torstai 31. elokuuta 2017

Luonnonvoimien mullistus: leluarmeijoiden hyökkäys!

Luonnonvoimien mullistus: leluarmeijoiden hyökkäys!
lastenhuone sekaisin
Eemil-Eepin 7v huoneen ovat vallanneet mm. legot ja kuljetusvälineet.
Roosa-Ilona 2 v. ja Eemil-Eepi 7 v. ovat viime päivinä saaneet leikkiä aikalailla rauhassa kotosalla, koska olen ollut kiireisenä monenlaisten askareiden parissa. Kaikkihan varmaan arvaavat, miten siinä käy, kun lapset touhuavat mielin määrin? Joka paikka on kuin pyörremyrskyn jäljiltä! 😱

Pahimmassa sotkussa ovat arvatenkin kummankin lapsen omat huoneet. Mutta leluja on jotenkin kummasti ehtinyt kulkeutua joka ikiseen huoneeseen talossa. Tai perun puheeni: wc-tilat taitavat vielä olla ilman lelukuorrutusta.
lelut lattialla kaaos
Onneksi kaikkea ei ole levitetty, mutta tarpeeksi asti silti.

Lasten lelut tuntuvat vyöryvän joka paikkaan kuin luonnon voima! Vaikka niitä kuinka yrittäisi siivota ja järjestellä omille paikoilleen, ne samanaikaisesti juoksevat takaisin sinne tänne pitkin huushollia. Epätoivoista ja turhauttavaa taistelua tuulimyllyjä vastaan! 😲

Totuuden nimissä täytyy sanoa, että Eepin huoneen tila ei ole täysin omistajansa omaa aikaansaannosta. Viikonloppuna olivat kylässä Eepin serkut, jotka kaiketi myös hoitivat oman osuutensa leikkimisestä - lue: lelujen levittämisestä. Eepi on vain jatkanut siitä, mihin viikonloppuna jäätiin. 😁
lastenhuoneen kaaos
Roosan 2v huoneen järjestyksestä on pitänyt huolta neiti ihan itse...

Roosa puolestaan on tainnut kunnostautua hommassa lähinnä yksin - kunnia siitä hänelle! Hän tuntuukin olevan tosi tehokas ja nopea touhuissaan. Tällä hetkellä sotku ei itse asiassa ole yhtä paha kuin joskus (!), mutta riittävän...

Vaikka olen kuinka yrittänyt omien touhujen keskeltä neuvoa (välillä hieman painokkaamminkin), että Roosa ja Eepi laittaisivat leluja poiskin, ovat ohjeet ilmeisesti tipahtaneet suoraan toisesta korvasta ulos. Ainakaan meillä ei uhkailu, ei lahjonta, ei kiristys, ei mikään tunnu toimivan - on yritetty Eepin kanssa jo sen seitsemän vuotta, Roosan kanssa hieman vähemmän. Mikään muu ei auta kuin se, että alan itse siivoamaan leluja ja houkuttelen heitä mukaan.
lapsen oma huone sikinsokin
Suloinen sekamelska kaikkea mahdollista...

Muistan toki omastakin lapsuudestani sen, että vaikka oma huone olikin ihan mukavan kokoinen, oli se usein niin täynnä keskeneräisiä leikkejä, että uudet leikit piti aloittaa jossain muualla päin kotia - äidin ilahdukseksi. Eihän niitä ihania leikkejä millään olisi raaskinut poiskaan siivota! Siinäpä se ongelma onkin: missä vaiheessa leikit ovat niin loppu, että lelut voi kerätä takaisin omille paikoilleen?
leikkikattaus leikkiruoat syödään leikisti
Roosan tekemä ihana kattaus - missäs muualla kuin olohuoneen pöydällä.

Ymmärrän näkökulman liiankin hyvin: jos on menossa mahtava leikki, jota haluaisi jatkaa myöhemmin, miksi pitäisi siivota kaikki pois? Leikin aloittamiseen - eli vaikkapa sen patjoista, peitoista, tyynyistä ja kaikenlaisista leluista rakennellun auton tekemiseen - menee taas seuraavalla kerralla hirveästi aikaa, eikä taaskaan ehdi varsinaisesti leikkiä kauaa.

Tosin etenkin 2-vuotiaan Roosan tapauksessa tuntuu usein, että kaikista parasta leikkimistä on nimeen omaan se, kun tavaroita levittelee ympäriinsä. Etenkin, kun joku muu (kuten minä) yrittää epätoivon vimmalla koota niitä paikoilleen...

Olisipa mielenkiintoista tietää, miten muissa perheissä on ratkaistu nämä leluarmeijoiden hyökkäysongelmat! 😕


Koitetaan pärjätä näiden luonnonvoimien keskellä!

🙈 🙏 Voimia ja rauhaa muillekin saman asian parissa kamppaileville! 🙏 🙈


PS: Blogin ulkoasun muokkaus on yhä vielä kesken - se tuntuu olevan aikaavievää puuhaa ja yllättävän kinkkistä. En millään tahdo saada etenkään mobiilinäkymää vääntymään haluamanilaiseksi. Jos tätä lukee joku kokeneempi bloginpitäjä tai webbikoodaaja, otan kiitollisena vastaan vinkit ja vihjeet. 🙏


keskiviikko 23. elokuuta 2017

Makeimmat marjat luonnonvadelmapensaista

Makeimmat marjat luonnonvadelmapensaista Nyt täytyy sanoa, että luonnon antimet ovat parhaimmillaan! Oletteko tutkailleet luonnonvadelmapensaita? Ainakin meillä ne pursuavat punaisenaan! En muista koskaan nähneeni niin paljon marjoja kuin tänä vuonna. Ja miten ihania ja makeita vatut ovatkaan! Mikään ei voita tuoreita luonnonvadelmia suoraan pensaasta syötynä, nam! 😋

Vaikka luonnonvadelmapensaissa olisi vain parikin marjaa, aina ollaan lasten kanssa ne syöty - tai oikeammin, olen poiminut ne lasten syötäväksi.  Olemmekin antaneet luonnonvattupuskien kasvaa rauhassa siellä täällä tontilla, etenkin kun tuota lääniäkin riittää. Tänä vuonna pensaat päättivät kiittää säästäjiänsä. 👌

Kun huomasin raakileiden määrän pensaissa, olin ihan varma, että eihän nuo nyt tuosta millään kaikki kypsy - pakko olla jotain hämärää. Mietin, että jos yrittävät kypsyä, niin kyllä taitavat olla matoisia tai homehtua. Mutta toisin kävi! Pakko on vain uskoa silmiään, kun pensaissa kypsyy jatkuvasti lisää makeita herkkuja! 😍

Yleensä luonnonvatut ovat tosi pieniä ja niin suurin osa on nytkin. Mutta jostain kumman syystä kahdessa pensaassa marjat ovat aivan valtavan kokoisia. Itse asiassa nämä marjat eivät ole aivan yhtä makeita kuin pienemmät marjat, mutta kokoa niillä riittää. Nämä kaksi isomarjaista pensasta päättivät ilmestyä isestään meidän vuorenkilpialueen taakse (josta kerroin aiemmin blogissani).

Taidan antaa näiden pensaiden jäädä paikoilleen ja katson, kuinka käy ensi vuonna - vieläkö marjoja riittää. Isoja marjoja on mukava pakastaa talvea varten. Yleensä luonnonvatut ovat niin pieniä, että ne pistetään poskeen saman tien pensaista.

Olen istuttanut useamman jalostetun vadelmapensaan marjamaalle, mutta jostain syystä lähes kaikki kuolivat heti ensimmäisenä talvena. Viime vuosina on ollut niin ihmeellisiä syksyjä ja talvia ja lämpötilat ovat sahanneet jatkuvasti, etteivät nämä jalostetut näimmä kestäneet. Mutta luonnonvadelmat näyttävät vain tykkäävän! 😮

Luonnonvadelmia syödessä kannattaa aina tarkistaa marja sisältä, koska joskus niissä on tosi paljon matoja. Mutta tänä vuonna olen löytänyt vasta kaksi matoa, vaikka vattuja on syöty lasten kanssa varmaan enemmän kuin muutamana edellisenä vuonna yhteensä! Ihmeellinen kesä, täytyy sanoa.

Syksy on tainnut saapua kelien puolesta. Ainakin täällä on ilma viilentynyt ja satelee aika usein. Mutta kesän makuja pääsee vielä maistelemaan luonnon herkkujen parissa.



Vadelmat, kuten muutkin luonnon marjat, ovat terveellistä herkkua. Niissä on mm. paljon C- ja K-vitamiineja ja kivennäisaineita. Kuitua on enemmän kuin missään muussa marjassamme. Vadelma hellii vatsaa ja vastustuskykyä! Luonnonvattupensaita kannattaa katsella hakkuualueilta, metsäteiden tai peltojen reunoilta ja rantalehdoista.




😋 🍒 🍓 Nautitaan luonnon terveyherkuista! 😋 🍒 🍓


Kiitä kirjoituksesta jakamalla alla olevien nappien avulla. 🙏

Lisää tietoa vadelmista:  Satokausikalenterin blogi, Luontoportti


PS: olen yrittänyt muokata blogin ulkonäköä ja nappuloita parempaan kuosiin. Homma on vielä osittain kesken, mutta toivottavasti ei haittaa käyttöä. Kommentteja otetaan vastaan uusista jutuista! 🙏


torstai 17. elokuuta 2017

Nauhuksia, liljoja, pisamakelloa ja Rosa Mundi

Nauhuksia, liljoja, pisamakelloa ja Rosa Mundi kukkapenkki liljat nauhukset Aiemmin kirjoitin vanhoilla tiilillä reunustetusta kukkapenkistä, joka on lasten hiekkalaatikon vieressä. Silloin kuvissa ei paljon kukkia näkynyt, mutta nyt tilanne on huomattavasti parempi, vai mitä? Kukassa on tällä hetkellä suloisia pisamakelloja, upeita liljoja sekä majesteettisia nauhuksia. Päivänliljat ovat nupuilla, joten toivottavasti nekin pian aukeaisivat - yksi kukka yrittää jo.

Eri värisiä liljoja olen istuttanut ympäri pihaa - ne ovat niin kauniita! Harmillista kyllä, tässä kukkapenkissä ne eivät ole kovin hyvin viihtyneet, vaan iso osa on hävinnyt - liekö paleltuneet talvella. Mutta toivottattavasti nämä yksilöt jaksavat ilahduttaa kukillaan vuodesta toiseen.

puutarha kukat portaat

pisamakello kukkii
Pisamakello.
Erilaisia nauhuksia haluaisin pihalleni enemmän ja haaveissani siintää iso kukkapenkki täynnä näitä majesteetteja. Ne ovat näyttäviä ja kukinnot kestävät kauan. Tässä kukkapenkissä taitaa olla valtikkanauhusta ja aurinkonauhusta, ainakin lehtien ja kukintojen perusteella. (Enhän minä muista ulkoa, enkä ole mihinkään ylös kirjannut! 😳) Osan pihamme nauhuksista olen ostanut minimaalisen pieninä euron taimina puutarhalta ja olen onneksi saanut ne kasvamaan isoiksi.

Ihana pisamakello tuntuu olevan hyvä leviämään - ostin pari vuotta sitten pienehkön taimen joltain kirpputorilta ja nyt se on jo vallannut aika paljon alaa kukkapenkistä. Mutta kukka on niin suloinen ja kukintaa kestää kauan, joten saa vallata niin paljon kuin haluaa. 💓 Jos joku kukka viihtyy paikallaan ja vieläpä haluaa levitä, miksi sitä hillitsemään? Silloinhan homma on hyvin, kun kukka viihtyy! Jos näyttää, että joku toinen kukka jää jalkoihin, siirrän sen mieluummin pois alta toiseen penkkiin. Kukat saavat olla meillä villejä ja vapaita ja mennä sinne, missä viihtyvät. (Tai joskus päättävät olla viihtymättä...)

Tiilillä kierretyn kukkapenkin lähellä on ruusualue, joka häämöttää toisessa kuvassa taustalla, portaiden takana. Sinne ostin keväällä aivan ihanan kirjoapteekkarinruusun nimeltään Rosa Mundi. Sehän on ilmiselvästi meidän Roosa-Ilonan kukka - kutsun häntä joskus Rosamundaksi. Ruusu on viihtynyt paikassaan niin hyvin, että siinä on jo monta kukkaa ja nuppua. Kukat ovat aivan ihanat! 💗 Toivotaan, että Rosa Mundi viihtyy paikassaan ja pärjäisi talvenkin yli. Tätä ruusua olisi ihana saada iso alue.

Kukinta-ajat ovat tänä kesänä rutkasti myöhässä.
ruusu Rosa Mundi kirjoapteekkarinruusu
Kirjoapteekkarinruusu Rosa Mundi.
Pisamakellojen olisi myös pitänyt kukkia heinäkuussa - nyt ovat kukkineet elokuun alusta asti. Kirjoapteekkarinruusun pitäisi kukkia jo heinäkuun alusta lähtien ja alkoi vasta nyt pari päivää sitten kukkimaan. Mutta onneksi kukkivat! 👌


Nyt on ollut ihanan lämpimiä elokuun päiviä.


😎 🌹 🌞 Siispä nautitaan kesäkeleistä ja ihanista kukista! 😎 🌹 🌞



maanantai 14. elokuuta 2017

Katsotaan Wanhoja esineitä uusin silmin

Katsotaan Wanhoja esineitä uusin silmin vanhat huonekalun osat uudessa käytössäRakastan kaikkea wanhaa (kuten lukijat varmaan ovat huomanneet!). 💗 Eikä kaiken tarvitse olla tip-top, vaan huonekalun osista tai hieman rikkinäisistä jutuistakin saa hienoa aikaiseksi. Tässä muutama esimerkki kodistamme.

Aikanaan tontillamme vanhan navetan takana oli pieni huussirakennelma, jossa oli myös pieni, matala varastotila. Tästä romahtamassa olleesta pikkukömmöstä löysimme monenlaista vanhaa, esimerkiksi kaksi samanlaista pienen pientä kaappia, jotka ovat ilmeisesti olleet joskus osa peililipastoa tai muuta huonekalua. Kummassakin kaapissa kun törrötti ylös pitkä puuosa, joka kaartui kussakin kaapissa omalle puolelleen peilikuvana niin, että niiden väliin voisi kuvitella korkean peilin.

Kaapeissa on kauniit, tumman vihreät koristelasit ovissa ja hienot nupit. Onneksi lasit olivat säilyneet ehjinä säilytyspaikastaan huolimatta! Toisen kaapin pohjalauta on hieman vääntynyt yhdestä kulmasta, kuten kuvastakin näkyy, mutta mielestäni kolo komiassa ei haittaa! Alkuperäinen maali on ihmeen hyvänä säilynyt, enkä tehnyt kaapeille muuta kuin pyyhin ne.

rikkinäinen hylly käyttöönVaikka kaapit olivat selkeästi osat jostain aikojen saatossa hukkuneesta huonekalusta ja sinällään oudon näköisiä, löytyi niillekin oma paikkansa. Kun kaapit asetti vierekkäin seinälle, kaartuvat puuosat menivät nätisti vierekkäin ja muodostivat nätin koristeen kaappien päälle. Nyt ne somistavat makuuhuoneessa peilipöydän viertä sisällään hajuvesiä. Puupiipuloitten eteen tuli hieno paikka kellolle. Kaappien takana olevan paneloinnin maalasin itse tekemälläni munatemperalla, jonka sävytin lähes samanlaiseksi. Hyllyn alapuolella vanhassa naulakossa roikkuvat kauneimmat juhlalaukkuni. Harva se päivä ihailen tätä kokonaisuutta. 😘

Erään kerran vastaani tuli kirpputorilla tosi likainen, osin rikkinäinen kulmahylly, jossa oli ihania puuleikkauksia. Olen aina ihaillut tällaisia koristeellisia hyllyjä ja tämä näytti hyljätyltä, eikä hintakaan päätä huimannut. En voinut olla ostamatta sitä, vaikka yksi koristeleikkaus oli aikojen saatossa katkennut, kuten pikkukuvasta näkyy. Kotona pyyhin hyllyn perusteellisesti Tolu-vedellä ja lian ja pölyn seasta kuoriutui esiin tummapuinen hyllykaunotar. 😍

koristeleikattu vanha hyllyLaitoin hyllyn makuuhuoneen nurkkaan niin, että koristeellinen osa on alaspäin - koristeosaa on turha laittaa ylöspäin, kun eiväthän leikkaukset tällöin tavaran takaa kuitenkaan näkyisi. Hyllylle laitoin nätin pienen pitsireunaisen liinan ja askartelemani enkelin. Nyt ei kukaan huomaa hyllyn rikkinäistä osaa, vaan ainoastaan kauniin kokonaisuuden. Tai kuten mummoni ruukasi sanoa: "Tyhmä ei huomaa ja viisas ei sano." 😁

Mitään muuta en sinällään näillä esineille tehnyt kuin vain putsasin ne pölystä ja liasta ja asetin uusiin paikkoihinsa. Kauneus on siinä wanhassa, menneessä elämässä, joka esineistä henkii. Wanhoilla esineillä on sielu, joka puhuttelee. 💗


📯 💠 📯 Nautitaan kaikesta wanhasta kauniista! 📯 💠 📯


Jos pidät kirjoituksistani, voit seurata blogiani seuraavien avulla: Facebook, Blogit.fi, Bloglovin, Blogipolku ja Instagram.
Tai lisää itsesi sähköpostilistalle sivun alalaidasta.


lauantai 12. elokuuta 2017

Marjainen jälkiruoka jäätelön kera

Marjainen jälkiruoka jäätelön kera jälkiruoka ohje marjat jäätelöOn punaviinimarjojen aika, slurps! 😋 Osa on vielä kypsymässä, mutta aurinkoisemmilla paikoilla ainakin meillä pensaat ovat jo punaisenaan näitä vitamiiniherkkuja. Marjoja on ihana napsia suoraan pensaasta, pakastaa talven varalle ja pyöräyttää erilaisia jälkiruokia ja leivonnaisia. Tässä jälkiruoassa punaherukka makeutuu sokerilla ja jäätelöllä. Ja kaiken kruunaa ah-niin-ihana kaurahiutale-voi-seos, nam! 😋

viinimarjatMeidän lapsukaiset (2 v. ja 7 v.) tykkäävät kaikkein eniten juuri punaviinimarjoista, mitä olen usein ihmetellyt. Monihan pitää näitä marjoja liian kirpeinä! Mutta meillä lapset tahtovat etenkin talvisin pakkasesta juuri näitä kirpakoita marjoja, kuten he nimittävät. Mansikat ja mustikat täytyy piilottaa esimerkiksi smoothien sekaan, mutta punaisia viinimarjoja menee ihan sellaisenaan sekä tuoreena että pakkasesta.

Kaikki herukat (puna-, musta-, viher- ja valkoherukka) sisältävät runsaasti C- ja E-vitamiineja, karotenoideja, kaliumia, flavonoideja, ravintokuituja ja orgaanisia happoja. Eli ne tosiaankin ovat terveellisiä! 👍


Punaherukkajälkiruoka


1 l tuoreita tai pakastettuja punaviinimarjoja

3 dl kaurahiutaleita
1,5 dl voita sulatettuna
1,5 dl luomuruokosokeria
1 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria

Tarjoiluun vaniljajäätelöä

ruokaohje marjaherkkuJos käytät pakastettuja marjoja, levitä jäiset punaherukat uunivuokaan tasaiseksi kerrokseksi.

Sekoita voi, sokeri, kaneli, vaniljasokeria ja kaurahiutaleet.

Levitä seos pakastemarjojen päälle (viereinen kuva tästä vaiheesta).

Paista uunissa 200 asteessa noin 30-35 minuuttia.

Jos käytät tuoreita marjoja, voit paistaa pelkän kaurahiutale-voi-seoksen ja laittaa annoksiin marjat tuoreeltaan.

Tarjoile jäätelön kera. Ja ei ku herkuttelemaan! 😍


Voit kokeilla jälkiruokaan myös muita marjoja. Esimerkiksi mansikoista saa erityisen makean herkun.


😋 🍒 Makoisia marjahetkiä! 😋 🍒




Lisätietoa herukoista ja niiden terveysvaikutuksista mm. Hyvä terveys -artikkelista ja MTV:n sivuilta.


torstai 10. elokuuta 2017

Jännittäviä hetkiä Joulupukin Pajakylässä!

Jännittäviä hetkiä Joulupukin Pajakylässä! Viimeksi kerroin viikonlopustamme Rovaniemellä, jossa Eepi ja Reni ajoivat karting-kilpailuissa, ja mainitsin tehneeni jotain jännää Roosan kanssa lauantaina. Jokos arvasitte hymiöstä, mitä jännää me teimme? 🎅 Kävimme tietenkin tapaamassa itse Joulupukkia! 😲

Joulupukin pajakylä lasta jännittää
Valokuva: Joulupukin Kamarin tonttu


lapsi reessä pakettien kanssa
"Eikö täällä olekaan mitään sisällä?"
Koska Renillä ja Eepillä oli auto käytössään, lähdimme Roosan kanssa lauantaiaamuna talsimaan Rovaniemen katuja etsien bussipysäkkiä, jolta pääsisimme suuntaamaan Joulupukin Pajakylää kohti. Löysimme lopulta pysäkin ja onneksi myös linja-autoaikataulun. Busseja tietenkin meni vain reilun tunnin välein ja olimme juuri nähneet bussin vilahtavan ennen pysäkille saapumista, joten jouduimme odottelupuuhiin. Vieressä oli onneksi leikkipuisto, jonne Roosa onnellisena juoksi touhuamaan. Ja eihän häntä sitten meinannut leikkipuistosta saada ollenkaan pois!

Lopulta istuimme matkalla kohti Joulupukin Pajakylää - bussimatkakin on lapsesta jännä seikkailu. Saavuttuamme perille kiertelimme hieman kylässä ja kävimme syömässä munkit ja juomassa kahvit ja maidot. Arvaattekohan kumpi sai kumman juoman? ☕ Ja arvaattekohan kumpi söi munkistaan vain ah-niin-ihanan-makean-vaaleanpunaisen-päällisen ja antoi loput munkista toiselle? 🍩 😄

Herkkujen jälkeen suuntasimme Joulupukin kamariin. Ulkona paistoi aurinko ja oli todella valoisaa. Mutta kun menimme Joulupukin kamarin ovesta sisälle, siellä olikin todella hämärää ja ainoa valo tuli katon tähtivaloista. Roosaa (2 v) alkoi heti hieman jännittää ja hän halusi syliin turvaan sopertaen "Äiti, mennään poit". Auringossa tulvivan pihan jälkeen hämärä huone tuntui pelottavalta.

lapsi ja JoulupukkiKatsellen ympärille ja jutellen kaikesta näkemästämme kävelimme eteenpäin. Luolamaisessa tilassa kävelimme ritisevän jäätikön poikki ja nurkassa oli paljon jäämurskaa, jolla Roosa olisi tahtonut leikkiä. Seuraavaksi eteen tuli valtava, toimiva koneisto, jossa oli heilureita ja vaikka mitä pyöriviä osia. Tämäkin hieman jännitti Roosaa. Pitkät portaat ylös ja valokuvagallerian jälkeen olikin tonttu oven suussa kysymässä, haluammeko tavata Joulupukin.

Pääsimme siis Joulupukin luo. Roosa oli koko ajan sylissä ja tosi jännittynyt. 😨 Jäimme ensin hieman kauemmas seisomaan ennen kuin hivuttauduin penkin toiseen päähän istumaan. Ilmeisesti kesäinen Joulupukin tapaaminen tällaisessa jännässä paikassa oli hieman liikaa, eikä Roosa saanut sanaa suustaan. Hän lähinnä rimpuili sylissäni. Ihana Joulupukki yritti kysellä Roosalta kaikkia mukavia asioita, mutta Roosa-ressukkaa vain jännitti ja hän halusi ilmiselvästi pois. Kuvaa varten hivuttauduin hieman lähemmäksi Joulupukkia Roosa sylissä - tonttu tosin tuumasi, että valokuvauskohde oli hieman liikkuvaista sorttia. 😁

Jälkeenpäin kysyin Roosalta, millainen Joulupukki oli ja Roosa meinasi, että hän on mukava ja kiltti. Ja Joulupukki kuulemma saa tulla meillä käymään jouluna. Kauhunhetkistä huolimatta tapaaminen taisi siis sittenkin olla ihan mukava, näin jälkikäteen ajatellen! 😀

Jännityksellä odotan ensi joulua ja Roosan reaktioita. Kyllä joulu sieltä tulla jollottaa - siihenhän on enää vaivaiset 135 päivää! 🎅 💗


💗 🎅 💗 Hauskaa joulun odotusta kaikille! 💗 🎅 💗


maanantai 7. elokuuta 2017

Sattumuksia kartingin Lappicup-kilpailuissa Rovaniemellä

Sattumuksia kartingin Lappicup-kilpailuissa Rovaniemellä karting kisoissa perhe harrastaa Viime viikonloppu meni perheen kanssa Rovaniemellä, jossa ajettiin kartingin Lappicupin osakilpailu. Suuntasimme perjantaina aamupäivällä pohjoista kohti ja tulimme takaisin kotiin eilen sunnuntaina myöhään illalla. Eepillä ja Renillä - kuten muillakin innokkailla kartingin harrastajilla - vierähti koko viikonloppu kartingin parissa: jos ei ajettu, sitten rempattiin autoja! Tässä harrastuksessa tuntuu olevan kuljettajan taitojen lisäksi tarpeen myös kärsivällisyys ja mekaanikon taidot! 🔧

karting auton punnitus Perjantaina saavuimme Rovaniemelle iltasella ja suuntasimme suoraan Santa Claus Kartingin radalle Mäntyvaaraan. Ilta meni telttaa pystytellessä, tavaroita järjestellessä ja autoja rempatessa. Minä juoksin Roosan perässä. 😵 Ennen sulkemista yhdeksältä illalla Eepi ja Renikin ehtivät pyörähtää radalla. Huoneistohotellissa oltiin vasta kymmenen jäljestä illalla ja piti vielä raahata matkatavaroita ja syödäkin. Nukkumaan päästiin puolen yön maissa - ei paljoa tarvinut Nukkumattia odotella etenkään kahden nuorimmaisen! 😴


lapsi harrastaa karting
Aikaisin lauantaiaamuna Eepi ja Reni lähtivät takaisin radalle. Tarkoituksena oli käyttää päivä ajamiseen ja rataan tutustumiseen, mutta toisin kävi. Eepi ehti ajaa jonkin verran, kun auton moottori päätti tehdä tenän ja hajosi! Onneksi ihanalta paikalla olijalta löytyi käytetty moottori ostettavaksi ja Reni pääsi remontoimaan autoa uuteen uskoon. Siinäpä suurin osa päivästä taisi mennäkin. Onneksi Eepi ehti vielä iltasella testailla autoa. Kun nämä kaksi innokasta karting-harrastajaa saapuivat hotellille, kello oli jo lähes kymmenen ja Roosakin jo nukkua tirsotti.

isä saa pusun Sunnuntaiaamuna varahin Eepi ja Reni taas läksivät radalle - oli varsinainen kisapäivä. Aluksi valmistauduttiin päivän koitokseen ja kertailtiin nuorten kuskien kanssa esimerkiksi lippuja. Itse kisat starttasivat kello 11 ja heti ensimmäinen lähtö oli Cadet-luokalle, jossa Eepikin ajaa. Eka lähtö meni Eepiltä hienosti ja tuloksena oli kolmas sija. Reni-iskä ajoi Rotax-Max-luokan lähdössään hienosti ensimmäiselle sijalle.

Lähes kaikkialla muualla Suomessa tuntui sataneen koko viikonlopun ajan, mutta onneksi Rovaniemellä oli pelkästään pilvistä. Kovin lämmintä ei ollut, mutta sehän on vain hyvä asia kuskeille: kovin kuumalla ilmalla on tukala ajaa. Viileä ilma tosin teki tepposet Eepille toisessa lähdössä: rata ja renkaat eivät oikein pitäneet kylmyyden takia, mutta Eepi ei malttanut ottaa mutkia tarpeeksi varovasti. Niinpä auto luisti eräässä mutkassa ympäri ja Eepi ajoi perä edellä rengasvalliin.

Autossa oli sen verran vauhtia ja pysäys niin luja, että Eepi kävi ambulanssissa tarkistuttamassa itsensä. Onneksi kunnon kypärä ja niskatuki suojaavat ja rytäkästä selvittiin säikähdyksellä. Sen verran äkkipysäys otti Eepin päähän, että hän halusi jättää seuraavan lähdön väliin ja lepäsi. Sitten taas mentiin viimeiset ajot ja Eepi ajoikin tosi hyvin!

lasten palkintojenjako karting Santa Claus kartingLähtöjä oli yhteensä kaikilla luokilla päivän aikana kuusi ja Cadet-luokassa kussakin lähdössä kymmenen kierrosta. Ajamista siis riitti ja illalla kuskit olivatkin melko lailla poikki. Poikki olin itsekin, kun päivän ajan Roosan perässä juoksin! 😵 Meidän pikkuneiti on aika vilkasta sorttia, eikä yhdessä kohdassa kauaa viihdy. Olisipa itsellä edes puolet siitä energiasta, jota tuollaisella Duracelilla on! Onneksi sain Roosan edes siksi aikaa istumaan hieman aloillaan, kun Eepi ja Reni ajoivat.

Päivän kokonaistuloksissa Eepi oli omassa Cadet-luokassaan hienosti kuudes huolimatta kahdesta epäonnisesta lähdöstä - toisesta puskaan ajon takia keskeytyneestä ja toisesta huilimisen takia väliin jääneestä. Reni-iskä puolestaan voitti oman Rotax Max -luokkansa. Hienosti meni siis molemmilla 👏 Nuorille Cadet-kuskeille jaetaan kaikille palkinnot, mikä on hieno asia. Kyllä kaikki ansaitsivat ajoistaan palkintonsa! Ja ne pokaalit ovat tärkeitä nuorille saajilleen!
Ruukin FK-kerho palkinnot
Päivä oli mukava ja bensankatkuinen! 😀 Tunnelma kisoissa oli kiva ja kaikki ystävällisiä toisilleen. Lapsikuskeilla riitti puuhaa varikolla omien ajojen välissä skuuttaillen tai muuten vain keskenään touhuten.

Ja mitäs minä ja Roosa teimmekään lauantaina, kun emme olleet kartingradalla? Niistä jännittävistä hetkistä voin kertoa myöhemmin blogissa! 🎅



🏄 🏊 🏇 Hauskoja hetkiä rakkaiden harrastusten parissa! 🏁 🏃 🎾