! Puuttuuhan tuosta vielä ainakin rakentamiseen ja remontoimiseen liittyvät toiveet (mm. lasten rakennukset pihalle, joista blogailen sitten kesällä!), mutta toivottavasti ne pysyvät mielessä muutenkin... ja tulevat toteutetuiksi!

Mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkea tuosta listasta vuoden aikana toteutuukaan. Pitää tehdä tästä perheen vuotuinen perinne ja käydä vuoden alussa edellisen vuoden aarrekarttaa läpi ja miettiä toiveita seuraavalle vuodelle.

Kannattaa kokeilla perheunelmointia! Tämä oli hauskaa puuhaa!

PS. terveiset täältä myrskytuulen keskeltä... Tuntuu, että koko talo tärisee ja tutisee, kun ulkona myräköi niin kamalasti. Valot on välkkyneet muutamaan otteeseen, toivottavasti sähköt pysyisivät... Kamala ilma!

maanantai 16. tammikuuta 2017

Luistelua lasten kanssa

Luistelua lasten kanssa Eilen käytiin lasten kanssa luistelemassa ja Roosa-Ilona (2 vuotta) pääsi vihdoin kokeilemaan uusia luistimiaan! Tilasin hänelle kaksiteräiset luistimet, joilla jo pieni pystyy köpöttelemään jäällä tai häntä voi siellä  pukata eteenpäin. Aluksi Roosaa näytti hieman jännittävän ja hän vain seisoa törötti ihmeissään jäällä uudet luistimet jalassa. Itsen(/p)äisenä hän ei tietenkään halunnut, että minä häntä lykin - vaikka sinällään vauhdin hurmasta varmasti olisi tykännytkin. Lopulta hän alkoi hyvin varovasti liu'uttamaan jalkoja jään pintaa pitkin ja huomasi: kas, tässähän pysyy pystyssä! Vauhti hiljalleen kasvoi, kun touhu alkoi sujua. Lopulta Roosa halusi oman kiekonkin ja potki kiekkoa maaliin onnellisena! (Roosan jääkiekkomaila kun unohtui tohinassa kotiin... Onneksi mukaan oli lähtenyt kuitenkin kaksi jääkiekkoa, joten ei tullut kiekosta Eepillä ja Roosalla riitaa...) Oli ihana katsoa, kun molemmat lapset tekivät onnellisina maaleja ja tuulettivat, myös tämä nuorimmainen!

En ollut aiemmin kuullutkaan tällaisista kaksiteräisistä luistimista - löysin ne sattumalta nettikaupasta etsiessäni Roosa-Ilonalle sopivia laskettelumonoja (riittävän pieniä oli vaikea löytää...). Eemil-Eepillä ei siis tällaisia luistimia ole ollut. Eikä näitä taida suomalaisista urheiluliikkeistä saadakaan, en ainakaan minä löytänyt.


Roosa-Ilona tykkäsi kovasti luistelusta totuttuaan luistimiin! Aiemmalla kerralla hän oli normaaleilla kengillä jäällä ja sehän ei oikein ole kivaa - eihän sitä tahdo pysyä ollenkaan pystyssä. Nyt Roosa innostui jääkiekostakin, kun ei tarvinnut niin kovasti keskittyä pelkkään pystyssä pysymiseen! Eli ensi kerralla pakkaamme mukaan myös sen nyt unohtuneen jääkiekkomailan☺ Pitäisiköhän neidillekin vielä laittaa Suomi-paita päälle kuten isovelulla 😀

Eemil-Eepi on jo vanha tekijä luistimilla: viilettää Suomi-paita päällä, kikkailee kiekolla ja tekee maaleja :)

Itsekin olen taas innostunut luistelusta. Ostin viime vuonna uudet, leveämpilestiset kaunoluistimet ja johan varpaatkin tarkenevat! Aiemmat luistimet olivat ne perinteiset kaunoluistimet, joihin ei mahdu minkäänlaisia sukkia ja varpaat jäätyvät saman tien! Ei ole ihme, ettei aiemmin niin kauheasti innostanut luistelu! Mutta nyt kelpaa koko perheen käydä luistelemassa, kun kaikilla on luistimet kunnossa! 👍

Hauskoja luisteluhetkiä kaikille!

torstai 12. tammikuuta 2017

Kuusen tuoksuista unta ja naamiaisia

Kuusen tuoksuista unta ja naamiaisia Kaksi yötä on nyt vietetty joulukuusten vieressä, ihanassa kuusen tuoksussa! Eemil-Eepi halusi täksi yöksi yksinään nukkumaan olohuoneen sohvalle kuusten viereeen, joten me muut (sniff...) vetäydymme jo omiin sänkyihin. Sattui nyt niin kylmän tuuliset yöt, että lattianrajassa patjoilla ei ole kovin lämmintä nukkua 😒 Rossipohjainen puulattia tuntuu kovalla tuulella kylmältä, vaikka patjojen alla onkin lämmin, paksu villamatto. Mutta saimme sentään nauttia kuusista kaksi yötä. Katsotaan vieläkö nukumme lasten kanssa viikonloppuna yhdessä lattialla ennen kuusista luopumista.

Mainitsin Roosa-Ilonalle tänään, että joulukuuset täytyy viedä pian pois. Se ei kuulostanut neitistä yhtään kivalta idealta, vaan hän meinasi pistää poruksi. Saa nähdä, mitä hän sanoo jahka kuuset oikeasti viedään. Itselläkin on aina yhtä haikea ja surullinen olo. Vaikka toisaalta, onhan se mukava riisua joulu välillä poiskin. Eihän joulu olisi yhtä odotettu ja ihana, jos se olisi aina. Ja pianhan on pääsiäinen...!

Nuuttipukki jo lähestyykin: huomenna on Nuutin päivä. Luin, että jossain päin Suomea on tapana viettää naamiaisjuhlaa Nuutin päivänä. Innostuin ajatuksesta kovasti! Mikäs sen mukavampaa, kuin yhdistää kaksi parhainta juhlaa, joulu ja naamiaiset! Niinpä päätimme lasten kanssa, että vietämme lauantaina naamiaisia ja samalla hyvästelemme joulun (perheen aikataulujen vuoksi huomenna varsinaisena Nuutin päivänä emme ehdi). Jospa siitä tulisi Koikkelan uusi jouluperinne: Nuutin päivän naamiaiset! Eemil-Eepi jo ilmoitti haluavansa olla kuningas! Saa nähdä, mitä me Roosa-Ilonan kanssa keksimme... Nuuttipukiksi meistä tuskin kukaan pukeutuu - jos ei sitten Reni innostu...?

Onko teistä kukaan viettänyt Nuutin päivää tai muita joulun riisujaisia jollakin tavalla? Kuulisin mielelläni muiden perinteistä :)

maanantai 9. tammikuuta 2017

Vasta Nuutti vie joulun

Vasta Nuutti vie joulun Ulkona tuuli ujelsi viime yönä. Talvimyrsky vihelsi ja helisytti vanhoja ikkunaruutuja ja paukutteli nurkkia. Oli niin ihana kääriytyä viltin alle lämpimään ja katsella joulukuusessa loistavia kynttilöitä ja siemailla lämmintä glögiä. Ihanaa, että joulu on juuri tähän vuoden pimeimpään aikaan! Tuikkiva ja lämmin joulu sekä joulu-tammikuun pimeä lumisuus sopivat mainiosti yhteen.

Koikkelan perinteisiin kuuluu, että vasta Nuuttipukki vie joulun pois - kuten ennen vanhaan. Tiedättehän sanonnan: hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi. Tuomaan päivästä (21.12.) katsottiin alkavan joulurauhan ja Nuutin päivänä 13.1. kamala ja pelottava Nuuttipukki vei joulun pois. Nykyään ilmeisesti monelle loppiainen (6.1.) tarkoittaa joulun loppumista, vaikka sehän on vain välietappi. Meillä vielä nautiskellaan joulusta täydellä tohinalla - onhan sen laittamisessakin niin iso urakka! Nuutin päivä, 13.1., sattuu tänä vuonna olemaan perjantai. Joulu riisutaan tässä talossa siis ensi viikonlopun aikana.

Ennen sitä on vuoro erään toisen Koikkelan jouluperinteen eli nukumme olohuoneessa joulukuusten vieressä ja tuoksussa, ennen kuin niistä joudutaan luopumaan. Petaamme olohuoneen ison villamaton päälle patjoista sängyn ja nukumme koko perhe yhdessä joulukuusen kynttilöiden valossa. Kuusen tuoksuun ja tuikkeeseen on aina yhtä ihana nukahtaa ja herätä! Eemil-Eepi jo odottelee kovasti tätä retkeilyä! Saa nähdä, mitä Roosa-Ilona sanoo poikkeuksellisista nukkumisjärjestelyistä? Hän ei varmaankaan muista viime joulun aikaa.

Mutta nyt takaisin vällyn alle kuusta ihailemaan ja glögiä siemailemaan! ☕

tiistai 3. tammikuuta 2017

Unelmia kohti aarrekartan avulla

Unelmia kohti aarrekartan avulla
Aina joskus on hyvä pysähtyä hetkiseksi miettimään, mitä elämältä oikein haluaa. Ja mikäs loistavampi hetki kuin nyt uuden vuoden alussa! Eräs hyvä keino unelmien toteuttamisen apuna on aarrekartta eli unelmakartta eli tavoitekartta, millä nimellä sitä haluaakaan kutsua.

Aarrekartan avulla voi visualisoida omia unelmia ja pitää unelmat mielessä, jolloin oikeasti ryhtyy tekemään asioita tavoittaakseen ne. Tiedättehän: poissa silmistä, poissa mielestä - toisaalta minkä näet, se pysyy varmasti mielessä! Aarrekartan tekeminen on lisäksi hauskaa puuhaa ja siitä innostuvat kaiken ikäiset, myös lapset! On hauska pohtia omia unelmia ja koota niistä itselle aarrekarttaa!

Aarrekartta on kuvia ja/tai tekstejä, jotka kertovat omista unelmista. Aarrekartta tehdään omaan tarkoitukseen, joten kenenkään muun ei tarvitse sitä ymmärtää kuin sinun itsesi. Käytännössä otetaan (iso) paperi ja aletaan leikkelemään ja liimailemaan siihen unelmiin liittyviä kuvia ja halutessaan kirjailemaan lyhyitä tekstejä, jotka kertovat unelmasta. Tekstejä voi myös leikata lehdistä. Jos kirjoittaminen sujuu paremmin, voit myös kirjailla itsellesi kirjeen kertoen unelmastasi. Kuvia voi etsiä lehdistä tai miksei vaikka netistä ja tulostaa ja liimata ne paperille. Tai mikä estää tekemästä koko jutun tietokoneella, jos se tuntuu itselle luontevammalta, kunhan muistaa lopuksi tulostaa sen oman aarrekartan näkyville.

Tekotapoja on monia, mutta tärkeintä on, että aarrekartan laittaa johonkin, missä sen näkee joka päivä. Hyvä paikka on vaikkapa jääkaapin ovi. Voihan unelmakartan laittaa vaikka tietokoneen näytönsäästäjäksi tai taustakuvaksi, jos konetta käyttää usein. Yksi vaihtoehto on tehdä taskuun tai lompakkoon mahtuva aarrekartta. Kun unelmat tulevat osaksi joka päiväistä elämää, ne eivät huku arjen keskellä, vaan pysyvät mielessä. Se, mikä pysyy mielessä, alkaa elämään.

Unelmat voivat olla suuria (esim. matka maailman ympäri) tai pieniä (esim. elokuvailta kavereiden kanssa), konkreettisia (esim. 10 kilon laihdutus) tai jotain muuta (esim. oleilu lasten kanssa). Ihan mitä vain itse tavoittelet; mikä tekee elämästäsi parempaa. Tärkeintä on, että unelmat siirtää näkyville - näin niitä on helppo katsoa ja niitä kohti on helpompi alkaa pyrkiä, sekä tietoisesti että tiedostamattomasti. Aivothan tekevät koko ajan työtä taustalla, myös nukkuessa!

Jos on kyse jostain isommasta, pidemmän tähtäimen unelmasta, kannattaa miettiä välitavoitteita matkan varrelle ja visualisoida niitä. Näin palastelemalla unelma on helpompi toteuttaa, eikä se tunnu niin kaukaiselta. Tällöin myös huomaa matkan varrella asioiden edistymisen.

Yhteen aarrekarttaan ei kannata ympätä kaikkia mahdollisia unelmia. Rajaa yhden aarrekartan unelmat 1-5 kappaleeseen riippuen unelmien koosta.

Ensimmäisessä kuvassa on esimerkki eräästä omasta aarrekartastani. Siinä olevat unelmat liittyvät lasten kanssa tekemisiin eli haaveissani oli viettää hauskaa aikaa lasten kanssa esimerkiksi naamiaisten, pelaamisen ja erilaisten liikunnallisten juttujen kuten melomisen ja luistelun parissa. Alanurkassa näkyy myös vanha kuva Viipurista, joka kertoo pidempiaikaisesta haaveestani käydä joskus rajan taakse jääneessä Karjalassa sukuni juurilla.

Toisessa kuvassa näkyy palanen Eemil-Eepin aikanaan tekemästä unelmakartasta. Siinä on esimerkiksi grillimakkaroita, jäätelöä, matkustelua, kesäistä puutarhaa ja legojuttuja!

Uskaltakaa unelmoida ja ennen kaikkea:
uskaltakaa tehdä unelmistanne totta!