torstai 10. elokuuta 2017

Jännittäviä hetkiä Joulupukin Pajakylässä!

Jännittäviä hetkiä Joulupukin Pajakylässä! Viimeksi kerroin viikonlopustamme Rovaniemellä, jossa Eepi ja Reni ajoivat karting-kilpailuissa, ja mainitsin tehneeni jotain jännää Roosan kanssa lauantaina. Jokos arvasitte hymiöstä, mitä jännää me teimme? 🎅 Kävimme tietenkin tapaamassa itse Joulupukkia! 😲

Valokuva: Joulupukin Kamarin tonttu


"Eikö täällä olekaan mitään sisällä?"
Koska Renillä ja Eepillä oli auto käytössään, lähdimme Roosan kanssa lauantaiaamuna talsimaan Rovaniemen katuja etsien bussipysäkkiä, jolta pääsisimme suuntaamaan Joulupukin Pajakylää kohti. Löysimme lopulta pysäkin ja onneksi myös linja-autoaikataulun. Busseja tietenkin meni vain reilun tunnin välein ja olimme juuri nähneet bussin vilahtavan ennen pysäkille saapumista, joten jouduimme odottelupuuhiin. Vieressä oli onneksi leikkipuisto, jonne Roosa onnellisena juoksi touhuamaan. Ja eihän häntä sitten meinannut leikkipuistosta saada ollenkaan pois!

Lopulta istuimme matkalla kohti Joulupukin Pajakylää - bussimatkakin on lapsesta jännä seikkailu. Saavuttuamme perille kiertelimme hieman kylässä ja kävimme syömässä munkit ja juomassa kahvit ja maidot. Arvaattekohan kumpi sai kumman juoman? ☕ Ja arvaattekohan kumpi söi munkistaan vain ah-niin-ihanan-makean-vaaleanpunaisen-päällisen ja antoi loput munkista toiselle? 🍩 😄

Herkkujen jälkeen suuntasimme Joulupukin kamariin. Ulkona paistoi aurinko ja oli todella valoisaa. Mutta kun menimme Joulupukin kamarin ovesta sisälle, siellä olikin todella hämärää ja ainoa valo tuli katon tähtivaloista. Roosaa (2 v) alkoi heti hieman jännittää ja hän halusi syliin turvaan sopertaen "Äiti, mennään poit". Auringossa tulvivan pihan jälkeen hämärä huone tuntui pelottavalta.

Katsellen ympärille ja jutellen kaikesta näkemästämme kävelimme eteenpäin. Luolamaisessa tilassa kävelimme ritisevän jäätikön poikki ja nurkassa oli paljon jäämurskaa, jolla Roosa olisi tahtonut leikkiä. Seuraavaksi eteen tuli valtava, toimiva koneisto, jossa oli heilureita ja vaikka mitä pyöriviä osia. Tämäkin hieman jännitti Roosaa. Pitkät portaat ylös ja valokuvagallerian jälkeen olikin tonttu oven suussa kysymässä, haluammeko tavata Joulupukin.

Pääsimme siis Joulupukin luo. Roosa oli koko ajan sylissä ja tosi jännittynyt. 😨 Jäimme ensin hieman kauemmas seisomaan ennen kuin hivuttauduin penkin toiseen päähän istumaan. Ilmeisesti kesäinen Joulupukin tapaaminen tällaisessa jännässä paikassa oli hieman liikaa, eikä Roosa saanut sanaa suustaan. Hän lähinnä rimpuili sylissäni. Ihana Joulupukki yritti kysellä Roosalta kaikkia mukavia asioita, mutta Roosa-ressukkaa vain jännitti ja hän halusi ilmiselvästi pois. Kuvaa varten hivuttauduin hieman lähemmäksi Joulupukkia Roosa sylissä - tonttu tosin tuumasi, että valokuvauskohde oli hieman liikkuvaista sorttia. 😁

Jälkeenpäin kysyin Roosalta, millainen Joulupukki oli ja Roosa meinasi, että hän on mukava ja kiltti. Ja Joulupukki kuulemma saa tulla meillä käymään jouluna. Kauhunhetkistä huolimatta tapaaminen taisi siis sittenkin olla ihan mukava, näin jälkikäteen ajatellen! 😀

Jännityksellä odotan ensi joulua ja Roosan reaktioita. Kyllä joulu sieltä tulla jollottaa - siihenhän on enää vaivaiset 135 päivää! 🎅 💗


💗 🎅 💗 Hauskaa joulun odotusta kaikille! 💗 🎅 💗



Jos pidät kirjoituksistani, voit seurata blogiani seuraavien avulla: Facebook, Blogit.fi, Bloglovin, Blogipolku ja Instagram.
Tai lisää itsesi sähköpostilistalle sivun alalaidasta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti