maanantai 31. heinäkuuta 2017

Kesän iloja jokirannassa: veneily, uinti ja kalastaminen

Kesän iloja jokirannassa: veneily, uinti ja kalastaminen joki liplattaa kaislaJokirannassa voi paitsi nauttia ihanista maisemista, myös harrastaa monenlaista. Soutuveneellä tai kanootilla pääsee ihailemaan lähemmin jokea ja sen rantoja. Veneestä näkee ihanasti veteen piirtyvät maisemat ja soutaessa tai meloessa luonto pysyy lähellä. Siinä on jotain mystisen rauhoittavaa ja autuasta. Myös lapset nauttivat veneessä olemisesta, ainakin meillä - kunhan ei yritä tehdä liian pitkiä retkiä. Ja liivithän kannattaa olla kaikille veneilijöille. 🙏

jokimaisema ulpukatToisenlaisen tuntuman jokeen saa uidessa. Kuumana kesäpäivänä, joita on viime aikoina riittänyt, jokivesi vilvottaa ihanasti. Parhaimpina päivinä etenkin silloin, kun rakensimme taloa, olen käynyt kolmekin kertaa pulahtamassa - virkistävän uinnin jälkeen jaksaa taas painaa töitä. Lasten kanssa ei ole tullut käytyä niin paljon joessa, koska heidän mielestään jokivesi on liiankin kylmää! Vaikka kyllä Eepi silti ui joessakin - etenkin jos sen jälkeen pääsee saunaan lämmittelemään. Roosa kahlailee polvia myöten rantavedessä ja leikkii. Ihanintahan on kauniina kesäpäivänä uida ja sen jälkeen päästä rantasaunaan rentoutumaan.

Tänään iltasella lähdimme koko perheen voimin joelle veneellä ja pakattiin matkaan onkivapoja ja matoja. (Eepin virveliä emme uskaltaneet tällä kokoonpanolla veneeseen ottaa.) Soudimme hieman yläjuoksulle päin, laskimme onget vesille ja annoimme virran viedä venettä. Oli kaunis ilta - lämmintä, mutta pilvinen taivas.

Reni istui veneen keskellä airojen, matojen ja haavin kanssa, Eepi oli veneen keulassa oman onkensa kanssa ja minä istuin Roosan kanssa perällä oman onkemme kanssa. Kaloja näkyi molskivan siellä täällä, eikä mennyt kauaakaan, kun Eepillä jo onki nyki. Innokkaana Eepi taisi nostaa koukun liian varhain ylös ja ehdimme vain nähdä ison kalan pulahtavan takaisin veteen. Se ei ollut vielä ehtinyt tarpeeksi tarttua. Innostuneena ison kalan näkemisestä jatkoimme kalan narraamista.

nuori kalastaja saaliin kanssa
Ilma oli tyyni ja vene lipui hiljaa alavirtaan. Jossain vaiheessa alkoi tipahdella sadepisaroita verkalleen, mutta eihän kalastaja pienestä sateesta piittaa! Emme olleet tietenkään ottaneet sadetakkeja, vaikka arvoimme lähtiessä niiden tarpeellisuutta. Mutta eihän pieni kesäsade haittaa - lapsetkin istuivat rauhassa ja jatkoivat onkimista. Oli ihana vain istua ja katsella veteen putoilevia pisaroita.

Lopulta Roosa alkoi kyllääntyä pelkkään veneessä istumiseen ja kalastamiseen ja halusi takaisin sisälle. Niinpä Reni souti takaisin rantaan ja lähti Roosan kanssa taloa kohti. Me jäimme Eepin kanssa veneeseen istumaan ja jatkamaan kalastusta omassa rannassa. Saman tien Eepin ongenkoho alkoi nykiä ja pian vedestä kohosi iso kala näkyviin! Minä nappasin hämmästyneenä kalan haaviin ja huusin Renin takaisin paikalle katsomaan ihmetystä: Eepi oli saanut mato-ongella ison lahnan!

Voi sitä kalastajan riemua! Eikä heti kalastamista voinut lopettaa, vaikka sade yltyi. Yritimme vielä hetken aikaa, mutta kala vain näykki, eikä tarttunut. Lopulta jouduimme lopettamaan likomärkinä.

Nyt Eepin lahna odottaa perattuna jääkaapissa huomista savustamista. Voipi olla onnellinen kalamies, kun pääsee ihan itse pyydettyä kalaa maistamaan! 💗

Ja voipi olla, että huomenna joki kutsuu onkijoita uudemman kerran. 😀



🌊 🌅 🐟  Ikimuistoisia hetkiä veden äärellä ja kalaonnea kaikille!  🌊 🌅 🐟


torstai 27. heinäkuuta 2017

Rantamökissä kotipihalla

lapsi nukkuu mökissäEräs maalla asumisen ihanuus on, että on oma jokiranta ja omaa lääniä niin paljon, että tontille mahtuu talon ja ison pihan lisäksi oma rantamökki ja rantasauna! Eilen illalla menimme Roosan, Eepin ja heidän serkkunsa kanssa mökkeilemään. Lapset olivat tosi innoissaan, kun pääsivät mökkiin nukkumaan! Se tuntuu olevan elämys - vaikka kotimmekin on hirsitalo ja sijaitsee lähellä, on vanhassa hirsimökissä oma viehätyksensä ja tunnelmansa.

Hirsimökki on rakennettu siitä vanhasta talosta, joka tällä tontilla oli ennemmin. Kyseinen pikkutalo oli päässyt niin huonoon kuntoon oltuaan kolmisenkymmentä vuotta tyhjillään, ettei siitä enää ollut taloksi. Mutta saimme puolikkaasta tehtyä ihanan tunnelmallisen rantamökin, jossa kelpaa viettää aikaa ja rentoutua. Jonkin verran mökissä on vielä laittamista, esimerkiksi vanhat ikkunat tulisi kunnostaa jahka aikaa ja rahkeita on. Samoin pihapiiriiä pitäisi laitella. Mutta hyvin mökissä pystyy jo olemaan.

Pari vuotta sitten vietimme Renin synttäreitä naapurisakilla mökissä tammikuun pakkasten aikaan. Puuhella lämmitti pientä mökkiä niin hyvin, että ulko-ovea piti välillä pitää auki, jotta pystyi olemaan! Nyt haaveilemme, että ensi kuussa Hiltusen klaania kokoontuisi viettämään viikonloppua mökille. Muutenkin mökki on paitsi meidän perheen, myös äitini ja isäni sekä sisarusteni käytössä. Ja tietenkin muitakin kylään tulijoita voidaan majoittaa mökkiin. Rakkaita on aina ihana saada kylään. 💗

rantamökki vanha hirsimökki

Mökki on sisustettu kaikella vanhalla - vanhoilla huonekaluilla, raanuilla jne. Sinne ei tule sähköjä eikä juoksevaa vettä. Aiomme laittaa pihan perälle, mökin taakse huussin, jotta mökistä ei tarvitse esimerkiksi yöllä konkoilla taloon. Ja onhan se huussi kätevä muutenkin, kun viettää päivää ulkohommissa!

lapset yökylässä hirsimökissäTakaisin eiliseen mökkireissuun. Lapset eivät millään olisi malttaneet mennä nukkumaan. Roosa ressukka oli niin väsynyt, että nukahti lukiessani iltasatua. Mutta pojat vielä kukkuivat kymmenen jäljestä ja hyppivät ympäriinsä! Pelasimme vielä yöllä hieman Kimbleä ennen kuin kaikki malttoivat rauhoittua unipuulle.

Yöllä heräsin ihmeelliseen rapinaan. Unenpöpperöisenä mieleeni juolahti kaiken maailman syitä. Ei kai hirsissä ole kuolemankelloja? Tai eihän vain hiiri rapistele jossain? Lopulta nousin sängystä ja huomasin, että ääni lähti suuresta, tummasta perhosesta, joka yritti epätoivoisesti päästä ikkunasta ulos! Missä vaiheessa lie sisään päässyt - aiemmin ei oltu sitä huomattu. Perhonen oli niin kookas, että sen siipien läiskyttely ikkunaa vasten herätti minut! Hetken mietin, että mitäs nyt. Ei auttanut kuin yrittää pelastaa perhosparka ja auttaa se takaisin ulos. Mutta miten?

Seuraavan vajaan puoli tuntia vietin yrittäen saada perhosparkaa johonkin purkkiin niin, että saisin sen vietyä ulos. Perhonen oli niin isokokoinen ja sen ruumiskin oli paksu karvainen, että moneen kertaan säikähdin sen lentäessä lähelleni. Kerran se jopa istahti kädelleni ja minä aloin kiljumaan! Onneksi lapset jatkoivat rauhallisesti uniaan... Lopulta sain pyydystettyä olennon lasipurkkiin ja vieläpä kanttakin sen verran kiinni, että sain vietyä perhosen purkissa ulos. Vielä oli tietenkin viimeinen ongelma eli miten saada se ulos purkista! Sehän ei uskaltanut tai tajunnut sieltä heti lähteä! Lopulta perhonen kuitenkin lensi vapauteen - varmaan onnellisena selvittyään hengissä stressaavasta kokemuksestaan - ja minä pääsin kömpimään takaisin vällyjen väliin.

Keskellä yötä kun heräsin, en unisena tajunnut edes ottaa perhosesta kuvaa! Nyt en oikein enää ole varma, minkä näköinen se oli. Netissä olevat perhoskuvat näkyvät olevan kiltisti istuvista perhosista, mutta tämä minun näkemäni oli kaikkea muuta kuin paikoillaan! 😁

No, yöstä kumminkin selvittiin - sekä lapset, perhonen että minä. 😊


🌛🌞 🌜 Lämpöisiä kesäpäiviä ja -öitä kaikille! 🌛🌞 🌜

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Puutarhakierrätystä: hirsihiekkalaatikko, tiilistä kukkapenkki ja alue

Puutarhakierrätystä: hirsihiekkalaatikko, tiilistä kukkapenkki ja alue Kesäkelit ovat vihdoin saapuneet ja puutarha kutsuu! 🌞

puutarhakierrätys kukkapenkki tiilistä

kierrätys vanhat tiilet ulkoaluePuutarhassa on mukava harrastaa kierrätystä ja keksiä uusia käyttötarkoituksia tavaroille. Olohuoneen ikkunoiden vieressä meillä on monenlaista kierrätysjuttua. Seinän viereen teimme alueen kauniista, vanhoista tiilistä. Tiilet ovat kestäneet hyvin vaihtelevissa olosuhteissa säiden armoilla - ja jos joku sattuisi rikkoutumaan, tilalle olisi helppoa laittaa toinen.

Tiilien alla on suodatinkangas ja hieman hienoa hiekkaa. Myös tiilien rakoihin harjasimme hiekkaa. Alue pysyy puhtaana rikkaruohoista, kun lasten leikkiessä hiekkalaatikolla nyhdän rikkikset pois. Hyvä keino olisi kuulemma myös kiehuvan veden kaataminen rikkaruohottuneille alueille - tätä en ole vielä kokeillut, mutta toimii varmaan.

puutarhakierrätys vanhat tiilet

Tiilialueen viereen teimme samoilla vanhoilla tiilillä reunustetun kukkapenkin. Kukkapenkin erikoisuus on kolmiomuoto. Alueelle olen istuttanut ihanaa pisamakelloa, liljoja, päivänliljoja, erilaisia nauhuksia ja akileijoja. Toiveena on, että kukat rehevöityvät vuosien saatolla - suurin osa on vielä aika pieniä. Tällä hetkellä kukassa on harmittavan vähän mitään - toiveissa on, että esimerkiksi akileijat siementäisivät ja leviäisivät. Kukkapenkin etureunan viereen istutin maksaruohoa, joka on myös levinnyt itse kukkapenkkiin - ja sehän ei haittaa mitään! Antaa kaikkien kukkien kukkia siellä, missä ne viihtyvät. 🌼

kierrätys puutarhassa tiilet hirret

Maksaruohojen vieressä kulkee viistosti asetelluista betonilaatoista tehty polku - tai oikeammin, maksaruohot on istutettu laattojen rakoihin. Istutin maksaruohoa laattojen molemmin puolin, mutta jostain syystä kukkapenkin puolella olevat maksaruohot kukoistavat ja rehottavat jo laattojen päällä, mutta toisella, hiekkalaatikon puolella olevat maksaruohot kituuttavat. Kaikki on istutettu samaan aikaan ja samanlaiseen hiekkamultaan. Liekö hiekkalaatikon reuna varjostaa liikaa? Vai polkevatkohan lapset maksaruohoja liikaa? Oli syy mikä hyvänsä, pitänee pelastaa kärsivät maksaruohoparat jonnekin muualle ja täyttää rakoset tasaisilla pikkukivillä.

hiekkalaatikko vanhoista hirsistä

Laattapolun toisella puolella on tosiaan lasten hiekkalaatikko, jonka reunat on tehty vanhoista hirsistä. Hirret on käsitelty aikanaan Roslagin mahongilla, mutta käsittely täytyisi varmaan uusia. Hirsikehikko on aseteltu kivien päälle, jotta hirret eivät lahoaisi. Onneksi hiekkalaatikko on tehty meidän ihanan itsenäisyyskuusen viereen talon lähelle eli se on suurimman osan päivästä varjossa. Siinä on mukava leikkiä myös kuumalla ja aurinkoisella kelillä.

vanhojen tikapuiden uusi käyttöHiekkalaatikkoon lapset ovat raahanneet monenlaisia rakennusmateriaaleja. Vanhoista tiilen palasista on rakennettu kuulemma holvirakennus kuten Roope-sedällä (kuvassa keko takana). Erilaiset laudan palaset sekä viemäriputken palanen ovat myös rakennuspuuhissa tärkeitä. Ns. oikeita hiekkaleluja (ämpäreitä, lapioita, muotteja, autoja jne.) pidämme lähellä olevalla kuistilla suuressa puuarkussa sateelta ja auringolta suojassa. Vaikka ainahan niitä löytyy silti lojumasta sieltä täältä!

Kuistin ja tiilillä reunustetun kukkapenkin väliin jäävällä alueella on hiekan päällä tiilistä aseteltu polku. Hiekkaan olen istuttanut esimerkiksi patjarikkoa ja siperianunikkoja. Lisäksi istutin omaan istutusalueeseen kärhön sekä ympärille maksaruohoa. Kaivoin hiekkaan kuopan, johon asetin halkaisijaltaan laajan lämpökanaaliputken pätkän ja täytin putken mullalla - näin multa pysyy siinä missä pitääkin, eikä sekoitu hiekkaan. Kärhö tuntuu viihtyvän - istutin sen vasta viime kesänä, joten se on vielä tosi pieni, mutta kukki silti jo alkukesästä. Maksaruoho on täyttänyt mukavasti alueen, eikä musta putki enää pilkota sivuilta. Maksaruoho myös suojaa kärhön juurialuetta.

Kärhölle olen asettanut kiipeilytueksi vanhojen tikkaiden pätkän. Aikeissani on vielä keksiä jokin kiva yläosa, jonka voisin asettaa tikkaiden jatkoksi. Tikkaat muodostuvat putkista, joten kiinnittäminen olisi helppoa. Vielä odotellaan inspiraatiota. 😏

puutarhapatsaat peikko aasiTiilialueelle pääsivät asustamaan ihana peikko, jonka poikani sai mummoltaan lahjaksi, sekä anopiltani saama ihana aasi. 


🔎💡🔍  Kierrättelemisiin! 🔎💡🔍


torstai 20. heinäkuuta 2017

Puutarhaunelmia: kukkia, kasveja, kiviä, patsaita ja runsautta!

Puutarhaunelmia: kukkia, kasveja, kiviä, patsaita ja runsautta! puutarha kukkapenkki lyhdytNyt onkin vierähtänyt hieman aikaa edellisestä blogikirjoituksestani. Vaikka säät ovat olleet sitä sun tätä, olemme viettäneet hieman ansaittua lomaa perheen kesken, enkä ole ehtinyt syventyä blogiin. 👧👦👨👩

Kesä on ihmeellistä aikaa. Alkukesä oli niin kylmä, että tuntui, ettei mikään oikein kasva kunnolla. Mutta oltuamme muutaman päivän poissa kotoa, kotiin tullessa pihastamme oli tullut viidakko! Sekä kukat että rikkaruohot rehottivat!

Haaveissani on oikeastikin villi, viidakkomainen salainen puutarha: paljon kasveja ja kukkia, kauniita kiviä, ihania patsaita, yllätyksiä, polkuja, paikkoja istahtaa, kauniita näkymiä. Koska sekä aikaa että rahaa on rajallisesti ja pihamme on todella iso, on tähän vielä matkaa. Jotain olemme sentään saaneet jo aikaiseksikin - ja suunnitelmia ja unelmia on pitkä liuta, kunhan ehdimme tehdä! Tässä joitain etupihamme (osin keskeneräisiä) juttuja.

Kahdessa ensimmäisessä kuvassa näkyy etuoven vieressä olevaa kukkapenkkiä, joka on rajattu vanhoilla porakivillä. Talon ja kukkapenkin väliin jää pienemmillä kivillä tehty noin puoli metriä leveä alue eli kukat eivät ole lähellä kivijalkaa. Penkkiin paistaa ainoastaan aamu- ja ilta-aurinko ja talvella katolta tippuvat lumet. Kuitenkin siinä tuntuvat viihtyvän mm. siperienkurjenmiekka, siperianunikot, patjarikko, kuolanpioni, hopeahärkki, idänkurjenpolvi ja puna-ailakki. Haluaisin kukkapenkistä vielä näyttävämmän, mutta en ole vielä saanut päätettyä miten. Aika näyttää mitä keksin. 😁 Ainakin keväisiä pikkukukkia ja kurjenmiekkoja saisi olla enemmän.

kukkapenkki reunustettu porakivillä

Kukkapenkin ja etuovelle johtavien portaiden väliin tein alueen pikkukivillä päällystetyillä betonipaloilla. Nämä palat syntyivät vahingossa rakennusaikana, kun betonia tippui sorapinnalle. Palaset olivat niin kauniita sorapintoineen, että käytin niitä pinnoitteena. Olen antanut sammalen ja kukkien levitä rakosiin. Paikkaan sopivat ihanasti valkoiset patsaat: söpö tyttö, jonka sain äidiltäni, sekä kirpputorilta löytämäni joutsen.

patsaat puutarhassa joutsen tyttö


Etupihalle olemme tehneet perinteisen kivikkopenkin vuorenkilpineen. Laajaan alueeseen olemme saaneet vuorenkilpiä sukulaisiltamme, suuri kiitos siitä 💕 Viimeisimmät lisäykset istutin vasta toissa päivänä. Ne ovat vielä hieman nuupahtaneen näköisiä, mutta jahka ne juurtuvat, ne kyllä piristyvät - sateitahan on luvassa, mikä tietää hyvää vastaistutetuille kukille. Kukkapenkin taakse on kasvanut itsestään muutama pihlaja kauniiseen riviin. Ajattelinkin jatkaa samalla linjalla ja istuttaa pihlajia koko takarivin täyteen. Lisäksi taakse pitää keksiä jotain muuta kasvustoa nykyisen heinikon tilalle. Vuorenkilpiäkin pitää saada vielä lisää.

kivikkokukkapenkki vuorenkilpi

vanhat ruusut kivikko puutarhaPihammehan on vanha maatilan piha, jossa onneksemme oli ihana vanha ruusupenkki kaivon takana. Pensaat lienevät mökinruusua ja lisäksi joukossa on hieman juhannusruusua. Tätä kukkapenkkiä olen jatkanut istuttamalla lisää erilaisia ruusuja - nämä uudet lisäykset ovat vielä aika pieniä. Mutta vanhat ruusut kukoistavat ja kukkivat aivan ihanasti! 💓

Ruusujen alle istutin sinivuokkoa. Se on lähtenyt hyvin kasvamaan ja kukki keväällä kauniisti. Ruusupensaiden takana näkyy grillikota ja oikeassa reunassa kaukana näkyy rantasaunamme.

Ruusupenkin ja talon väliin olen tehnyt kivikkoalueen, jolla kulkee betonilaattapolku. Näitä kivikkoalueita on talomme ympärillä paljon ja niiden tekemisessä on ollut iso urakka. Alla on katekangas, jonka päälle kaadoin betonia ja sen päälle asettelin kivet. Olen istuttanut rakoihin sammalta ja toiveessa on, että se leviäisi. Nämä alueet ovat mielestäni kauniita - rakastan kiviä ja etenkin sateella niiden ihanat sävyt pääsevät oikeuksiinsa.

Vanhasta kaivosta olemme tehneet umpinaisen pumppuineen - se on turvallisempi lasten kanssa ja pumppu on kätevä käyttää. Haaveissa on vielä kaivon yläpuolelle sellainen ihana pieni katos, jolloin se olisi täydellinen. 💙


🌹 🌼 🌷 Ihania puutarhahetkiä kaikille! 🌷 🌼 🌹

patsas ruusut kaivo merenneito
Merenneitopatsas viihtyy kaivolla ruusujen ympäröimänä.


maanantai 3. heinäkuuta 2017

Pikkulahti Kids -tapahtuma Raahessa - aurinkoa ja hauskaa tekemistä!

Pikkulahti Kids -tapahtuma Raahessa - aurinkoa ja hauskaa tekemistä! Bumperz kuplapallon sisälläLauantaina 1.7.2017 oli jo perinteeksi muodostunut Pikkulahti Kids -lastentapahtuma Raahessa. Kyseessä on RAKIT ry:n (Raahen Alueen Koko kansan IlmaisTapahtumat ry:n) järjestämä vuotuinen hieno tapahtuma, jossa ihan kaikki on ilmaista! Tapahtumalla on paljon sponsoreita ja talkooväkeä ja tarjolla onkin aina monenlaista tekemistä ja kokemista. Suuri Kiitos siitä 💗

Lasten kanssa ollaan käyty jo useana vuonna tapahtumassa ja aina on ollut yhtä kivaa. Tällä kertaa ehdottomasti hauskinta sekä Eemil-Eepin (7v) että Roosa-Ilonan (2v) mielestä oli vanhalla traktorilla ajelu! Tukka hulmusi ja naama loisti, kun pääsi kiertämään Raahen kaupunkia vanhan Zetorin vetämissä kärryissä! 🚜 Tässä videopätkä Zetori-ajelusta:



Eemil-Eepistä toiseksi hauskin juttu oli Bumperz-kuplapallokisa. Siinä mentiin sisään läpinäkyvään kuplaan ja tuupittiin toisia kumoon! Tämä laji oli meille aivan uusi tuttavuus - eipä oltu ennen nähty vastaavia härveleitä! Eepillä oli tosi hauskaa, vaikka kupla kuulemma painoi yllättävän paljon. Kuplan kanssa kellahtelu näytti kyllä hauskalta. Tässä video kuplakisasta:



lapsi tasapaino radallaLisäksi kokeiltiin mm. liaanihyppyä, laatikkotornien ja possujen kaatoa linnuilla eli live Angry Birdsiä, aitajuoksua, tasapainoilua ja tarkkuusheittoa. Päästiinpä maistamaan ihan ilmaiseksi makkaraa, lättyä, mehua ja jäätelöä, nam! 😋 Ei ole kumma, että kävijöitä oli riittänyt yli 4000, kuten RAKIT ry kirjoittaa. Ilmatkin sattuivat sopivasti lämpenemään ja aurinko helli tapahtumaan osallistujia.

Täytyy myöntää, että vanhasta tottumuksesta ajoimme lasten kanssa aluksi vanhalle tapahtumapaikalle eli sinne Pikkulahteen. Ihmetys oli suuri, kun siellä ei ollutkaan mitään! Onneksi nykyaikana on sellainen kuin älypuhelin, joka pelasti tilanteen ja löytyi tieto siitä, että uusi tapahtumapaikka onkin Rantapuisto. Löydettiin siis perille ja vieläpä ajoissa.

Ainoana parannusehdotuksena hienoon tapahtumaan olisi, että jossain keskeisellä paikalla olisi jonkinlainen aluekartta, josta näkisi mitä kaikkea mahtavaa onkaan tarjolla. (Ainakaan me ei sellaista huomattu.) Nyt taisi meiltä ainakin jäädä joitakin tekemisiä sivu suun, kun emme huomanneet niitä.

Kiitoksia vielä kerran kaikille järjestäneille aivan mahtavasta tapahtumasta! Lapset nauttivat suunnattomasti - kuten myös me aikuiset: joka puolella näkyi iloisia kasvoja ja innostuneita ilmeitä. Mahtavaa, mitä yhteisvoimin voikaan saada aikaan!👥👥👥 👏


Tässä vielä videokooste mukavista hetkistä:


äiti ja lapsi 
🌈 🌅 🍀 Nautitaan kesästä ja yhdessäolosta! 🍀 🌅 🌈