maanantai 14. elokuuta 2017

Katsotaan Wanhoja esineitä uusin silmin

Rakastan kaikkea wanhaa (kuten lukijat varmaan ovat huomanneet!). 💗 Eikä kaiken tarvitse olla tip-top, vaan huonekalun osista tai hieman rikkinäisistä jutuistakin saa hienoa aikaiseksi. Tässä muutama esimerkki kodistamme.

Aikanaan tontillamme vanhan navetan takana oli pieni huussirakennelma, jossa oli myös pieni, matala varastotila. Tästä romahtamassa olleesta pikkukömmöstä löysimme monenlaista vanhaa, esimerkiksi kaksi samanlaista pienen pientä kaappia, jotka ovat ilmeisesti olleet joskus osa peililipastoa tai muuta huonekalua. Kummassakin kaapissa kun törrötti ylös pitkä puuosa, joka kaartui kussakin kaapissa omalle puolelleen peilikuvana niin, että niiden väliin voisi kuvitella korkean peilin.

Kaapeissa on kauniit, tumman vihreät koristelasit ovissa ja hienot nupit. Onneksi lasit olivat säilyneet ehjinä säilytyspaikastaan huolimatta! Toisen kaapin pohjalauta on hieman vääntynyt yhdestä kulmasta, kuten kuvastakin näkyy, mutta mielestäni kolo komiassa ei haittaa! Alkuperäinen maali on ihmeen hyvänä säilynyt, enkä tehnyt kaapeille muuta kuin pyyhin ne.

Vaikka kaapit olivat selkeästi osat jostain aikojen saatossa hukkuneesta huonekalusta ja sinällään oudon näköisiä, löytyi niillekin oma paikkansa. Kun kaapit asetti vierekkäin seinälle, kaartuvat puuosat menivät nätisti vierekkäin ja muodostivat nätin koristeen kaappien päälle. Nyt ne somistavat makuuhuoneessa peilipöydän viertä sisällään hajuvesiä. Puupiipuloitten eteen tuli hieno paikka kellolle. Kaappien takana olevan paneloinnin maalasin itse tekemälläni munatemperalla, jonka sävytin lähes samanlaiseksi. Hyllyn alapuolella vanhassa naulakossa roikkuvat kauneimmat juhlalaukkuni. Harva se päivä ihailen tätä kokonaisuutta. 😘

Erään kerran vastaani tuli kirpputorilla tosi likainen, osin rikkinäinen kulmahylly, jossa oli ihania puuleikkauksia. Olen aina ihaillut tällaisia koristeellisia hyllyjä ja tämä näytti hyljätyltä, eikä hintakaan päätä huimannut. En voinut olla ostamatta sitä, vaikka yksi koristeleikkaus oli aikojen saatossa katkennut, kuten pikkukuvasta näkyy. Kotona pyyhin hyllyn perusteellisesti Tolu-vedellä ja lian ja pölyn seasta kuoriutui esiin tummapuinen hyllykaunotar. 😍

Laitoin hyllyn makuuhuoneen nurkkaan niin, että koristeellinen osa on alaspäin - koristeosaa on turha laittaa ylöspäin, kun eiväthän leikkaukset tällöin tavaran takaa kuitenkaan näkyisi. Hyllylle laitoin nätin pienen pitsireunaisen liinan ja askartelemani enkelin. Nyt ei kukaan huomaa hyllyn rikkinäistä osaa, vaan ainoastaan kauniin kokonaisuuden. Tai kuten mummoni ruukasi sanoa: "Tyhmä ei huomaa ja viisas ei sano." 😁

Mitään muuta en sinällään näillä esineille tehnyt kuin vain putsasin ne pölystä ja liasta ja asetin uusiin paikkoihinsa. Kauneus on siinä wanhassa, menneessä elämässä, joka esineistä henkii. Wanhoilla esineillä on sielu, joka puhuttelee. 💗


📯 💠 📯 Nautitaan kaikesta wanhasta kauniista! 📯 💠 📯


Jos pidät kirjoituksistani, voit seurata blogiani seuraavien avulla: Facebook, Blogit.fi, Bloglovin, Blogipolku ja Instagram.
Tai lisää itsesi sähköpostilistalle sivun alalaidasta.

lauantai 12. elokuuta 2017

Marjainen jälkiruoka jäätelön kera

Marjainen jälkiruoka jäätelön kera On punaviinimarjojen aika, slurps! 😋 Osa on vielä kypsymässä, mutta aurinkoisemmilla paikoilla ainakin meillä pensaat ovat jo punaisenaan näitä vitamiiniherkkuja. Marjoja on ihana napsia suoraan pensaasta, pakastaa talven varalle ja pyöräyttää erilaisia jälkiruokia ja leivonnaisia. Tässä jälkiruoassa punaherukka makeutuu sokerilla ja jäätelöllä. Ja kaiken kruunaa ah-niin-ihana kaurahiutale-voi-seos, nam! 😋

Meidän lapsukaiset (2 v. ja 7 v.) tykkäävät kaikkein eniten juuri punaviinimarjoista, mitä olen usein ihmetellyt. Monihan pitää näitä marjoja liian kirpeinä! Mutta meillä lapset tahtovat etenkin talvisin pakkasesta juuri näitä kirpakoita marjoja, kuten he nimittävät. Mansikat ja mustikat täytyy piilottaa esimerkiksi smoothien sekaan, mutta punaisia viinimarjoja menee ihan sellaisenaan sekä tuoreena että pakkasesta.

Kaikki herukat (puna-, musta-, viher- ja valkoherukka) sisältävät runsaasti C- ja E-vitamiineja, karotenoideja, kaliumia, flavonoideja, ravintokuituja ja orgaanisia happoja. Eli ne tosiaankin ovat terveellisiä! 👍


Punaherukkajälkiruoka


1 l tuoreita tai pakastettuja punaviinimarjoja

3 dl kaurahiutaleita
1,5 dl voita sulatettuna
1,5 dl luomuruokosokeria
1 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria

Tarjoiluun vaniljajäätelöä

Jos käytät pakastettuja marjoja, levitä jäiset punaherukat uunivuokaan tasaiseksi kerrokseksi.

Sekoita voi, sokeri, kaneli, vaniljasokeria ja kaurahiutaleet.

Levitä seos pakastemarjojen päälle (viereinen kuva tästä vaiheesta).

Paista uunissa 200 asteessa noin 30-35 minuuttia.

Jos käytät tuoreita marjoja, voit paistaa pelkän kaurahiutale-voi-seoksen ja laittaa annoksiin marjat tuoreeltaan.

Tarjoile jäätelön kera. Ja ei ku herkuttelemaan! 😍


Voit kokeilla jälkiruokaan myös muita marjoja. Esimerkiksi mansikoista saa erityisen makean herkun.


😋 🍒 Makoisia marjahetkiä! 😋 🍒


Lisätietoa herukoista ja niiden terveysvaikutuksista mm. Hyvä terveys -artikkelista ja MTV:n sivuilta.


Jos pidät kirjoituksistani, voit seurata blogiani seuraavien avulla: Facebook, Blogit.fi, Bloglovin, Blogipolku ja Instagram.
Tai lisää itsesi sähköpostilistalle sivun alalaidasta.

torstai 10. elokuuta 2017

Jännittäviä hetkiä Joulupukin Pajakylässä!

Jännittäviä hetkiä Joulupukin Pajakylässä! Viimeksi kerroin viikonlopustamme Rovaniemellä, jossa Eepi ja Reni ajoivat karting-kilpailuissa, ja mainitsin tehneeni jotain jännää Roosan kanssa lauantaina. Jokos arvasitte hymiöstä, mitä jännää me teimme? 🎅 Kävimme tietenkin tapaamassa itse Joulupukkia! 😲

Valokuva: Joulupukin Kamarin tonttu


"Eikö täällä olekaan mitään sisällä?"
Koska Renillä ja Eepillä oli auto käytössään, lähdimme Roosan kanssa lauantaiaamuna talsimaan Rovaniemen katuja etsien bussipysäkkiä, jolta pääsisimme suuntaamaan Joulupukin Pajakylää kohti. Löysimme lopulta pysäkin ja onneksi myös linja-autoaikataulun. Busseja tietenkin meni vain reilun tunnin välein ja olimme juuri nähneet bussin vilahtavan ennen pysäkille saapumista, joten jouduimme odottelupuuhiin. Vieressä oli onneksi leikkipuisto, jonne Roosa onnellisena juoksi touhuamaan. Ja eihän häntä sitten meinannut leikkipuistosta saada ollenkaan pois!

Lopulta istuimme matkalla kohti Joulupukin Pajakylää - bussimatkakin on lapsesta jännä seikkailu. Saavuttuamme perille kiertelimme hieman kylässä ja kävimme syömässä munkit ja juomassa kahvit ja maidot. Arvaattekohan kumpi sai kumman juoman? ☕ Ja arvaattekohan kumpi söi munkistaan vain ah-niin-ihanan-makean-vaaleanpunaisen-päällisen ja antoi loput munkista toiselle? 🍩 😄

Herkkujen jälkeen suuntasimme Joulupukin kamariin. Ulkona paistoi aurinko ja oli todella valoisaa. Mutta kun menimme Joulupukin kamarin ovesta sisälle, siellä olikin todella hämärää ja ainoa valo tuli katon tähtivaloista. Roosaa (2 v) alkoi heti hieman jännittää ja hän halusi syliin turvaan sopertaen "Äiti, mennään poit". Auringossa tulvivan pihan jälkeen hämärä huone tuntui pelottavalta.

Katsellen ympärille ja jutellen kaikesta näkemästämme kävelimme eteenpäin. Luolamaisessa tilassa kävelimme ritisevän jäätikön poikki ja nurkassa oli paljon jäämurskaa, jolla Roosa olisi tahtonut leikkiä. Seuraavaksi eteen tuli valtava, toimiva koneisto, jossa oli heilureita ja vaikka mitä pyöriviä osia. Tämäkin hieman jännitti Roosaa. Pitkät portaat ylös ja valokuvagallerian jälkeen olikin tonttu oven suussa kysymässä, haluammeko tavata Joulupukin.

Pääsimme siis Joulupukin luo. Roosa oli koko ajan sylissä ja tosi jännittynyt. 😨 Jäimme ensin hieman kauemmas seisomaan ennen kuin hivuttauduin penkin toiseen päähän istumaan. Ilmeisesti kesäinen Joulupukin tapaaminen tällaisessa jännässä paikassa oli hieman liikaa, eikä Roosa saanut sanaa suustaan. Hän lähinnä rimpuili sylissäni. Ihana Joulupukki yritti kysellä Roosalta kaikkia mukavia asioita, mutta Roosa-ressukkaa vain jännitti ja hän halusi ilmiselvästi pois. Kuvaa varten hivuttauduin hieman lähemmäksi Joulupukkia Roosa sylissä - tonttu tosin tuumasi, että valokuvauskohde oli hieman liikkuvaista sorttia. 😁

Jälkeenpäin kysyin Roosalta, millainen Joulupukki oli ja Roosa meinasi, että hän on mukava ja kiltti. Ja Joulupukki kuulemma saa tulla meillä käymään jouluna. Kauhunhetkistä huolimatta tapaaminen taisi siis sittenkin olla ihan mukava, näin jälkikäteen ajatellen! 😀

Jännityksellä odotan ensi joulua ja Roosan reaktioita. Kyllä joulu sieltä tulla jollottaa - siihenhän on enää vaivaiset 135 päivää! 🎅 💗


💗 🎅 💗 Hauskaa joulun odotusta kaikille! 💗 🎅 💗



Jos pidät kirjoituksistani, voit seurata blogiani seuraavien avulla: Facebook, Blogit.fi, Bloglovin, Blogipolku ja Instagram.
Tai lisää itsesi sähköpostilistalle sivun alalaidasta.

maanantai 7. elokuuta 2017

Sattumuksia kartingin Lappicup-kilpailuissa Rovaniemellä

Sattumuksia kartingin Lappicup-kilpailuissa Rovaniemellä Viime viikonloppu meni perheen kanssa Rovaniemellä, jossa ajettiin kartingin Lappicupin osakilpailu. Suuntasimme perjantaina aamupäivällä pohjoista kohti ja tulimme takaisin kotiin eilen sunnuntaina myöhään illalla. Eepillä ja Renillä - kuten muillakin innokkailla kartingin harrastajilla - vierähti koko viikonloppu kartingin parissa: jos ei ajettu, sitten rempattiin autoja! Tässä harrastuksessa tuntuu olevan kuljettajan taitojen lisäksi tarpeen myös kärsivällisyys ja mekaanikon taidot! 🔧

Perjantaina saavuimme Rovaniemelle iltasella ja suuntasimme suoraan Santa Claus Kartingin radalle Mäntyvaaraan. Ilta meni telttaa pystytellessä, tavaroita järjestellessä ja autoja rempatessa. Minä juoksin Roosan perässä. 😵 Ennen sulkemista yhdeksältä illalla Eepi ja Renikin ehtivät pyörähtää radalla. Huoneistohotellissa oltiin vasta kymmenen jäljestä illalla ja piti vielä raahata matkatavaroita ja syödäkin. Nukkumaan päästiin puolen yön maissa - ei paljoa tarvinut Nukkumattia odotella etenkään kahden nuorimmaisen! 😴



Aikaisin lauantaiaamuna Eepi ja Reni lähtivät takaisin radalle. Tarkoituksena oli käyttää päivä ajamiseen ja rataan tutustumiseen, mutta toisin kävi. Eepi ehti ajaa jonkin verran, kun auton moottori päätti tehdä tenän ja hajosi! Onneksi ihanalta paikalla olijalta löytyi käytetty moottori ostettavaksi ja Reni pääsi remontoimaan autoa uuteen uskoon. Siinäpä suurin osa päivästä taisi mennäkin. Onneksi Eepi ehti vielä iltasella testailla autoa. Kun nämä kaksi innokasta karting-harrastajaa saapuivat hotellille, kello oli jo lähes kymmenen ja Roosakin jo nukkua tirsotti.

Sunnuntaiaamuna varahin Eepi ja Reni taas läksivät radalle - oli varsinainen kisapäivä. Aluksi valmistauduttiin päivän koitokseen ja kertailtiin nuorten kuskien kanssa esimerkiksi lippuja. Itse kisat starttasivat kello 11 ja heti ensimmäinen lähtö oli Cadet-luokalle, jossa Eepikin ajaa. Eka lähtö meni Eepiltä hienosti ja tuloksena oli kolmas sija. Reni-iskä ajoi Rotax-Max-luokan lähdössään hienosti ensimmäiselle sijalle.

Lähes kaikkialla muualla Suomessa tuntui sataneen koko viikonlopun ajan, mutta onneksi Rovaniemellä oli pelkästään pilvistä. Kovin lämmintä ei ollut, mutta sehän on vain hyvä asia kuskeille: kovin kuumalla ilmalla on tukala ajaa. Viileä ilma tosin teki tepposet Eepille toisessa lähdössä: rata ja renkaat eivät oikein pitäneet kylmyyden takia, mutta Eepi ei malttanut ottaa mutkia tarpeeksi varovasti. Niinpä auto luisti eräässä mutkassa ympäri ja Eepi ajoi perä edellä puskaan.

Autossa oli sen verran vauhtia ja pysäys niin luja, että Eepi kävi ambulanssissa tarkistuttamassa itsensä. Onneksi kunnon kypärä ja niskatuki suojaavat ja rytäkästä selvittiin säikähdyksellä. Sen verran äkkipysäys otti Eepin päähän, että hän halusi jättää seuraavan lähdön väliin ja lepäsi. Sitten taas mentiin viimeiset ajot ja Eepi ajoikin tosi hyvin!

Lähtöjä oli yhteensä kaikilla luokilla päivän aikana kuusi ja Cadet-luokassa kussakin lähdössä kymmenen kierrosta. Ajamista siis riitti ja illalla kuskit olivatkin melko lailla poikki. Poikki olin itsekin, kun päivän ajan Roosan perässä juoksin! 😵 Meidän pikkuneiti on aika vilkasta sorttia, eikä yhdessä kohdassa kauaa viihdy. Olisipa itsellä edes puolet siitä energiasta, jota tuollaisella Duracelilla on! Onneksi sain Roosan edes siksi aikaa istumaan hieman aloillaan, kun Eepi ja Reni ajoivat.

Päivän kokonaistuloksissa Eepi oli omassa Cadet-luokassaan hienosti kuudes huolimatta kahdesta epäonnisesta lähdöstä - toisesta puskaan ajon takia keskeytyneestä ja toisesta huilimisen takia väliin jääneestä. Reni-iskä puolestaan voitti oman Rotax Max -luokkansa. Hienosti meni siis molemmilla 👏 Nuorille Cadet-kuskeille jaetaan kaikille palkinnot, mikä on hieno asia. Kyllä kaikki ansaitsivat ajoistaan palkintonsa! Ja ne pokaalit ovat tärkeitä nuorille saajilleen!

Päivä oli mukava ja bensankatkuinen! 😀 Tunnelma kisoissa oli kiva ja kaikki ystävällisiä toisilleen. Lapsikuskeilla riitti puuhaa varikolla omien ajojen välissä skuuttaillen tai muuten vain keskenään touhuten.

Ja mitäs minä ja Roosa teimmekään lauantaina, kun emme olleet kartingradalla? Niistä jännittävistä hetkistä voin kertoa myöhemmin blogissa! 🎅



🏄 🏊 🏇 Hauskoja hetkiä rakkaiden harrastusten parissa! 🏁 🏃 🎾



Jos pidät kirjoituksistani, voit seurata blogiani seuraavien avulla: Facebook, Blogit.fi, Bloglovin, Blogipolku ja Instagram.
Tai lisää itsesi sähköpostilistalle sivun alalaidasta.